Lomailua ja takasi arkeen

Viime viikolla me lomailtiin tytöjen kanssa, eli viikko vierähti kotomaisemissa pohjammaalla. Aina ku sinne menee nii mukamas suunnittelee treenaavansa koiria, mutta harvoin se pätee. Niin kävi nytki, eli koiruudet saanu elää ku pellossa koko viikon. Okei, sen verran käytiin että ajeltiin tyttöjen kanssa Turkuun kaukoryhmän treeneihin, jokka piti Jaakko. Eli huippuaksatreenit tavalliseen tapaan :)  Aiheena oli että meidät pistettiin totaalisesti pois omalta mukavuusalueelta ja pistettiin meidät miettimään. Eli radalla oli 6 esteen melkonen sekasorto, johon piti miettiä miten sen ohjaa. Jaakon sanoin,  meillä on treeneissä aina paikkoja joissa me tiedetään jo samantien kuinka ohjataan, ei me opita mitää. Mutta entäs kun tulee paikka, jossa me valmiiksi mitä tehdään, eli me oikeesti joudutaan miettiä ja pohtia jokainen oman koiransa kannalta mitenkä vois mennä. Toki ite mietin että jos se hyppää yhden esteen pitkänä mitenkä se vaikuttaa jatkoon ja missä kohtaa koira tarttee tukea, mutta sitte tulee kiire jatkoon. Toki tämähän oli tarkotus, ja lopun näkee ku ottaa koiran ja tekee pätkän. Sikaksi rimat pysyi todella hyvin ylhäällä ja saatiin muutamat todella hyvät pätkät aikaseksi.

Sunnuntaina käytiin Sikan kanssa juoksemassa Lagun kisoissa Seinäjoella 3 starttia. Tuomarina oli Arto Laitinen. Kaikki radat olivat todella mukavia, sangen vauhdikkaita ratoja. Ekalla radalla Sikka kääntyi yllättävän näppärästi väärään putken päähän mitä en ihan odottanu. Ja oli kyseessä siis este numero 6. Siihen lössähti myös samalla mun ohjaus ja hömppäiltiin radalta pois. Tokalla radalla keitti Sikka ihan totaalisesti yli. Kati ja Henri nauroivatki että : "päätitte pistää koko radan paskaksi. Enää puuttui että Sikka olis ottanu pehmomuurin palikan suuhunsa ja ravistellu sitä ku lelua konsanaan". Jep, se kertoo kaiken meidän radasta. Ja ei varmaan yllätä, että tultiin kesken radan pois.
Vika hypäri oli jo hieman parempaa menoa, toki hylly sieltä. Sen sentään kehtaan jo julkasta eli se on tässä alla:

Maanantaina käytiin heittääs nopeet tokotreenit Heurekan nurtseilla. Kelju teki seuruuta,jääviä, luoksetulon loppua (jota tehtiin myös kierroista). Sikan kanssa tehtiin ruutua ja sen korjauksia.
Tiistaina käytiin aamusta ajamassa jäljet pellolle molemmille tytöille. Kelju pääsi namijäljelle. Toki nytte tuo jälki rupee olemaan juniorin mielestä maailmasta siisteintä hommaa eli me mennää nelivedolla paalulle. Eli käveltiin aiaks monta kertaa sinne paalulle. Treenit jatkuu. Mutta itse jälki oli hieman vajaa 100 askelta, 1 kulma. Edelleen vauhtia tuppaa olemaan, mutta tykkään kovasti neidin tyylistä. Se on saanu nyt ittellensä nätin rytmin millä ajaa jälkeä. Sikalle tallasin 460 askelta pitkän, 5 kulmaa, ja vanheni melkein 1,5 tuntia. Paalulta lähti taas jäätävällä vauhdilla, joten otettiin uusiksi. Oli uusinnalla hieman parempi, mutta töitä jatketaan. Yllätys. Pari ekaa kulmaa oli aikas kehnoja, mutta muuten ihan hyvän jäljen Sika-Possu ajoi. Illalla ajeltiin Kökkelin kentälle tottistelemaan Lauran, Meten ja Satun kanssa. Tehtiin lyhyesti Keljun kanssa, ku tuntui hieman väsyneeltä. Tehtiin vähä seuruuta ja perusasentoja. Sikan kanssa keskityttiin mielentilaan. Huomasi heti, että nurtsi kenttä, toinen koira ja vieressä on toinen kenttä mistä kuului piiskan ääniä (ipo treenit) nii Sikka oli todella paska-tilassa. Eli operaationa aluksi oli saada se johonki mielentilaan. Asiaa ei auttanu että pisskasta nousi aikas hemmetisti, mutta silti oli hieman epävarma koska toinen koira oli kentällä. Aikas hirvee kombo. Pitää nyt vaan ruveta ajelemaan tiistaisin Kökkeliin nii saadaan treeniä!
Treenien lopuksi pääsi Kelju rallamaan Meten Sinko-sakemannin kanssa, joka on Keljua 1,5 viikkoa nuorempi. Kooltaan hyvin samankokoset. Olivat kyllä sangen mainiot painikaverit. Keljun mielestä ihan parasta!

Tänään keskiviikkona mulla oli Sikalle aika Johannan käsittelyyn eli Ketterälle Ketulle. Koko pää oli totaalisen jumissa, samoin selkä oli kuin betonia. Alotettiin selästä, mutta se aukes ku vaan hieman kosi selkään. Todennäkösesti johtuu siitä kohtauksesta ku kramppas, nii veti "suojauksen" päälle. Onneksi aukes todella todella helposti.  Ainoo selässä mikä vaati hieman enemmän oli se meidän "perinteinen jumi" : 4-5 väli, mutta aukes sekin helposti. Jumissa oli myös toinen perinteinen, eli vasen lapa. Sekin aukes yllättävän helposti. Samaan tapaan pientä kireyttä oli si-nivelessä. Mutta sitte mennää pääkoppaan. Koko kallonpohja oli jumissa, pahemmin vasemmalta puolelta. Pahin oli kuitenki aivoteltta. Sillähän on yhteys niin isoihin aivoihin kuin pieniin aivoihin, ja epilepsia "on pienissä aivoissa" , eli oliko tuo paha jumi syy vai seuraus?! Erittäin hyvä kysymys. Johanna mukaan se oli kuin sipulia kuoris. Sipulista ku ottaa päällimäiset kerrokset pois (eli tässä tapauksessa kevyet päällisjumit) nii sisällä on entistä syvempiä jumeja. Aikas paljon niitten kanssa tehtiin töitä ja aukastiin. Samoin jumeja oli kasvojen luitten tuntumassa , näille oli siis joku hieno nimi. Mutta pään luut jaetaan kahdeksi: on kasvojen luut ja aivojen luut. Jumit oli näitten yhtymäkohdassa (eli ohimossa ja yläleuan yhteydessä. Sen takia Sikan silmät olivat hieman erikohdissa). Tässäkin vasen puoli oli kireempi. Kun noita pään jumeja aukastiin, nii näki että helpotti koiraa huomattavasti. Koska sen verran isoja jumeja päästä aukastiin, jokka on yhteyksissä hermoihin, nii Sikka on koko loppuviikon kevyemmällä liikunnalla ja treenivapaalla. Annetaan kropan levätä kunnolla koska jos se kohtaus oli hermoperäistä, niinkuin mä oon nyt tullu tulokseen, nii parempi näin. Saatiin aika ens kuun ekoille päiville eli kolmen viikon päähän, nii katotaan missä kunnossa Sikan pää on. Kirjaimellisesti. Ja avataan sieltä lisää.

Illalla mentiin taasen lauran ja Meten kanssa treenaamaan, tällä kertaa jäljelle. Hieman kysyi motivaatiota lähtee pellon reunaan seisomaan ku vettä tulee ku saavista kaatais ja päälle kunnnon myrskytuuli. Rakkaudesta lajiin ;)   tein Keljulle nami jäljen, vanheni reilun 30 min. Mutta sinä aikana tuli vettä ihan jäätävä määrä. Keli rupes onneks selkenemään ku ruvettiin ajamaan jälkiä. Kelju selvitti hienosti jälkensä, vaikka olikin kova sivutuuli (ja suurin osa hajuista oli huuhtoutunut sateen mukana. Muille jouduttiin talloo jäljet uusiksi ku vettä satoi tunnin verran kaatamalla, ku tallottiin ja jäljen vanhetessa, nii eihän ne haissu yhden yhtää ku pistettiin koira paalulle. Ihan loppuun pääsi Kelju taas painimaan Sinko-koiruuden kanssa.
 Noh, huomiselle sovittiin samalla porukalla uudet jälkitreenit. Jos huomenna ei kastuttais!

Kelju ja Sinko (sori illalla pimeessä ei saanu parempaa kännykkäkuvaa)