Tämän vuoden tavotteet ja muita kuulumisia

Alotetaan tavoitteista mitä asetettiin viime vuodelle ja kuinkas kävikään Sikkasen kanssa:
Toko: Kisataan mitä kisataan ja jos pääsis evl:n
   -> eipä kisattu tokossa , taidettiin enemmän hömppäillä ku oikeesti tehdä kunnolla töitä. Tein jo syksyllä päätöksen että en tuu varmaankaan enää ees kisaamaan Sikkasen kanssa, joka on tuonu tietynlaisen helpotuksen. Ja koko tekeminen on huomattavasti rennompaa nykyään.

Aksa: kolmosten korkkaus
   -> kolmosiin päästiin jo huhtikuussa. Startteja ei juurikaan kertyny, mutta paljon mentiin taas eteenpäin. Ja itekki loppu vuodesta oikein havahduin, että hitto tuo elukka rupee olemaan oikeesti teknisesti ihan saakelin taitava. Enää en voi sanoo että jos Sikkaki tuosta selvis nii kyllä teki, vaan nykyään saan olla ylpee että se osaa  ku moni muu ei onnistukkaa. Ja mä ite oon päässy siitä tunteesta eroon että hitto tuo ei osaa mitää, että heitän hanskat tiskiin. Enää en oo pitkään aikaan kaivannu hyvän mielen helppoa aksakoiraa vaan osaan nauttia Sikan kanssa tekemisestä aksaradoilla.

PK: jk2 ja ehkä jopa kolmosten korkkaus
  -> käytiin kokeessa, joka kusi tottisten osalta. Mettiin oon kyllä super tyytyväinen. Puruissa käytiin muutamia kertoja. Kohtauksen jälkeen jätettiin purut kokonaan, ja kisaaminenki päätettiin kokonaan jättää. Ja hyvä näin

Muuten vuotta varjosti Sikan kohtaus, ja sen muutoireet. Moni onkin kyselly multa missä kunnossa Sikka on. Nii todetaan että Sikkanen on nytte hyvässä kunnossa. Ollaan pikku hiljaa löydetty hyvä balanssi treenienmääriin, lenkkeilyyn ja kaikkeen muuhun. Jos nyt ihan virallisia ollaan nii jut nyt Sikka voi semi heikosti koska se oli päättäny kiskoo n. 2kg nappuoita sinä aikana ku kävin salilla, nii on nyt tukevassa kunnossa ja levoton. Mutta se on sen oma vika :D
Totta kai Keljun tuleminen laumaan kesäkuun alussa oli sangen hieno juttu. Keljusta on kasvanut varsin kiva pieni hali-mali joka rakastaa kaikkea ja kakkia. Innolla ootan mitä siitä neidistä vielä tulee!

Kuinkas tämän vuoden tavotteet:
Sikan kanssa alotetaan siitä että se pysyisi hyvässä kunnossa, eikä tulis uusia kohtauksia. Treenataan sen mukaan. Pyrkimys olis saada ehjä kausi peltojäljellä ja mennä kisaamaan siinä. Tokon osalta ei meillä suuresti oo tavoitteita, kunhan hömppäillään. Aksassa se että löydettäis se yhteinen sävel myös kisaradoilta. Kisataan mitä kisataan, kuinka omat työt antaa periksi, kehitetään taitoja, ja jos vaikka muutaman tuloksenki sieltä sais
Keljun kanssa en vielä kisatavoitteita aseta. Se kehittyy pääkopallisesti niin hitaasti että en pidä kiirettä sen kanssa.  Ja moni asia ratkeaa ku kuvaan luuston , joten toivon todella tervettä koiraa. Asia minkä voin ottaa tavoitteeksi on juoksari jos saatais se jossain kohtaa ratavalmiiksi eli toimis myös radan osana. Jatketaan tokoon/tottikseen pohjien hiomista ja viedään taitoja eteenpäin.

Mitäs meille muuten. Aksassa käytiin muutaman kerran Saijaa moikkaamassa, ekalla kerralla Sika kävi niin kuumana että rimt lenteli ja se oli muutenki ihan sysi paska. Voi vaikuttaa että edellisenä päivänä se ei ollu saanu ees kunnon lenkkiä, nii lähti homma ihan lapasesta. Toisella kertaa mulla oli taas kuuliainen ja hyvin töitä tekevä koira mukanani. Keljuki pääsi moikkaamaan Saijaa eli treenasin molemmilla kerroilla molemmat tytöt. Kelju on menny hurjasti eteenpäin, mutta asia mihin ite havahduin selkeesti oli että ohjaan nyt jo Keljua niinku Sikkaa!! Nyt pitäis päästä pois niistä Sikan maneereista että mulla on jatkossa työkaluja kiristää ruuvia (koska tiiän että ku vahti, vire ja itseluottamus tosta nousee nii saan kyllä töitä tehä). Ihan jäätävä opettelu. KÄytiin tossa Jaakkoakin moikkaamassa. Kelju teki ihan hyviä pätkiä, jatketaan kuitenki lyhyillä tekniikka treeneillä. Sikankanssa tehtiin hyvää  pätkäää. Kuten viimeks taisin kirjotella vaihdettin Jaakon kanssa lähestymistä tuohon meijän aksaan sillä Sikka ku sattuu olemaan oma spesiaali yksilönsä. Sikan kannalta Jaakon rata ei ollu helppo mutta oli sielä paljo hyvääki. Nyt pitää vaan ruveta tekemään puhtaasti nollaratatreeniä nii voi tulokset ruveta näkymään kisoissaki.

Tokoa ollaan hömpätty nytte enemmän ja saatu treeniseuraaki. Keljun kanssa ollaan saatu sen tarvitsemaa häiriö treeniä. Muutamassa treenissä neiti menny isoja askelia eteenpäin. Ollaan muutenki tehty malttitreeniä ja leluista/nameista luopumista. Noutokapula-hommat menny isosti eteenpäin. Joten niitten kanssa jatketaan.

Keljulle tuli viime viikolla 9kk täyteen. Korkeutta on nyt 62-63 cm eli se on noin viitisen senttiä korkeempi mitä Sika. Painoa on nytte 23 kg (sikka painaa 26kg ja korkeutta 58)

Vuoden niputusta ja muuta höpinää

Elin tuossa melkeen kuukauden ilman kannettavaa, ku vanha päätti sanoa työsopimuksensa irti. Joten sen takia pieni hiljaisuus. Nyt on uus kone sylissä, nii pakkohan sitä on tännekki päivittää.

Jälkikausi pistettiin päätökseen marraskuun puolen välin tienoilla. Keljun jäljistä en pitäny kirjaa, mutta Sikan kanssa kyllä. Tän kauden saldona oli yhteensä 35 jälkeä, eli yks vähemmän mitä viime kesänä. Jakauma pellon ja mettän välillä oli 15 metsään, 20 pellolle. Alotetaan FH:n tilastoista: eli tosiaan yhteensä 20 jälkeä, yhteensä ajettuja askelia oli 11860 eli KA 593 askelta. Kulmia kertyi 73, piikkejä 11. Esineitä nousi 69/70 joten ei huonosi ollenkaan ! Kokonaisuutena pellolla Sikka ottikin aikas isoja harppauksia, sitä pitää vaan tehä nii menee koiraki eteenpäin. Monessa suhteessa oon tyytyväinen
Mettän puolella jälkiä yhteensä 15 kpl, ja yhteensä ajettujs jälkeä kertyi 16,57km, joten KA jäljellä oli 1,10km. Keppejä nousi yhteensä 70/75 eli 95,86%. Yritettiin JK2 mutta tottis kusi. JÄljellä itsessään ei oo kovinkaan mitää suurta ja ihmeellistä. Sikka sai varmuutta, mutta näkee että tietää mitä tekee nii rupee tekemään töitä takki auki. Eli yllätyksellisyyttä tarvitaan tulevaisuudessa ja paljo.
Keljun kanssa tehtiin pohjia pellolla, muutaman helpon metsäjäljenki juniori pääsi ajamaan. Siitä on hyvä lähtee ens kaudella uudella innolla.

Agilitykausi ei kovinkaan kummonen ollu meidän kannalta. Yhteensä Sikalle kertyi 27 starttia, joista 18 starttia 2-luokassa, ja loput kolmosissa. Kakkosissa saatiin ne kolme nollaa että noustiin kolmosiin, ja sen lisäksi 2x 10 vp. Kolmosissa pelkkiä hyllyjä. Eli nolla% ei oo kovin kummonen. Toki nyt syksyllä kisat jäivät tuon Sikan kohtauksen takia (yhdet kisat sen jälkeen).

Mitäs muuta me ollaan saatu aikaan..
Joulukuun alussa kävin Jaakon yksärillä Turussa molempien koirien kanssa. Tuli kyllä tarpeeseen!! Oltiin sen päivän vika treenaaja, joten voin sanoo että meijän treeni venähti melkeen 1,5h. No ei se mitää. Suurimman osan ajasta hujahti Keljun kanssa. Saatiin hyvät kotiläksyt, mitä ollaan tehty. Yleisesti ottaen Keljun estefocus on ikäisekseen sangen hyvä: se irtoo ja lukee ohjausta hyvin. Totta kai, esim takaaleikkauksissa vaihtoi laukan vasta esteen jälkeen, eikä ennen. Eli kokemattomuuden näkee vielä. Ollaan treenattu itsenäisiä takaakiertoja, hyppy-putki erottelua, käteen tulemista yms. perus juttuja. Sekä unohtamatta me alotettiin juoksari-projekti. Ollaan tehty nytte matolla. Hyvin neiti alkoi tajuta mitä siltä halutaan joten oon jo siirtäny maton puomin alastulolle joka on maassa. Pitää nyt ruveta pistämään tännekki meidän edistystä siinä. Sikka on päässy aksassa hivenen hömppäämään ja ollu nyt pitemmän aikaa "testissä" paljoko kestää treenaamista. Ihan hyvä balanssi alkaa pikku hiljaa löytymään että neiti pysyy kunnossa.
Jaakolta saatiin Sikan kanssa virallisesti synninpäästö. Ollaan nyt melkeen 3 vuotta tehty töitä noitten takaakiertojen suhteen, ja tiettyyn pisteeseen asti on edistystä, mutta sen jälkeen ei mitää... Juteltiin Jaakon kanssa että jopa häneltä loppuu keinot . Mutta toisaalta vaikka Jaakko keksis meille jotain uutta nii käykö sille samalla tavalla: toimii tiettyyn pisteeseen saakka. Jaakkokin sanoi mulle että vaikka antaisin Sikan sille seuraavaksi puoleksi vuodeksi, edes hän ei saisi korjattua Sika-Possun takaakiertoja. Eli päätettiin että tästä eteenpäin ruvetaan tekemään aksaa omalla tyylilä- Tai siis Sikan tyylillä. Ja ruvetaan viemään eteenpäin Sikkaa niillä vahvuuksilla mitä sillä on. Toki oon menny jo niin, mutta nyt ruvetaan tekemään vielä enemmän töitä, ja viemään tällä uudella tyylillä Sikkaa eteenpäin. Eli nyt ruvetaan tekemään aksaa ihan uuden näkökulman kautta! Toisaalta nyt tuo Sikan ongelman ydinkin löytyi ku Jaakko kattoi meijän menoa. Sikallahan on todella pitkä laukka, mutta radassa oli monta paikkaa mihin normaali koira olisi hieman koonnu ja ottanu neljä laukan. Sikka meni kahdella laukalla. Eli koska Sikan motto on mahollisimman lujaa, nii se menee mahdollisimman vähillä laukoilla. Kyllähän siinä kello kiittää, mutta sitte tulee monta muuta ongelmaa. Esim. pakkovalssin, vippaukset yms. on Sikasta perseestä sillä siinä mä pakotan koiran ottamaan sen yhden ylimääräisen laukan, minkä se muuten jättäis välistä.

Toko/tottis puolella hylkäsin totaalisesti Sikan kanssa , ja yllättäen ollaan vaan hömppäilty. Keljun kanssa oon syksyn mittään kärsiny motivaatiopulasta. Sillä Sikan kanssa oon tottunu koiraan joka räjähtää, jolla on voimaa, jolla on jäätävä intensiteetti tehä töitä. Koska Kelju ei oo läheskää nii räjähtävä yms. nii juniori tuntuu jotenki laiskalta, mitäänsanomattomalta. Siitä puuttuu se jäätävä draivi. Tiedän, ne on totaalisen erilaiset koirat, enkä SAA verrata niitä toisiinsa. Marraskuussa meiltä jäi tottis valkut välistä, mutta joulukuun valkut taas avas silmiä. Valkuista oli monta pois joten oli runsaasti aikaa. Miakin totesi että onhan se esim leikissä menny valtavasti eteenpäin, mutta silti pitää tehä töitä sen eteen ja se tärkein: antaa sille aikaa kasvaa! Nytte esim. seuruussa tehään vaan ylläpitotreeniä, ja sitte ku saalis kehittyy ja neiti kehittyy ruvetaan viemään taas neitiä eteenpäin. Nyt tehään paljo muita juttuja, tekniikkatreeniä.  Ja nyt ku oikeen miettii, ohan se omalla tavalla magee kaveri. Vaan erilailla mitä Sikka.

Hässäkkää nii hyvässä kuin pahassa

Mun motivaatio-pula tuon Sikan kanssa junnaa edelleen paikallaa. Toki pahimmasta rupeen pääsemään nytte yli ja ehkä pieni motivaation kipinä pilkottaa tunnlin päässä. Voin sanoo, että oon hyvin paljo miettiny mitä mä haluan tehä Sikan kanssa? Mitä lajeja? Miten lähden viemään eteenpäi? Ja se tärkein, mikkä on meijän realistiset tavotteet? 

Nyt lähetään tekemään tokoa mieli avoimena ja mietitään uusia juttuja. Nyt päätin että pistän sen koko talveksi pelkälle nami palkalle. Aikoinaan Sikka oli kuukauden, mutta se oli turhaa, jote nyt vedetään koko talvi!

Aksaa ei olla treenattu oikestaan koko kesänä. Kaikki treenit mahtuu yhden käden sormiin, joten nyt aattelin ruveta taas tekemään senkin eteen enemmn töitä. Ja sen takia ilmotin Sikan ens viikonlopulle kisoihin.

Mulla oliki jo Sikalle paikka eilisiin Asunnan Iinan aksatreeneihin ku kävin tuuraamassa yhtä seuran kouluttajaa, mutta tuli melkoinen takapakki. Sikka siis sai epilepsia-tyylisen kohtauksen iltapäivästä. Sika-Possu siis makas sangyllä mun vieressä ku ite istuin kone sylissä. Yhtäkkiä Sikalta lasittui katse ja rupes tutisemaan, niin kuin sillä olis tasapaino heittelehtiny ja yritti pitää ittensä koossa. Se vain paheni ja kesti n. 10 min. Sen jälkeen kramppas vajaa 5 min. Tokenemiseen kramppauksen jälkeen en kattonu aikaa, mutta koko aika tuntui nii todella pitkältä. Kerkesin jo soittaa eläinsairaala Aistiin, mutta sieltä vain sanottiin että tarkkaile vain koiraa, ja jos ei lahde virkoamaan nii sitte pitää viedä päivystykseen. Koko loppu illan Sikka oli todella voimaton, mutta ihan ymmärrettävää koska onhan noi rankkoja. Itse hieman säikähdin , sillä itellä ei oo koskaan ollu koiraa jolla olis ollu/koskaan saanut kohtausta. Mitään nättiä katteltavaa se ei todellakaan oo. Nyt vain toivotaan että tämä jäi ekaksi ja vikaksi kohtaukseksi. Tää oli mun tietääkseni (ja nähden) Sikan ensimmäinen kohtaus. Toisaalta oon pitkiä päiviä ollu töissä nii en tiiä onko näitä tullu ennemmin. Nyt me jatketaan normaalia elämää, sillä en halua elää pelossa etto koska/kun kohtaus uusiutuu. 

Mennää vähä iloisempii aiheisiin. Kelju K. Kojootti senkun kasvaa ja rupee olemaan paikka paikoin melkonen kusipää. Mun kiltti, helppo ja tottelevainen pentu on hävinnyt taivaan tuuliin ja nyt mulla on kunnon riiviö-mali. Tällä hetkellä Kelju on n. 50 cm korkea ja painoa on semmoset 14kg, eli ihan hyvän kokonen neiti on vaikka ikää on 18,5vk. 

Eiliselle ostin Keljulle treenit Skogsterin Mia treeneihin, eli päästiin oikeesti päätevän ihmisen silmien alla treenaamaan. Ollaanhan me käyty "kunnon" tokokouluttajilla, mutta ongelmana on seuruu, en oo saanu kunnon rytmiä tekemiseen vaan Keljukkaan jalat menee ihan miten sattuu. Mia se otti multa kasan herkkuja ja testaili mikä lähtee toimimaan parhaiten Keljulle. Saatiin kotiin tuomisena muutamakin eri tyyli mikkä lähti toimimaan. Ja todetaan että jo muutaman sentin muutos käden asennossa vaikutti huimasti Keljun työskentelyyn. Sain kyllä olla tyytyväinen siihen kuinka hyvin juniori malttoin keskittyä, sillä uus kenttä , paljon uusia ihmisiä ja silti keskittyi super hyvin. Miakin kehui Keljun keskittymistä ja aktiivisuutta, ja muutenki tykkäsi pennelistä :) Mutta onhan Kelju niin huikee ku tehään töitä. Neiti kun haluaa olla se luokan hikari, joka saa kokeista 10++ ja hylly on täynnä hymytyttö-patsaita. 

Jälkeä ja kolmosten korkkaus aksassa

Ensinnäkin, varoitus että tästä tulee sangen pitkä pläjäys sillä kaikkea on jo kerenny tapahtua :)

Alotetaan aika järjestyksessä. Kesäkuun lopussa kytiin Sikkasen kanssa Tampereella jälkikokeessa. Tai oikestaan alotetaan jo perjantaista, sillä totesin että Sikalle ku ei oo ammuttu nii kävin ampumassa. Sika meni siitä jotenki tosi epävarmaksi, no lauantaina nostattelin ja yritin pistää "laastaria" päälle. Je sunnuntaina kokeeseen, toki ei ehkä niin hyvällä fiiliksellä. No sunnuntaina saakelin aikasin aamusta auton nokka kohti Tamperetta. Oltiin kokeen ainoo kakkosen koirakko. Koe alkoi jäljellä. Ku lähetin janalle Sikka lähti hieman vinoon. Itse jälki lähti n. 7 m ennen janan loppumista. Sikka otti takajäljen, mistä tuomari huusi pois ja lähettiin sitte oikeaan suuntaan lähetyspaikalta katsottuna oikealle. Itse jälki oli todella mukava!! Vaihtelevaa maastoa, Sikka ajoi todella hyvin. Yks keppi jäi matkanvarrelle, enkä enää jaksanu lähtee ettimään sitä. Veikkaisin että se oli 2 keppi mikä jäi. Tuomarin kommenttina että lähtee hyvin määrätietoisesti jäljelle ja eteenee hyvin, regoin erittäin hyvin jälkeen mutta jäljelle lähdettäessä saisi olla varmempi.. No siitä sitte ajeltiin esineruutupaikalle. Ruutu oli rinteessä, kivassa mäntymetsässä jossa näki koiran hyvin. Sikalle kolme lähetystä kolme esinettä joille juoksi aikas lailla suoraa. Aikaa kului huimat minuutti ja 4 sekuntia. Eli se oli npee ja erittäin nätti esineruutu. Siitä saatiinki tuomarilta täydet pisteet. Ekalla esineellä joutui vähä ettiä että kelles mä tämän tuon (eli huomaa että yksin tulee treenattua). Tuomarin palautteena oli että todella nättiä tekemistä ja koira todella tietää mitä on tekemässä. Luovutuksissa sen suu on hieman levoton. Eli yhteensä maastoista saatiin 145 pistettä. Sitte siitä ajettiin tottiskentälle. Oltiin ihan ekana ja meijän piti mennä paikkikseen eka. Saatiin pariksi ykkösen koira. JO siinä kohtaa ku mentiin ilmottautumaan tuomarille Sikka oli todella paskassa mielentilassa, hyvin epävarma ja pälyili ympärille (laukausten takia). Käytiin ilmoamassa, se oli hirveetä, sain sen jotenki puoliks korrektiktina paikkispaikalle. Siinä ihan vieressä oli ipo-piilo, siinä kohtaa ku annaoin maahan-käskyn nii oli jo säntäämässä kiertämään mutta kilttinä meni maahan. ja lähtihän se kiertämään piilon.... siinä kohtaa keskeytin kokeen. Tuomarikin totes että hyvä päätös. Ku jouuttiin siinä siinä kuitenki käydä kävelemässä eli tekemässä seuruukaavio ku toinen oli paikkiksessa, neiti ees kyenny seuraamaan ku meni nii epävarmaksi ampumisen suhteen.  KOkeen jälkeen tuli itelle kyllä tietyssä suhteessa pieni ahdistus ja epätoivo tuon ampumisen takia... oon nyt miettiny kuinka mä lähen purkamaan sitä. Ampua vaan perhanasti, mutta sitte pitää nostaa koiran virettä ja siitä tulee ongelmia (ääni yms). Oon nyt muutamia kertoja käytny treenaamassa tokoa ja koko koiran pääkoppa on ollu totaalinen sekasorto: epävarmuutta, yliyrittämistä, keskittymisongelmia, ja sitte menee kuppi nurin. JOtenki tullu semmonen fiilis että pitäiskö vaan luovuttaa... sillä vaikka mitä yrität tehä sen kanssa nii ei tuo pääkoppa muutu tuosta mihinkään. JOten en todellakaa tiiä mitä teen tuon kanssa ja miten lähe tätä tilannetta purkamaan. Oon nyt toisaalta yrittäny antaa itelleni armoo että se koiran huonous ei kaikkinensa johdu vaan musta vaan sen nupista. Ei oo sekää helppoo.

Alkukuusta pistettiin auton nokka kohti Kiteetä ja mentiin pe-su Saijan leirille. Pe oltiin jo aijjoos ja treenattiin ekassa ryhmässä vaikka meijän kuului treenata vasta tokassa. Perjantaina kyllä valitettavasti satoi vettä joten otettiin treeni vähä rauhallisemmin eli jätettiin kontaktit tekemättä ja vähä mietittiin kaarroksia , koska kyseessä oli kuitenki ihan tavallinen nurtsi. Lauantaina aamusta oli ekat treenit, siinä Sikalle keitti ihan totaalisesti yli. Ja pahasti. en todellakaan muista koska Sikka olis ollu tuommonen. On sillä keittäny yli, mutta noin pahasti, joskus ihan junnuna. Samaa sanoi myös Saija. Illalla oli vielä lyhyt treeni, mutta vitutuskäyrä oli sen verran korkeella että pääsi Keljukainen tekemään esteen tarjoomista. Ja juoksemaan putkiin :D Hyvin nopeesti se tajus esteen ja tehtiin jo muutam esteen pätkiä. Super-Keljunen <3
Sunnuntaina vielä vikat treenit ennen kotiin lähtöä. Ihan jäätävän juoksuradan oli Saija tehny. Mutta yks Sikan parhaimpia treenejä ikinä. Se mielentila, joten niin käsittämättömän hienoo <3 hankala rata, mutta me tehtiin se melkein nollana koko 34 estettä. Toki tein kyllä kuolemaa ku piti juosta kentän päästä päähän ja kikki melkeen 10 m esteväleillä.. Ja vain 50 rimat.
Kelju oli sangen hieno leirikoiruus!! Todella reipas, ja helppo matkakaveri. Pääsi juniori myös leikkimään Saijan Vänkän kanssaki.

Pe treeni

La aamutreeni

Su treeni

Kiteeltä ku lähettiin nii jäätiin matkanvarrelle Ruokolahti/Puumala akselille vielä päiväksi mökkeilemään ystävän luokse. Ja Kelju pääsi painimaan Luna-koiruuden kanssa.

keljun kanssa on tehty muutamia jälkiä, hömpötelty seuruuta/perusasentoja mikkä osaa jo suht kivasti. JOnku verran junnataan kyllä paikoillaa. Ja nyt ku kärsin Sika-Possun kanssa motivaatiopulasta nii on jääny Keljunki kanssa tekeminen vähällä. Joka hieman harmittaa... mutta se on pentu. Vielä kerkeää.
Sikkaki on päässy ajamaan kokeen jälkeen 2 metsäjälkee ja 3 peltojälkee. Peltojälki on menny eteenpäin. Nyt pitää vaan ruveta tekemään töitä siihen paalulta lähtemiseen ku neiti juoksee nii jäätävää vauhtia sen ekan 20 m. Kelju on hyvin jo hiffannu sen kuinka askeleet menee eli lähtee jo nätisti hakemaan aina askelmaa. Pitää nyt vaan käydä sille talomassa jälkiä.

Tänää korkattiin Sika-Possun kanssa kolmoset omissa kisoissa Kivikossa. Voin sanoo että oli kyllä melkonen tappokeli!! 2 rataa jaksoin juoksta, mutta sitte rupesin itte olemaan jo sen verran heikossa kunnossa että oli pakko luovuttaa. Tuomarina oli Saviojan Anne. radat todella mukavia ja eteneviä, joissa muutama vaikee kohta. Lämmön näki ainaki mun ohjaamisessa joten sen suuremmin ei jääny jälkipolville kerrottavaa. Voin sanoo että jos luvataan näin lämmintä nii en t o d e l l a k a a n  tuu enää ilmoomaan koiraa kisoihin. Eilen jo rupesin juottamaan, tänää Sikka on juotettu ja yritetty jäähdyttää ja juottaa lisää. Ja lisää jäähdyttää. Ihän jäätävn iso kiitos sillä kisat oli järkätty hyvin että oli ammeita missä pääsi kastelemaan koiraa ja kentällä oli useampi näyttelyteöltta missä häkkej', joihin sai koiran. Keljuus oli sangen pätevä kisaturisti. Pääsi kattelemaan maailman menoa ja moikkaamaan seurakavereiden koiria. Jotka otti vastaan ihan super hyvin.

Tänää Keljulle tuli täyteen 14 viikkoa. Käytiin rokotuksilla ja silloon painoa oli 9.5kg eli ihan hyvänkokoinen rötkäle. Nyt neiti on keskittyny vain jalkojen JA KORVIEN kasvattamiseen.:D

Ihan vahingoilta ei olla vältytty sillä jälkikokeessa jäljellä Sikka yhdessä kohtaa veti suoraa neljältä jalalta järkyttävän korkeen pompun suoraa ylöspäin. Olin ihan sata varma että käärme, mutte neiti se jatkoi smantien jäljestämistä. Itse en mitää käärmettä nähny nii jatkettiin matkaa. Ku päästiin aurolle rupesin kattomaan koiraa että oli saanu etujalkaan ihan ylös vekin ilmeisesti kepistä. Putsasin vedellä ja jatkettiin ruutuun matkaa. Vasta ruudun jälkeen kattoin tarkemmin nii se vekki olikin sangen iso ja syvä. Ku kotiin päästiin nii käytiin sunnuntaipäivystyksessä hakemass 3 (helvetin kallista) tikkiä. Eniten ärsytti koska tikit oli huonosti tehty ja lähtivät samantien nii hoidin haavan kuitenki avohaavana. Mutta se että turhaa koira rauhotettiin ja saatiin 28 päivän karenssi. Ja menetin ison kasan rahaa. No aina ei mee maaliin asti...

Muutama kuva Sikasta leirillä Ja Keljusta ja Lunasta mökiltä:

Aina tyylillä

Tyytyväinen koira su treenin jälkeen

Semmaa semman perään

Nyt on tullu panostettua pk-puoleen ja kävin viime viikon torstaina Tottistallilla olevassa semmassa jonka aiheena oli PKn hyppytekniikka metriseen. Kouluttajana oli Misa Riiali. Misa oli mulle tuttu jo aksapuolelta. Itse koulutuksessa ei ollu mitää uutta ja ihmeellistä, sillä ku on myös vahva aksapuoli. Sikka oli esimerkkikoirakkona ja menin sillä mielin että jos sais uusia ideoita tuohon noudon purkuun ku on niin vahva, että menee nii saakelin saaliilla yli esteestä. Pistän muutamalla ranskalaisella viivalla sieltä huomioitavaa.

•   Koiran kykyyn hypätä vaikuttaa: lihaskunto (myös syvätlihakset pitää olla kunnossa), terveys, rakenne, motoriikka, ravinto, LEPO
• jos koiralla jumeja/kireyksiä nii ne näkee samantien hyppäämisessä (etenkin ensimmäisessä hypyssä)
• alkuopetus on hyvä tehdä tarjoamisen kautta -> halu hypätä
• opeta nouto erikseen!!! Ei oo reilua koiraa kohtaa, jos teet puolivalmiilla noudoilla hyppynoutoja (loukkaantumisen riski, liikaa liikkuvia osia joita koira ei handlaa)
• Hyppyä (tai aa-estettä) ei koskaan saa tehdä niin että heilutetaan lelua esteen yläpuolella -> "saalistiltti". Koiran fokus ei ole silloin esteessä, eikä hyppää rennosti. Silloin koira hyppää rynnimällä eli vahvasti etupäällä, kun pyrkimys on että koira tekee painonsiirron ja hyppää takapäällä (erityisen tärkeää moloossi-tyyppisillä koirilla joilla on jo muutenki etupää huomattavasti painavampi vs. takapää, siihen vielä kapula suuhun nii se on vielä enemmän painopiste on etupäällä)
• Kun koiralla on hyppäämiseen halu ja taito kohdallaan, estekorkeuden merkitys vähenee
• Hyppäämiseen ei tartte apuvälineitä, eikä ylikorkeita hyppyjä (esim. ei heppapuolella gp-tasoiset hepatkaan hypi treeneissä kisakorkeuksia vaan ihan matalia esteitä, miksi koirapuolella voisi mennä samoin?)
• Jokaisella koiralla on määrä x hyppyjä täyskorkeella esteellä. Sä ite päätä käytätkö kaikki heti koiran uran alussa, vai käytätkö ne säästeliäästi niin että ne riittää koiran uran loppuun saakka. 
• Jos sä omistatpienen koiran nii miksi sen koiran on pakko hypätä takasi painava kapula joilloin koiran painopiste on entistä enemmän etupäällä. Sä voit hyvin opettaa koiran kiertämään esteen ja ottaa siitä -5 pistettä, kuin se että rikot koiran

Tänään ajelin Hämeenlinnaan seuraavaan semmaan: Kipuileva koulutus, hapuileva harrastus. Kouluttajina Outi Hermiö ja Emma Hietaranta. Koulutus oli tarkoitettu kansillistenlajien kouluttajille ja koulutusohjaajille (kansallistenlajien kilpailumäärät on tippunut huomattavasti versus kansainvälistenlajien, joten tarkoitus olisi nostaa kansallistenlajien tunnettavuutta. Tämän myötä koulutuksia tulee olemaan enemmänkin). Semman aiheena oli kuinka me kouluttajat voidaan kouluttaa ihmisiä, ja kuinka meistä voisi tulla parempia kouluttajia. Outi on siis pitkän linja koiraharrastaja, ja tuomari. Emma on taas psykologi, joka tekee paljon urheiluvalmennuksia koiraharrastajille.  Pistetään tästäkin ranskalaisilla viivoilla asioita:

• Koirien kouluttaminen on ihmisten kouluttamista mihin tarvitaan vuorovaikutustaitoja
• Vuorovaikutus koostuu 6 asiasta: läsnäolo, asenne, kuunteleminen, puhuminen, eleet ja ammattitaito. Jos joku näistä puuttuu, vuorovaikutus on täysin mahdotonta. Käytiin ryhmissä läpi jokaisen asian hyviä ja huonoja puolia. Plussia: oma aktiivisuus, innostus,, katsekontakti, tietty nöyryys, asenne, läsnä oleminen ja kiinnostus toisia kohtaan, aitous, tukeminen, yhdessä tekeminen. Miinukset: kuppikunnat, jaarittelu, "se meni ihan ok", päteminen, ennakkoluulot, yleistäminen, loukkaantuminen, puhelimen räpläys.
• Pitää muistaa että jokaisella on oma tavoite, ja ne kaikki ovat SAMAN ARVOISIA!! Toisella se voi olla sm-kisat, toisella että voi päästää koiran irti esineruutuun. Mutta silti molemmat on yhtä arvokkaita ja meidän pitää ohjaajina iloita niistä ja niiden saavuttamisesta
• Meidän avainasia ryhmää kouluttaessa on psykologinen turvallisuus, eli porukkaan kuuluminen. Se että sä voit tehdä virheitä niin että sun täytyy pelätä että sua ruvetaan arvostelemaan ja "heitetä pihalle/ulkopuolelle" ryhmästä. Me ihmiset ollaan luotu olemaan hyvin herkkiä kokemaan torjumisen uhkaa (=ulkopuolelle jääminen, negatiivinen palaute), joten mieti mitä sanoit ja kuinka sanot asian.
• Jos sulla ei oo asiasta mitään positiivista sanottavaa, niin onko pakko sanoa se negatiivinen asia? Älä sano negatiivista jos et osaa korjata asiaa (esim. koira poikittaa , mutta älä huomauta jos et osaa sanoa kuinka korjata asiaa). Jos on asia minkä jo koiran ohjaaja tietää että meni perseelleen, nii ei sitä tartte ruveta huutelemaan kentän laidalta (esim. heität kapulan huonosti, ohjaaja kyllä tietää asian)
• Opi tuntemaan ihmiset ja lue niitä: toiset ohjaajat nousee siitä ku niille sanoo ja nostaa vitutuksen motivaatioksensa, toiset on huomattavasti herkempiä
• Jos sä oot ite kouluttajana iloinen ja innostunut, se tarttuu: me saadaan, mitä annetaan! Mitä se hyödyttää meitä jos ollaan tylyjä koulutettavia kohtaan?
• Antakaa itsellenne ja koulutettaville mahdollisuus epäonnistua, älä pyri täydellisyyteen. Jos sallit itseltäsi 20% virheitä susta tulee rennompi. Esim. jos meet tottikseen ja siinä täydet pisteet on 100 pistettä. Jos sun tavote on saada se 100 p. ja ku lähet seuruukaavioon koira vilkaisee parikertaa jotain, ja sen myötä meni mahis siihen 100 pisteeseen -> sun oma mieli latistuu. Jos sun tavote on 90 p. , ei ole maailman loppu vaikka se koira vilkasee sen pari kertaa, sillä sulla on silti mahdollisuus siihen 90 pisteeseen. Näin pystyt kehittää itseäsi ja oppia lisää
• Kun on kyse arvostelulajista, sielä on tuomari sitä varten arvostelemassa. Lopeta itsesi arvosteleminen!
• Tunnista omat  kuin koulutettavan tunteet: epävarmuus, pettymys, stressi, turhautuminen, kiihtymys..... moni on hyvin samankaltaisia, mutta mitä paremmin tunnistat tunteet, sitä helpommin sun on päästä asian yli ja jatkaa. Oli kyse itsestäsi kouluttajana tai koulutettava.
• Välitavoitteet! Jos sulla on vain 1 tavoite, vaikkapa MM-kisat, sä et pitkälle pötki sillä tavoitteella. Pitää olla välitavoitteita
• Anna koulutettavien itse miettiä treeninsä: ainoa tapa jolloin he voivat kehittyä (jos sä ite suunnittelet treenit niin ne ei opi mitään)
• Miksi me treenataan koiraa? Me tehdään se itsemme takia, ei sen että me saadaan näyttää jollekki
• Hyväksy että sä ET ole vastuussa kaikesta!! Koirakouluttamiseen tarvitaan monta muuttuvaa tekijää. Usein kouluttajat on kokeneen sparraajia, asiantuntijoita, työmyyriä, harrastamisen ylläpitäjiä, innostajia, uuden lajin esittelijöitä, kokeisiin kannustaja, ensimmäinen kontakti uudelle harrastajalle. Ihan keikkeen ei mekään voida revetä
• Monet koulutettavat käy jossain vaiheessa käy joillain "gurulla" ja tulevat seuraaviin treeneihin täynnä tarmoa. Älä tuohoa innostusta omalla käytöksellä vaan ohjaa oikeaan suuntaan. Purkakaa treeni mitä siinä ajettiin ja miettikää toimiiko vai ei, varioitteko vai jätätte asian
• Muista, että kouluttajana susta tulee jossain vaiheessa tarpeeton koirakkoa kohtaan. Hyväksy se ja silloin sun oma "työsi" on tehty
• Anna koulutettavalle aikaa sisäistää asia (ja älä samantien ajattele kuinka tyhmä se on!) , monen on hankala sisäistää asiaa ku toiset huutelee kentän laidalta tee näin, tee noin, älä tee sitä, olit jo myöhässä kun samalla se koulutettava joutuu jo ajattelemaan montaa muuta asiaa esim. missä pitää käsiä, mistä tulee palkka, missä kehun.... . Pihellä peli poikki ja anna aikaa
• Kouluttajan on AINA laskeuduttava sille ohjaajan tasolle!! Se että kouluttuja latelee hienoja sanoja yms. mistä koulutettavalla ei oo mitään käryä, ei ainakaan auta sitä koulutettavaa. Tai jos se ei ymmärtänyt sun ohjeita, se koulutettava ei silti taaskaan ole tyhmä, vaan mieti olinko MINÄ epäselvä