Semmaa semman perään

Nyt on tullu panostettua pk-puoleen ja kävin viime viikon torstaina Tottistallilla olevassa semmassa jonka aiheena oli PKn hyppytekniikka metriseen. Kouluttajana oli Misa Riiali. Misa oli mulle tuttu jo aksapuolelta. Itse koulutuksessa ei ollu mitää uutta ja ihmeellistä, sillä ku on myös vahva aksapuoli. Sikka oli esimerkkikoirakkona ja menin sillä mielin että jos sais uusia ideoita tuohon noudon purkuun ku on niin vahva, että menee nii saakelin saaliilla yli esteestä. Pistän muutamalla ranskalaisella viivalla sieltä huomioitavaa.

•   Koiran kykyyn hypätä vaikuttaa: lihaskunto (myös syvätlihakset pitää olla kunnossa), terveys, rakenne, motoriikka, ravinto, LEPO
• jos koiralla jumeja/kireyksiä nii ne näkee samantien hyppäämisessä (etenkin ensimmäisessä hypyssä)
• alkuopetus on hyvä tehdä tarjoamisen kautta -> halu hypätä
• opeta nouto erikseen!!! Ei oo reilua koiraa kohtaa, jos teet puolivalmiilla noudoilla hyppynoutoja (loukkaantumisen riski, liikaa liikkuvia osia joita koira ei handlaa)
• Hyppyä (tai aa-estettä) ei koskaan saa tehdä niin että heilutetaan lelua esteen yläpuolella -> "saalistiltti". Koiran fokus ei ole silloin esteessä, eikä hyppää rennosti. Silloin koira hyppää rynnimällä eli vahvasti etupäällä, kun pyrkimys on että koira tekee painonsiirron ja hyppää takapäällä (erityisen tärkeää moloossi-tyyppisillä koirilla joilla on jo muutenki etupää huomattavasti painavampi vs. takapää, siihen vielä kapula suuhun nii se on vielä enemmän painopiste on etupäällä)
• Kun koiralla on hyppäämiseen halu ja taito kohdallaan, estekorkeuden merkitys vähenee
• Hyppäämiseen ei tartte apuvälineitä, eikä ylikorkeita hyppyjä (esim. ei heppapuolella gp-tasoiset hepatkaan hypi treeneissä kisakorkeuksia vaan ihan matalia esteitä, miksi koirapuolella voisi mennä samoin?)
• Jokaisella koiralla on määrä x hyppyjä täyskorkeella esteellä. Sä ite päätä käytätkö kaikki heti koiran uran alussa, vai käytätkö ne säästeliäästi niin että ne riittää koiran uran loppuun saakka. 
• Jos sä omistatpienen koiran nii miksi sen koiran on pakko hypätä takasi painava kapula joilloin koiran painopiste on entistä enemmän etupäällä. Sä voit hyvin opettaa koiran kiertämään esteen ja ottaa siitä -5 pistettä, kuin se että rikot koiran

Tänään ajelin Hämeenlinnaan seuraavaan semmaan: Kipuileva koulutus, hapuileva harrastus. Kouluttajina Outi Hermiö ja Emma Hietaranta. Koulutus oli tarkoitettu kansillistenlajien kouluttajille ja koulutusohjaajille (kansallistenlajien kilpailumäärät on tippunut huomattavasti versus kansainvälistenlajien, joten tarkoitus olisi nostaa kansallistenlajien tunnettavuutta. Tämän myötä koulutuksia tulee olemaan enemmänkin). Semman aiheena oli kuinka me kouluttajat voidaan kouluttaa ihmisiä, ja kuinka meistä voisi tulla parempia kouluttajia. Outi on siis pitkän linja koiraharrastaja, ja tuomari. Emma on taas psykologi, joka tekee paljon urheiluvalmennuksia koiraharrastajille.  Pistetään tästäkin ranskalaisilla viivoilla asioita:

• Koirien kouluttaminen on ihmisten kouluttamista mihin tarvitaan vuorovaikutustaitoja
• Vuorovaikutus koostuu 6 asiasta: läsnäolo, asenne, kuunteleminen, puhuminen, eleet ja ammattitaito. Jos joku näistä puuttuu, vuorovaikutus on täysin mahdotonta. Käytiin ryhmissä läpi jokaisen asian hyviä ja huonoja puolia. Plussia: oma aktiivisuus, innostus,, katsekontakti, tietty nöyryys, asenne, läsnä oleminen ja kiinnostus toisia kohtaan, aitous, tukeminen, yhdessä tekeminen. Miinukset: kuppikunnat, jaarittelu, "se meni ihan ok", päteminen, ennakkoluulot, yleistäminen, loukkaantuminen, puhelimen räpläys.
• Pitää muistaa että jokaisella on oma tavoite, ja ne kaikki ovat SAMAN ARVOISIA!! Toisella se voi olla sm-kisat, toisella että voi päästää koiran irti esineruutuun. Mutta silti molemmat on yhtä arvokkaita ja meidän pitää ohjaajina iloita niistä ja niiden saavuttamisesta
• Meidän avainasia ryhmää kouluttaessa on psykologinen turvallisuus, eli porukkaan kuuluminen. Se että sä voit tehdä virheitä niin että sun täytyy pelätä että sua ruvetaan arvostelemaan ja "heitetä pihalle/ulkopuolelle" ryhmästä. Me ihmiset ollaan luotu olemaan hyvin herkkiä kokemaan torjumisen uhkaa (=ulkopuolelle jääminen, negatiivinen palaute), joten mieti mitä sanoit ja kuinka sanot asian.
• Jos sulla ei oo asiasta mitään positiivista sanottavaa, niin onko pakko sanoa se negatiivinen asia? Älä sano negatiivista jos et osaa korjata asiaa (esim. koira poikittaa , mutta älä huomauta jos et osaa sanoa kuinka korjata asiaa). Jos on asia minkä jo koiran ohjaaja tietää että meni perseelleen, nii ei sitä tartte ruveta huutelemaan kentän laidalta (esim. heität kapulan huonosti, ohjaaja kyllä tietää asian)
• Opi tuntemaan ihmiset ja lue niitä: toiset ohjaajat nousee siitä ku niille sanoo ja nostaa vitutuksen motivaatioksensa, toiset on huomattavasti herkempiä
• Jos sä oot ite kouluttajana iloinen ja innostunut, se tarttuu: me saadaan, mitä annetaan! Mitä se hyödyttää meitä jos ollaan tylyjä koulutettavia kohtaan?
• Antakaa itsellenne ja koulutettaville mahdollisuus epäonnistua, älä pyri täydellisyyteen. Jos sallit itseltäsi 20% virheitä susta tulee rennompi. Esim. jos meet tottikseen ja siinä täydet pisteet on 100 pistettä. Jos sun tavote on saada se 100 p. ja ku lähet seuruukaavioon koira vilkaisee parikertaa jotain, ja sen myötä meni mahis siihen 100 pisteeseen -> sun oma mieli latistuu. Jos sun tavote on 90 p. , ei ole maailman loppu vaikka se koira vilkasee sen pari kertaa, sillä sulla on silti mahdollisuus siihen 90 pisteeseen. Näin pystyt kehittää itseäsi ja oppia lisää
• Kun on kyse arvostelulajista, sielä on tuomari sitä varten arvostelemassa. Lopeta itsesi arvosteleminen!
• Tunnista omat  kuin koulutettavan tunteet: epävarmuus, pettymys, stressi, turhautuminen, kiihtymys..... moni on hyvin samankaltaisia, mutta mitä paremmin tunnistat tunteet, sitä helpommin sun on päästä asian yli ja jatkaa. Oli kyse itsestäsi kouluttajana tai koulutettava.
• Välitavoitteet! Jos sulla on vain 1 tavoite, vaikkapa MM-kisat, sä et pitkälle pötki sillä tavoitteella. Pitää olla välitavoitteita
• Anna koulutettavien itse miettiä treeninsä: ainoa tapa jolloin he voivat kehittyä (jos sä ite suunnittelet treenit niin ne ei opi mitään)
• Miksi me treenataan koiraa? Me tehdään se itsemme takia, ei sen että me saadaan näyttää jollekki
• Hyväksy että sä ET ole vastuussa kaikesta!! Koirakouluttamiseen tarvitaan monta muuttuvaa tekijää. Usein kouluttajat on kokeneen sparraajia, asiantuntijoita, työmyyriä, harrastamisen ylläpitäjiä, innostajia, uuden lajin esittelijöitä, kokeisiin kannustaja, ensimmäinen kontakti uudelle harrastajalle. Ihan keikkeen ei mekään voida revetä
• Monet koulutettavat käy jossain vaiheessa käy joillain "gurulla" ja tulevat seuraaviin treeneihin täynnä tarmoa. Älä tuohoa innostusta omalla käytöksellä vaan ohjaa oikeaan suuntaan. Purkakaa treeni mitä siinä ajettiin ja miettikää toimiiko vai ei, varioitteko vai jätätte asian
• Muista, että kouluttajana susta tulee jossain vaiheessa tarpeeton koirakkoa kohtaan. Hyväksy se ja silloin sun oma "työsi" on tehty
• Anna koulutettavalle aikaa sisäistää asia (ja älä samantien ajattele kuinka tyhmä se on!) , monen on hankala sisäistää asiaa ku toiset huutelee kentän laidalta tee näin, tee noin, älä tee sitä, olit jo myöhässä kun samalla se koulutettava joutuu jo ajattelemaan montaa muuta asiaa esim. missä pitää käsiä, mistä tulee palkka, missä kehun.... . Pihellä peli poikki ja anna aikaa
• Kouluttajan on AINA laskeuduttava sille ohjaajan tasolle!! Se että kouluttuja latelee hienoja sanoja yms. mistä koulutettavalla ei oo mitään käryä, ei ainakaan auta sitä koulutettavaa. Tai jos se ei ymmärtänyt sun ohjeita, se koulutettava ei silti taaskaan ole tyhmä, vaan mieti olinko MINÄ epäselvä

Kisaamassa ja metsäjälkikauden korkkaus

Sannin treenien jälkeen käytiin kerran heittämässä hallilla nopee kontaktitreeni. Eli ihan vaan muistuteltiin pysäreitä. Siinä oli meijän treenit tauon jälkeen ku pitkänä perjantaina pistettiin auton nokka kohti Lietoa ja TSAUn aksakisoja. Tauon takia ja heikon "valmistautuisen" takia odotukset niistä kisoista ei ollu kovin suuret.Käytiin juoksemassa 3 agi-rataa, hyppärille en ilmonnu. Kahdella radalla tuomarina oli Mika Kangas, ja yhdellä Riikka Kankainen. Ekana juostiin Mikan radat. Ekalla radalla alku meni siihen että haettiin yhteistä rytmiä, loppu rata oli oikein hieno.  Toinen rata alku oli superhieno, mutta ku Sika tuli 10 putkesta pihalle nii näki että se oli jo lukinnu nelos-hypyn väärinpäin. Muuten se rata oli puhdas. Vikalle radalle nousi kierrokset ja tultiin kesken radan pois. Mutta Sikka pääsi yllättämään!! Olin ihan varma että Sika-eläin räjähtää atomeiksi kuradalle päästään. Mutta neiti ei ees varastanu lähdöstä, ja kontaktit oli oikeesti hyvät. Videoita radoista ei oo mutta pistän tuohon alle ratapiirrokset siinä järjestyksessä ku ne juostiin.

Toko- ja tottispuolella ollaan taas tehty paljo treeniä. Ollaan paljo tehty sekasin. Ja viime keskiviikkona käytiin Tiltulla. Nyt meillä on ollu treenien pääpaino voiman käyttö ja terävyyttä jääviiin. Ollaan tehty paljon pk-eteenmenoihin suoruutta erilaisilla häiriöillä (lelut, ruutu yms.) Samoin ollaan vielä hinkkalitu eteenmenoa erilaisista kulmista .

Metsäjälkikausiki alotettiin periaatteessa eilen, mutta virallisesti tänään. Se eilinen ei oikestaan ollu jälki vaan jotain sinne päin. Enemmänki heitin muutaman kepin ja Sikka ne ilmasi. Tänään kävin sitte oikeesti taalomassa jäljen. Tarkotus oli että teen ekana jälkenä semmosen suht helpon 600-maks 700 m pitkän jäljen. No. Puhuin siskon kanssa puhelimessa ku talloin Sikan jälkeä, ja jossain kohtaa tajusin että hitto mä oon ihan väärässä paikassa, että siitä oli pitkä matka metsäautotielle, ja siitä oli matkaa vielä autolle. Matkaa jäljelle loppu peleissä kertyi 1,68 km, keppejä 5, kulmia 5 ja vanheni noin tunnin verran. Ku jäljelle lähdin niin ikinä en oo ollu noin epävarma ku mitä nyt, sillä en todellakaan muistanu yhtään mitään jäljestä, se oli heikosti merkattu, ja kauen eka jälki mettässä. Ihan super hienosti Sikka  siitä selviytyi! Kaikki kepit nousi (mikä ei yllättäny). Oli kyllä ittelle melkonen testi ku piti niin vahvasti luottaa koiraan. Oon edelleen ihan fiiliksissä kuinka hyvin Sikka hoiti hommansa.

Jälkeä ja takaisin aksaamaan

 Apirillipäivänä alotettiin meijän tämän vuoden jälkikausi. Ekalta jäljeltä en oikestaan odottanu mitää, ja tein sen sen mukaan että taas tietää missä mennää ja sen perusteella tein meille treenisuunnitelmaa. No ei varmaan yllätä että eka jälki ei ollu mikään kovin kummonen: oli ihan liikaa vauhtia ja Sikka oli todella epätarkka. Jäljellä oli 3 kulmaa, eka oli ihan ok, loput 2 oli todella huonoja: pyöri ku mikä kulmassa. Kä vin seuraavana päivänä ajamassa uuden jäljen. Pistin sinne hyvin tiheesti ruokaa, että sain Sikalta vauhtia pois ja keskittyi tekemiseen. JÄljellä oli 2 kulmaa ja 1 piikki. Ekassa kulmassa meni hieman yli mutta korjasi itte. Toinen kulma ja piikki oli oikein mallikkaita. Torstaina käytiin Heidin ja Särmän kanssa ajamassa jäljet Luukissa. Sikka oli ihan kuutamallo ku lähettiin ajamaan jälkeä. Ekat 100 askelta oli semmosta sähellystä ja käden vääntöä, mutta ku napista painamalla Sikka rupes ajamaan jälkeä kuten normaalisti. Tosi kummallista. Tuolla jäljellä ei ollu ihan niin paljoa ruokaa mitä edellisellä (alussa enemmän, lopussa vähemmän), ja loppua kohden rupes taas vauhti kasvamaan. Kulmiin reagoi todella nopeesti ja teki niissä hyvää työtä.
Eilen kävin ajamassa uuden jäljen, mutta nytte kävin tetaamassa kuinka Sikka ajoi ku tein jäljen Heurekan nurtseille. Sikka oli ihan tottis/tokomoodissa ku mentii nurtseille, mutta tosi nätisti meni samantien jälkimoodiin ku vein paalulle. Tuolla jäljellä oli 3 kulmaa, ja yks puoli ympyrä. Taas jäljellä vähemmän ruokaa, mitä viimeks, mutta nytte vauhti ei silti kasvanu. Kulmiin reagoi taas nopeeti ja teki hienot kulmat, tarkisti ja lähti oikeeseen suuntaan. Tuossa puoliympärässä oli eniten haastetta, mutta niitä ollaan tehty super vähän. Eli niitä pitää ruveta tekemään.
Yleisesti, kaikki esineet on noussu hienosti ilma mitää ongelmaa (joka jäljellä ollu nytte 3-5esinettä), pituudet jäljillä on vaihdellu 360-520 askeleeseen, ja oon antanu vanhentua 45min- 2h.

Tokopuolella ei mitää suurta ja ihmeellistä. Ollaan käyty treenailemassa Tiian, Novan ja Gavan kanssa hallilla. Tehtiin kehään menoja kapulahäiriöillä, sillä se nosti pahasti Sikan. Toki itse halli nostaa Sikan kierroksia , joten oon todennu että ulkotreeneissä se on 100-kertaa parempi. Käytiin tekemässä bh-treeni Nooran ja Jipin kanssa, sillä he ovat menossa bh-kokeeseen. Tein koko setin Sikalle kokeenomaisena. Vähä mietin että kuinka pahasti turhautuu, sillä oon palkkaillu sitä hyvin paljon mielentilasta, eli kuinka kova olisi palkan odotus?!? Sikka pääsi yllättämään : oli ihan super . hyvässä mielentilassa. Oltiin paikkiksessa ensin, no siinä ei mitää ihmeellistä. Tehtiin bh-kaavion mukaan kahteen kertaa seuruukaavio, ja jäävät. Tehtiin myös eteenmenoihin suoruutta niin että jätin lelun selkeesti vinoon. Vähän meinas mennä käden vääntämiseksi, sillä lelun takia meinasi kaarrattaa.
Käytiin myös Hannan ja Tikon sekä Sinin ja Ässän kanssa treenailemassa. Tehtiin perus seuruuta ku ihan vieressä tehtiin noutoja ja ruutua, silti Sikka ei nostanu kierrosta eli eteenpäin ollaan menty. Tehtiin kans eteenmenoihin suoruutta. Tällä kertaa vasemmassa laidassa oli ruutu, eka toisto lähti nätisti suoraan, 20 m jälkeen lähti kaartamaan ruutuun päin. Pari muutakin toistoa meni samalla tavalla. Loppuun saatiin onneksi pari hyvää suoraa eteenmenoa. Eli me jatketaan näitä pk-eteenmenoja häiriöillä.

Tän viikon maanantaina käytiin aksaamassa 5 viikon jälkeen. Sen näki Sikasta. Itseasiassa naurettiin Iinan kanssa, että pitäiskö mun kääriä Sikka kuplamuoviin ennen ku vien sen radalle :) Mutta käytiin Kariniemen Sannin treeneissä. Rata oli sangen vauhdikas ja vaatii koiralta hyvin paljon taitoa. Tokalle esteelle oli takaakierto jolle piti koira lähettää kaukaa ja jättää itsenäisesti tekemään. Eli Sikalle hyvin vaikeeta. Kolmosen jälkeen persjättöö tui kyllä (toki meni muutaman kerran putkeen ) Mutta meinas valua selän  taakse, koska ei koonnu niin hyvin kolmoselle. Hyvin monelta tuli vitosen rima alas, mutta näissä Sikalla ne ei tullu kertaakaan alas. Luukutus suorat oli kyllä ehottomasti Sikan vahvuus ja puomin jälkeisiin hyppyihin tuli tosi nätisti eikä ees vilassu putkea. Oli nyt on taas treenattavaa :)

Eileen perjantaina hain meille Flou-staffin hoitoon viikoksi. Nuo kaks karvakorvaa on kyllä sangen hauska kaksikko. Kaks valopäätä :) ei siis tuu tylsä viikko

Ai nii! Ja pieni päivityspentuporjoktiin!! Mutta tosiaan olin aika maanimyynyt ku mikään ei oo menny putkeen. Viime viikolla Jenni soitteli mulle hyviä uutisia. Koska se Riinan astutusreissu Latviaan meni poskelleen nii Salmiset (siis Ruutipussin kennelin ihmiset) olivat soittaneet Riinan siskon Rauhan omistajalle, jos he jossain kohtaa voisi käyttää Rauhaa. Se oli sopinut omistajalle ja todennu että itseasiassa sillä on just nyt juoksut. He päättivät käyttää sitä näistä juoksuista. Toki juoksut oli jo niiin pitkällä että ulkomaille ei enää keretty astutusreissulle, joten urokseksi valikoitui virkakoirana puollustusvoimilla oleva Ruutipussi Olli Petteri. Yhdistelmä astutettiin onnistuneesti viime viikolla pariinkin kertaan, joten nyt toivotaan parasta. Itse oon kyllä todella innoissani tästä pentueesta.

Sikka ja Flou