sunnuntai 22. maaliskuuta 2020

Kahden patukan noutoja ja tolppatreeniä

Huomenna tulee kolme viikkoa Sika-Possun streskasta. Voin sanoo että viime viikko oli kyllä niiin totaalisen perseestä tuon elukan kanssa. Sikan mielestä hän on jo kunnossa, mutta mä oon ollu eri mieltä... Tällä viikolla on Sikka päässy jo lenkeillä olemaan irti, toki jos on meinannu neidillä lähtee lapasesta tuo juokseminen nii oon puuttunu. Mutta yllättävän vähän on tarttenu puutua Sikan toimintaan sen irti ollessa.  Haava itsessään meni viikossa kiinni ja on ollu kyllä helppohoitoinen. Ja joudun myöntää että se liima kesti yllättävän hyvin, vaikka kyllähän Sikka on riehunu yms nii ei oo ollu pienintäkää merkkiä että haava aukeis :) Ja senki myötä oon päässy helpommalla koska tikit aina kutittaa koiraa, jolloin nuolee haavaa, nytte Sikka ei hirveesti oo ees nuollu haavaa koska sitä ei oo kutittanukkaa.
Sikka on päässy tekemään muutaman tunnarin, jonku verran Nose workin hajuetsintöjä ulkona, toki niissä on ollu nii saakelisti virtaa että oli melko kaaottista. Pitää vaan ruveta tekemään että malttais keskittyä kunnolla

Keljun kanssa käytiin tuossa Mian valmennuksissa jälleen. Aloteltiin noutoja kahden patukan tyylillä. Ite uskon vahvasti että tää tulee olemaan Keljulle se parhain tyyli ne opettaa että saan niistä voimakkaat ja näyttävät, sillä sen saalis ku on mitä on. Eli Sikan tyylillä en saisi hyviä noutoja, siitä oon varma. Ekalla kertaa oli totaalisen pihalla mitä siltä halutaan, mutta yllättävän nopeesti oon saanu sen tajuamaan mitä halutaan. Vielä on meillä töitä tehtävänä mutta pikku hiljaa.
Keljun perkele se lähti multa lenkillä ollessa jäniksen perään ekaa kertaa!! Saakeli että meinas mennä hermo, mutta toisaalta pieni hymyn kare nousi huulille jälkikäteen ku totesin että se saalis alkaa nyt (vasta) kunnolla nousta . Ennen ei oo välittäny jäniksistä mitää. Joten nyt pitää vaan ruveta vahvistelemaan. Tästä inspiroituneena oon nyt tehny parit ihan perinteiset tolppatreenit. Ja hitto, sain tokassa treenissä siltä jopa turhautuma haukun aikaan!! Tähän mennessä se ei oo puhunu, ei pukahtanu vaikka kuinka oon yrittäny. Arjen pieniä iloja :) JOten meidän treenit tulee jälleen tästä eteenpäinki olemaan paaaaaljon leikkimistä että saa vahvisteltua. Seukkaa jatketaan edelleen vaan lyhyenä ylläpitotreeninä.

Nyt Sikan saikun takia on Kelju K Kojootti päässy tekemään myös uutaman esineruudun. Hyvin oli muistissa mitä halutaan. Ekalla kertaa vein vaan yhden lelun, toiella vein 2 lelua. Vauhtiahan ei hirveesti oo ja neiti tekee sangen perusteellista työtä, mutta ku vaan saa itsevarmuutta ja vahvistuu että tietää mitä tekee nii varmasti tulee vauhtia samalla. Kun saa hajun esineestä nii tarkentaminen oli vielä hieman vaikeeta (tehtiin pimeellä joten ei voinu käyttää näköä hyväksi ), mutta kokemusta lisää.

Yhden jäljenki Kelju pääsi ajamaan viime viikolla. Talloin pikkusen vajaa 300 m, 2 keppiä, 2 kulmaa, useita polun ylityksiä. Jälki vanheni niin kauan ku käytin molemmat tytöt lenkillä eli reilu puol tuntia (sen pitempiä lenkkejä ei Sikan kanssa vielä tehty viime viikolla). Keljukaisen mielestä maailmasta siisteintä puuhaa! Hieman meni sik-sakkia, mutta nätisti jäljesti. Vauhti ei ollu mitää päätä huimaavaa, mutta Keljun tapauksessa varmuus tuo vauhdin. Kepit ilmasi ihan super hienosti!! Yllätyin kuinka hyvin muisti mitä niitten kans tehään. Polut, kulmat ja tiesin että sielä oli harhoja nii ei mitää ongelmaa :) mun super hieno jälkikoiruus <3


maanantai 2. maaliskuuta 2020

Sikan sterkka ja muita juttuja

Nyt on ollu treenirintamalla hieman hiljasempaa, omat työt osunu niin että ollaan tyydytty vaan lenkkeilyyn.
Kaiken lisäksi Sikka strekattiin tänään. Tää on ollu jo hetken suunnitelmissa, mutta nyt viimesten juoksujen jälkeen (tammikuussa) päätin että ei enää. Tähän asti Sikasta ei oo huomannu juoksuja oikestaan ollenkaa, nytte se meinas syödä ihan kaiken mikä vähääkään oli ruokaa liittyvää. Ja kaiken hyvän lisäksi sen käyttäytyminen muita oiria kohtaan lähti ihan lapasesta, se ei sietänyt ketään tai mitään. JOten turhaa mä taistelen sen kanssa, ku ei-juoksusena se on äärimmäisen helppo koiruus. Jonkin verren pohdin vaihtoehtoja että tähystänkö vai sterkkaanko avona. JOudun myöntää, koska en voittanu lotossa nii tyydyin avoon. Hinta eroa olis tullu n. 500€ joka muista on vain aikas paljon. Toki paraneehan se hitaammin, mutta toisaalta, mulla on erittäin hyvässä fyysisessä kunnossa oleva koira, joten se toipuu kyllä. Leikkaus itsessään meni hyvin, ja nyt mulla on edelleen tokkurainen koira. Sormet vaan ristiin ettei seuraavaan viikkoon pelkästään sada nii helpottaa mun elämää tuon haavan kanssa!

Keljun kanssa ollaan tokopuolellataas pienoisessa masennuksessa, tuntuu että junnataan tuon seuruun kanssa paikoillaan. JOten oli pakko videoida pätkä perjantailta, nii ei se ny niin kauheeta oo. Nyt on taas jonkin asia loksahtanu paikoilleen pienen malinoissin aivokapasiteetissä. Ollaan nyt uutena juttuna tehty luooksarin stoppeja. Ekat toistot olivat ihan hyviä, mutta nyt on menny huonompaan suuntaan. Pitää vähä miettiä miten lähden niitä työstämään. Ruudun kanssa painittiin ennemmin nii siinä rupee paikka jo olemaan melko selkee Keijukaiselle, eli edes se on menny eteenpäin :)
Kakeihin ollaan ruvettu treenaamaan seisomisia, niissä jalat liikkuu vielä hyvin helposti eli lisää toistoja niihinkin. Meinasin jo opettaa takajalkatargetin, mutta Kelju ei m-i-l-l-ä-ä-n hahmota takapäätään, joten jumppaillaan sitä nyt.
Sikan kanssa ollaan otettu projektiksi eteenmenot, niitten häiriöt ja korjaukset. KOrjaukset oikeelle rupee jo sujumaan hienosti , mutta vasemman kanssa saadaan vielä vääntää. Paljon. Edes ratakisko ei riitä tähän asiaan, tarvitaan jotain huomattavasti järeempää... Ollaan tehty myös eteenmenoihin suoruutta niin että heitän pallon vinoon (n. 10m) eteenmenopaikasta, ja silti Sikkasen pitää juosta suoraa. Nää on ollu ihan tuskaa. vaikka Sikan kanssa on tehty toooooooosi paljon luopumista mutta näissä eteenpäin juokseminen ja luopuminen pallosta on jotain ihan infernaalista. Eli väännetään kättä. Ja tämä ongelma pitemmällä matkalla, siinä 10 m (eli ruudun eteenmeno) ei oo mitää ongelmaa. Argghh.
Tuli muuten sikan kanssa testattua että jos tekee evl:n ruudun ja jíhan juoksulinjan viereen pistää suoran putken eteenmenopaikan ja ruudun väliin... voin sanoo että juostaa suoraa putken kautta ruutuun. JOten jatketaan tämmösillä häiriöillä.

Aksapuolella ollaan tehty jotain. Sikan kanssa vahvisteltu käskyjä ja esteitten hakemisia. Tänään aamusta tein treenin että hetsasin koiraa puolesta välistä kenttää joko kepeille tai putkeen niin että matkalla oli paljon muita esteitä. Esimerkiksi tuossa alhaalla olevassa tilanteessa kun yritin saada putkeen nii Sikka hali todella todella vahvasti kepeille (onhan ne meillä vahvat), mutta se että jokin este on "syvällä" nii niitä ei meinaa hakea. Toisessa kepeille haku oli ihan super vaikeeta, joten jatketaan näitten treenaamista Sikan kanssa . Siis sitte taas ku saadaan koira aksakuntoon muutamien kuukausien päästä





Keljun kanssa ollaan jotain myös puuhasteltu agin parissa. Nytte ollaan enemmän treenattu in-in käskyä, ja samalla eroteltu muita ohjauksia. Toki tänää huomasin että ollaan keskitytty enemmän nyt ohjaajafokukseen, eli pitää nyt myös ruveta enemmän huoli estefokuksesta! Toki nyt ollaan jouduttu ottaa hieman pakkia kaikessa, myös juoksarissa, sillä Keljusta on tullu "iso tyttö" ja sen vauhti on kasvanu huomattavasti, se ei oo semmosta bampiloikkien ja juoksemisen välimuotoa, vaan selkeesti laskee pään alas ja kiihdyttää kuin koirat konsanaa. Eli enemmän on kyse siitä että Kelju opettelee kuinka se suhteuttaa oman liikkumisen . Just tämän takia juoksaritreenitki on menny persiilleen, koska on enemmän vauhtia ja laukka on pidentyny huimasti. Eli vaatii taas Keljulta ajatustyötä että oppii suhteuttamaan laukkansa uusiksi puomille.

Sikan kanssa ollaan tehty muutamia kertoja taas nose work-hommia. Sikasta se on maailmasta siisteintä hommaa ku saa käyttää nenäänsä. Tänään ku oltiin aamusta hallilla nii eräs treenaaja joka tuli meidän jälkeen teki muutaman hajuhaun siinä odotellessansa. pakkohan mun oli testata nää myös Sikalla ku siihen luvan sain. Erittäin nätit ilmasut (oli 2 paikkaa). testattiin vielä kolmannesta paikasta, joka oli selkeesti vanhempi (useemman päivän), mutta niin vaan pienen pyörimisen jälkeen että paikansi nätti ilmasu. Ehkä meidän pitäis treenata vähä enemmän ja mennä kokeeseen :)