Kahden patukan noutoja ja tolppatreeniä

Huomenna tulee kolme viikkoa Sika-Possun streskasta. Voin sanoo että viime viikko oli kyllä niiin totaalisen perseestä tuon elukan kanssa. Sikan mielestä hän on jo kunnossa, mutta mä oon ollu eri mieltä... Tällä viikolla on Sikka päässy jo lenkeillä olemaan irti, toki jos on meinannu neidillä lähtee lapasesta tuo juokseminen nii oon puuttunu. Mutta yllättävän vähän on tarttenu puutua Sikan toimintaan sen irti ollessa.  Haava itsessään meni viikossa kiinni ja on ollu kyllä helppohoitoinen. Ja joudun myöntää että se liima kesti yllättävän hyvin, vaikka kyllähän Sikka on riehunu yms nii ei oo ollu pienintäkää merkkiä että haava aukeis :) Ja senki myötä oon päässy helpommalla koska tikit aina kutittaa koiraa, jolloin nuolee haavaa, nytte Sikka ei hirveesti oo ees nuollu haavaa koska sitä ei oo kutittanukkaa.
Sikka on päässy tekemään muutaman tunnarin, jonku verran Nose workin hajuetsintöjä ulkona, toki niissä on ollu nii saakelisti virtaa että oli melko kaaottista. Pitää vaan ruveta tekemään että malttais keskittyä kunnolla

Keljun kanssa käytiin tuossa Mian valmennuksissa jälleen. Aloteltiin noutoja kahden patukan tyylillä. Ite uskon vahvasti että tää tulee olemaan Keljulle se parhain tyyli ne opettaa että saan niistä voimakkaat ja näyttävät, sillä sen saalis ku on mitä on. Eli Sikan tyylillä en saisi hyviä noutoja, siitä oon varma. Ekalla kertaa oli totaalisen pihalla mitä siltä halutaan, mutta yllättävän nopeesti oon saanu sen tajuamaan mitä halutaan. Vielä on meillä töitä tehtävänä mutta pikku hiljaa.
Keljun perkele se lähti multa lenkillä ollessa jäniksen perään ekaa kertaa!! Saakeli että meinas mennä hermo, mutta toisaalta pieni hymyn kare nousi huulille jälkikäteen ku totesin että se saalis alkaa nyt (vasta) kunnolla nousta . Ennen ei oo välittäny jäniksistä mitää. Joten nyt pitää vaan ruveta vahvistelemaan. Tästä inspiroituneena oon nyt tehny parit ihan perinteiset tolppatreenit. Ja hitto, sain tokassa treenissä siltä jopa turhautuma haukun aikaan!! Tähän mennessä se ei oo puhunu, ei pukahtanu vaikka kuinka oon yrittäny. Arjen pieniä iloja :) JOten meidän treenit tulee jälleen tästä eteenpäinki olemaan paaaaaljon leikkimistä että saa vahvisteltua. Seukkaa jatketaan edelleen vaan lyhyenä ylläpitotreeninä.

Nyt Sikan saikun takia on Kelju K Kojootti päässy tekemään myös uutaman esineruudun. Hyvin oli muistissa mitä halutaan. Ekalla kertaa vein vaan yhden lelun, toiella vein 2 lelua. Vauhtiahan ei hirveesti oo ja neiti tekee sangen perusteellista työtä, mutta ku vaan saa itsevarmuutta ja vahvistuu että tietää mitä tekee nii varmasti tulee vauhtia samalla. Kun saa hajun esineestä nii tarkentaminen oli vielä hieman vaikeeta (tehtiin pimeellä joten ei voinu käyttää näköä hyväksi ), mutta kokemusta lisää.

Yhden jäljenki Kelju pääsi ajamaan viime viikolla. Talloin pikkusen vajaa 300 m, 2 keppiä, 2 kulmaa, useita polun ylityksiä. Jälki vanheni niin kauan ku käytin molemmat tytöt lenkillä eli reilu puol tuntia (sen pitempiä lenkkejä ei Sikan kanssa vielä tehty viime viikolla). Keljukaisen mielestä maailmasta siisteintä puuhaa! Hieman meni sik-sakkia, mutta nätisti jäljesti. Vauhti ei ollu mitää päätä huimaavaa, mutta Keljun tapauksessa varmuus tuo vauhdin. Kepit ilmasi ihan super hienosti!! Yllätyin kuinka hyvin muisti mitä niitten kans tehään. Polut, kulmat ja tiesin että sielä oli harhoja nii ei mitää ongelmaa :) mun super hieno jälkikoiruus <3

Vuoden niputusta ja muuta höpinää

Elin tuossa melkeen kuukauden ilman kannettavaa, ku vanha päätti sanoa työsopimuksensa irti. Joten sen takia pieni hiljaisuus. Nyt on uus kone sylissä, nii pakkohan sitä on tännekki päivittää.

Jälkikausi pistettiin päätökseen marraskuun puolen välin tienoilla. Keljun jäljistä en pitäny kirjaa, mutta Sikan kanssa kyllä. Tän kauden saldona oli yhteensä 35 jälkeä, eli yks vähemmän mitä viime kesänä. Jakauma pellon ja mettän välillä oli 15 metsään, 20 pellolle. Alotetaan FH:n tilastoista: eli tosiaan yhteensä 20 jälkeä, yhteensä ajettuja askelia oli 11860 eli KA 593 askelta. Kulmia kertyi 73, piikkejä 11. Esineitä nousi 69/70 joten ei huonosi ollenkaan ! Kokonaisuutena pellolla Sikka ottikin aikas isoja harppauksia, sitä pitää vaan tehä nii menee koiraki eteenpäin. Monessa suhteessa oon tyytyväinen
Mettän puolella jälkiä yhteensä 15 kpl, ja yhteensä ajettujs jälkeä kertyi 16,57km, joten KA jäljellä oli 1,10km. Keppejä nousi yhteensä 70/75 eli 95,86%. Yritettiin JK2 mutta tottis kusi. JÄljellä itsessään ei oo kovinkaan mitää suurta ja ihmeellistä. Sikka sai varmuutta, mutta näkee että tietää mitä tekee nii rupee tekemään töitä takki auki. Eli yllätyksellisyyttä tarvitaan tulevaisuudessa ja paljo.
Keljun kanssa tehtiin pohjia pellolla, muutaman helpon metsäjäljenki juniori pääsi ajamaan. Siitä on hyvä lähtee ens kaudella uudella innolla.

Agilitykausi ei kovinkaan kummonen ollu meidän kannalta. Yhteensä Sikalle kertyi 27 starttia, joista 18 starttia 2-luokassa, ja loput kolmosissa. Kakkosissa saatiin ne kolme nollaa että noustiin kolmosiin, ja sen lisäksi 2x 10 vp. Kolmosissa pelkkiä hyllyjä. Eli nolla% ei oo kovin kummonen. Toki nyt syksyllä kisat jäivät tuon Sikan kohtauksen takia (yhdet kisat sen jälkeen).

Mitäs muuta me ollaan saatu aikaan..
Joulukuun alussa kävin Jaakon yksärillä Turussa molempien koirien kanssa. Tuli kyllä tarpeeseen!! Oltiin sen päivän vika treenaaja, joten voin sanoo että meijän treeni venähti melkeen 1,5h. No ei se mitää. Suurimman osan ajasta hujahti Keljun kanssa. Saatiin hyvät kotiläksyt, mitä ollaan tehty. Yleisesti ottaen Keljun estefocus on ikäisekseen sangen hyvä: se irtoo ja lukee ohjausta hyvin. Totta kai, esim takaaleikkauksissa vaihtoi laukan vasta esteen jälkeen, eikä ennen. Eli kokemattomuuden näkee vielä. Ollaan treenattu itsenäisiä takaakiertoja, hyppy-putki erottelua, käteen tulemista yms. perus juttuja. Sekä unohtamatta me alotettiin juoksari-projekti. Ollaan tehty nytte matolla. Hyvin neiti alkoi tajuta mitä siltä halutaan joten oon jo siirtäny maton puomin alastulolle joka on maassa. Pitää nyt ruveta pistämään tännekki meidän edistystä siinä. Sikka on päässy aksassa hivenen hömppäämään ja ollu nyt pitemmän aikaa "testissä" paljoko kestää treenaamista. Ihan hyvä balanssi alkaa pikku hiljaa löytymään että neiti pysyy kunnossa.
Jaakolta saatiin Sikan kanssa virallisesti synninpäästö. Ollaan nyt melkeen 3 vuotta tehty töitä noitten takaakiertojen suhteen, ja tiettyyn pisteeseen asti on edistystä, mutta sen jälkeen ei mitää... Juteltiin Jaakon kanssa että jopa häneltä loppuu keinot . Mutta toisaalta vaikka Jaakko keksis meille jotain uutta nii käykö sille samalla tavalla: toimii tiettyyn pisteeseen saakka. Jaakkokin sanoi mulle että vaikka antaisin Sikan sille seuraavaksi puoleksi vuodeksi, edes hän ei saisi korjattua Sika-Possun takaakiertoja. Eli päätettiin että tästä eteenpäin ruvetaan tekemään aksaa omalla tyylilä- Tai siis Sikan tyylillä. Ja ruvetaan viemään eteenpäin Sikkaa niillä vahvuuksilla mitä sillä on. Toki oon menny jo niin, mutta nyt ruvetaan tekemään vielä enemmän töitä, ja viemään tällä uudella tyylillä Sikkaa eteenpäin. Eli nyt ruvetaan tekemään aksaa ihan uuden näkökulman kautta! Toisaalta nyt tuo Sikan ongelman ydinkin löytyi ku Jaakko kattoi meijän menoa. Sikallahan on todella pitkä laukka, mutta radassa oli monta paikkaa mihin normaali koira olisi hieman koonnu ja ottanu neljä laukan. Sikka meni kahdella laukalla. Eli koska Sikan motto on mahollisimman lujaa, nii se menee mahdollisimman vähillä laukoilla. Kyllähän siinä kello kiittää, mutta sitte tulee monta muuta ongelmaa. Esim. pakkovalssin, vippaukset yms. on Sikasta perseestä sillä siinä mä pakotan koiran ottamaan sen yhden ylimääräisen laukan, minkä se muuten jättäis välistä.

Toko/tottis puolella hylkäsin totaalisesti Sikan kanssa , ja yllättäen ollaan vaan hömppäilty. Keljun kanssa oon syksyn mittään kärsiny motivaatiopulasta. Sillä Sikan kanssa oon tottunu koiraan joka räjähtää, jolla on voimaa, jolla on jäätävä intensiteetti tehä töitä. Koska Kelju ei oo läheskää nii räjähtävä yms. nii juniori tuntuu jotenki laiskalta, mitäänsanomattomalta. Siitä puuttuu se jäätävä draivi. Tiedän, ne on totaalisen erilaiset koirat, enkä SAA verrata niitä toisiinsa. Marraskuussa meiltä jäi tottis valkut välistä, mutta joulukuun valkut taas avas silmiä. Valkuista oli monta pois joten oli runsaasti aikaa. Miakin totesi että onhan se esim leikissä menny valtavasti eteenpäin, mutta silti pitää tehä töitä sen eteen ja se tärkein: antaa sille aikaa kasvaa! Nytte esim. seuruussa tehään vaan ylläpitotreeniä, ja sitte ku saalis kehittyy ja neiti kehittyy ruvetaan viemään taas neitiä eteenpäin. Nyt tehään paljo muita juttuja, tekniikkatreeniä.  Ja nyt ku oikeen miettii, ohan se omalla tavalla magee kaveri. Vaan erilailla mitä Sikka.

Aksakauden alku, jälkeä ja lihashuoltoa

Vielä kun jäkikautta on jäljellä, nii ollaan aikas paljon tullu niitä tallattua, nii mettää ku pellolle. Päätettiin Lauran kanssa että tavotteeksi otetaan FH-koe ens kesänä. Eihän Sikalle pidä saada ku kulmat paremmaksi nii olis koira valmis. Joten me ollaan tehty kulmi, lisää kulmia ja yllättäen mielentilaa. Aikas paljo Sikka on rauhottunu pellolla ku niitä jälkiä sille vaan tallaa sinne. Jännää. Ollaan me kerran käyty mettäjäljelläki. Toki se meni hieman persiilleen ku olin ollu paria päiväää ennen pellolla ja liina oli totaalisen märkä, toin sen sitte sisälle kuivumaan. Arvakkaapa muistinko ottaa sen mukaani. No en. Autossa oli onneks 3 m liina, mutta on se vaan nii perhanan lyhyt. Ajoin hieman vajaan kilsan jäljen niin että en pitäny narusta kiinni. Alussa Sikka kaahas ja ajoi vähä kuinka sattuu ku en ollukkaa jarruna. Loppua kohde se tajus ite hieman himmata ite ja meno rauhoittui huomattavasti. Tää oli ihan positiivinen juttu. Eli myös se työ pellolla rupee näkymään myös mettässä.
No totta kai Kelju K. Kojootti on päässy jäljelle. Ollaan oltu myös aikas paljo pellolla, mutta testasin sitä myös mettässä. Pellolla ollaan nyt ajeltu reilun 100 askeleen jälkiä, niin että edelleen mulla on ollu aikas lailla joka askeleella. Suurimmaksi osaksi jäljet on ollu S-mutkaa sillä alku on ollu tähän asti kaaosta ja kulman jälkeen on Kelju vasta rauhottunu jäljelle. Nyt ku on jäljet on tosiaan mutkaa mutkan perään nii on tarkkuutta ja keskittymistä tullut huomattavasti. Silti mukana on ollut kulmia. Mettäjäljellä ei oo ollu ku sielä täälä herkkua. Ekalla mettäjäljellä tais olla nami 3-5m välein, eilen ku kävin tallomassa nii herkkuja oli 5-10 metrin välein. Myös mettässä ollaan tehty kulmia, polkujen ylityksiä, ja paljon muuta mitä vaan voi tulla vastaan. En voi enempää olla tyytyväinen, Keljusta on kyllä kuoritunu melkoinen jälki-koiruus <3 . Tehdään jälkiä vielä jos ja kun kelit sallii nii sitte voi hyvillä mielin jäädä tauolle.

Aksassa alkoi tällä viikolla meidän talvikausi. Meidän treenit alkoi tiistaina Vuorelan Lotan silmien alla. Sikalla kanssa on viimeks treenattu kunnolla aksaa. ööö joskus kauan sitten, edelliseen kolmeen viikkoon sikka oli tainnu nähdän kerran aksaesteet. Sikka kävi kyllä nii todella kierroksilla ja porsasteli sen minkä kerkes. No hyvä että saadaan taas rytmiä aksapuolelle nii tästä on hyvä jatkaa.
Kelju ei oo myöskää aksannu ku kerran, mutta totesin että en ota siitä mitää painetta. Nyt vielä keskitytään enemmän jälkeen ku vaan voidaan, sitte ku jäljet menee tauolle nii on hyvä keskitttyä sitte aksaan.
Tänää käytiin juoksemassa Heiluhäntien kisoissa 3 starttia, vaikka 4 oli tarjolla. Tuomarina oli saksalainen Stefanie Stemkat. Ekana oli agirata. Jo tutustumisessa totesin että meijän taitotaso ei riitä tämmöselle radalle, koska se oli rata joka hyvin olis voinu olla MM-kisoissa. Todella vaikea, hurjasti ansaesteitä. Sikka kävi todella kuumana ja tultiinki kesken radan pois. Toisena ratana hypäri. rataprofiili ihn samanlainen. Todella vaikea. ja ihan samalla tavalla totesin että tähänkään ei meidän taitotaso riitä. Eipä kummallakaan radalla tuloksilla juhlittu. KOirakoita melkein 50 ja agiradalta tuli vain 6 tulosta, ja kisoissa oli kuitenki todella kovia nimiä (Kti Immonen, Oreniuksen Juha, Kurkisen Kim.... ) . Totesin että jos nuo suomen huiputki hyllyttää, nii se on ihan ok. että me Sikan kanssakaa ei onnistuta. Vika rata oli myös hypäri, joka oli selkeesti helpompi, suomeksi sanottuna normaalimpi rata. Tehtiin Sikan kanssa hyvä hylly. Mutta oon tyytyväinen että saatiin loppuun hyvä fiilis.

Toko/tottis puolella ei mitää uutta. Keljun kanssa treenit jatkuu. Nyt treeniaiheena on ollu etujalat ja niitten hallinta. Ne on välillä milloin missäkin ja sojottaa milloin mihinki. Paljon on saatu niihin hallistaa , mutta jatketaan edelleen näitä treenejä. Jääviin ollaan tehty erottelua ja tekniikkaa. Eteentulot on myös ottanu ison harppauksen eteenpäin. Nauratti että ku tehtiin nurtsilla joka oli hieman märkä ja liukas nii kelju vaan valui ja törmäsi muhun, eli se tulee kyllä nii vauhdilla ja ihan suoraan eteenpäin.

Keskiviikkona käytin Sikan käsittelyssä, eli viime kerrasta oli se n. 3 viikkoa. Mitää ihmeellistä ei ollu. Pää oli edelleen sangen jumissa, mutta muuten ei mitää. Nyt siirrytään normaaliin rytmiin eli mennää seuraavan kerran n. 3 kk päästä.

Pikku-Kelju rupee jo vakaati näyttää koiralle <3

Jälkeä ja kolmosten korkkaus aksassa

Ensinnäkin, varoitus että tästä tulee sangen pitkä pläjäys sillä kaikkea on jo kerenny tapahtua :)

Alotetaan aika järjestyksessä. Kesäkuun lopussa kytiin Sikkasen kanssa Tampereella jälkikokeessa. Tai oikestaan alotetaan jo perjantaista, sillä totesin että Sikalle ku ei oo ammuttu nii kävin ampumassa. Sika meni siitä jotenki tosi epävarmaksi, no lauantaina nostattelin ja yritin pistää "laastaria" päälle. Je sunnuntaina kokeeseen, toki ei ehkä niin hyvällä fiiliksellä. No sunnuntaina saakelin aikasin aamusta auton nokka kohti Tamperetta. Oltiin kokeen ainoo kakkosen koirakko. Koe alkoi jäljellä. Ku lähetin janalle Sikka lähti hieman vinoon. Itse jälki lähti n. 7 m ennen janan loppumista. Sikka otti takajäljen, mistä tuomari huusi pois ja lähettiin sitte oikeaan suuntaan lähetyspaikalta katsottuna oikealle. Itse jälki oli todella mukava!! Vaihtelevaa maastoa, Sikka ajoi todella hyvin. Yks keppi jäi matkanvarrelle, enkä enää jaksanu lähtee ettimään sitä. Veikkaisin että se oli 2 keppi mikä jäi. Tuomarin kommenttina että lähtee hyvin määrätietoisesti jäljelle ja eteenee hyvin, regoin erittäin hyvin jälkeen mutta jäljelle lähdettäessä saisi olla varmempi.. No siitä sitte ajeltiin esineruutupaikalle. Ruutu oli rinteessä, kivassa mäntymetsässä jossa näki koiran hyvin. Sikalle kolme lähetystä kolme esinettä joille juoksi aikas lailla suoraa. Aikaa kului huimat minuutti ja 4 sekuntia. Eli se oli npee ja erittäin nätti esineruutu. Siitä saatiinki tuomarilta täydet pisteet. Ekalla esineellä joutui vähä ettiä että kelles mä tämän tuon (eli huomaa että yksin tulee treenattua). Tuomarin palautteena oli että todella nättiä tekemistä ja koira todella tietää mitä on tekemässä. Luovutuksissa sen suu on hieman levoton. Eli yhteensä maastoista saatiin 145 pistettä. Sitte siitä ajettiin tottiskentälle. Oltiin ihan ekana ja meijän piti mennä paikkikseen eka. Saatiin pariksi ykkösen koira. JO siinä kohtaa ku mentiin ilmottautumaan tuomarille Sikka oli todella paskassa mielentilassa, hyvin epävarma ja pälyili ympärille (laukausten takia). Käytiin ilmoamassa, se oli hirveetä, sain sen jotenki puoliks korrektiktina paikkispaikalle. Siinä ihan vieressä oli ipo-piilo, siinä kohtaa ku annaoin maahan-käskyn nii oli jo säntäämässä kiertämään mutta kilttinä meni maahan. ja lähtihän se kiertämään piilon.... siinä kohtaa keskeytin kokeen. Tuomarikin totes että hyvä päätös. Ku jouuttiin siinä siinä kuitenki käydä kävelemässä eli tekemässä seuruukaavio ku toinen oli paikkiksessa, neiti ees kyenny seuraamaan ku meni nii epävarmaksi ampumisen suhteen.  KOkeen jälkeen tuli itelle kyllä tietyssä suhteessa pieni ahdistus ja epätoivo tuon ampumisen takia... oon nyt miettiny kuinka mä lähen purkamaan sitä. Ampua vaan perhanasti, mutta sitte pitää nostaa koiran virettä ja siitä tulee ongelmia (ääni yms). Oon nyt muutamia kertoja käytny treenaamassa tokoa ja koko koiran pääkoppa on ollu totaalinen sekasorto: epävarmuutta, yliyrittämistä, keskittymisongelmia, ja sitte menee kuppi nurin. JOtenki tullu semmonen fiilis että pitäiskö vaan luovuttaa... sillä vaikka mitä yrität tehä sen kanssa nii ei tuo pääkoppa muutu tuosta mihinkään. JOten en todellakaa tiiä mitä teen tuon kanssa ja miten lähe tätä tilannetta purkamaan. Oon nyt toisaalta yrittäny antaa itelleni armoo että se koiran huonous ei kaikkinensa johdu vaan musta vaan sen nupista. Ei oo sekää helppoo.

Alkukuusta pistettiin auton nokka kohti Kiteetä ja mentiin pe-su Saijan leirille. Pe oltiin jo aijjoos ja treenattiin ekassa ryhmässä vaikka meijän kuului treenata vasta tokassa. Perjantaina kyllä valitettavasti satoi vettä joten otettiin treeni vähä rauhallisemmin eli jätettiin kontaktit tekemättä ja vähä mietittiin kaarroksia , koska kyseessä oli kuitenki ihan tavallinen nurtsi. Lauantaina aamusta oli ekat treenit, siinä Sikalle keitti ihan totaalisesti yli. Ja pahasti. en todellakaan muista koska Sikka olis ollu tuommonen. On sillä keittäny yli, mutta noin pahasti, joskus ihan junnuna. Samaa sanoi myös Saija. Illalla oli vielä lyhyt treeni, mutta vitutuskäyrä oli sen verran korkeella että pääsi Keljukainen tekemään esteen tarjoomista. Ja juoksemaan putkiin :D Hyvin nopeesti se tajus esteen ja tehtiin jo muutam esteen pätkiä. Super-Keljunen <3
Sunnuntaina vielä vikat treenit ennen kotiin lähtöä. Ihan jäätävän juoksuradan oli Saija tehny. Mutta yks Sikan parhaimpia treenejä ikinä. Se mielentila, joten niin käsittämättömän hienoo <3 hankala rata, mutta me tehtiin se melkein nollana koko 34 estettä. Toki tein kyllä kuolemaa ku piti juosta kentän päästä päähän ja kikki melkeen 10 m esteväleillä.. Ja vain 50 rimat.
Kelju oli sangen hieno leirikoiruus!! Todella reipas, ja helppo matkakaveri. Pääsi juniori myös leikkimään Saijan Vänkän kanssaki.

Pe treeni

La aamutreeni

Su treeni

Kiteeltä ku lähettiin nii jäätiin matkanvarrelle Ruokolahti/Puumala akselille vielä päiväksi mökkeilemään ystävän luokse. Ja Kelju pääsi painimaan Luna-koiruuden kanssa.

keljun kanssa on tehty muutamia jälkiä, hömpötelty seuruuta/perusasentoja mikkä osaa jo suht kivasti. JOnku verran junnataan kyllä paikoillaa. Ja nyt ku kärsin Sika-Possun kanssa motivaatiopulasta nii on jääny Keljunki kanssa tekeminen vähällä. Joka hieman harmittaa... mutta se on pentu. Vielä kerkeää.
Sikkaki on päässy ajamaan kokeen jälkeen 2 metsäjälkee ja 3 peltojälkee. Peltojälki on menny eteenpäin. Nyt pitää vaan ruveta tekemään töitä siihen paalulta lähtemiseen ku neiti juoksee nii jäätävää vauhtia sen ekan 20 m. Kelju on hyvin jo hiffannu sen kuinka askeleet menee eli lähtee jo nätisti hakemaan aina askelmaa. Pitää nyt vaan käydä sille talomassa jälkiä.

Tänää korkattiin Sika-Possun kanssa kolmoset omissa kisoissa Kivikossa. Voin sanoo että oli kyllä melkonen tappokeli!! 2 rataa jaksoin juoksta, mutta sitte rupesin itte olemaan jo sen verran heikossa kunnossa että oli pakko luovuttaa. Tuomarina oli Saviojan Anne. radat todella mukavia ja eteneviä, joissa muutama vaikee kohta. Lämmön näki ainaki mun ohjaamisessa joten sen suuremmin ei jääny jälkipolville kerrottavaa. Voin sanoo että jos luvataan näin lämmintä nii en t o d e l l a k a a n  tuu enää ilmoomaan koiraa kisoihin. Eilen jo rupesin juottamaan, tänää Sikka on juotettu ja yritetty jäähdyttää ja juottaa lisää. Ja lisää jäähdyttää. Ihän jäätävn iso kiitos sillä kisat oli järkätty hyvin että oli ammeita missä pääsi kastelemaan koiraa ja kentällä oli useampi näyttelyteöltta missä häkkej', joihin sai koiran. Keljuus oli sangen pätevä kisaturisti. Pääsi kattelemaan maailman menoa ja moikkaamaan seurakavereiden koiria. Jotka otti vastaan ihan super hyvin.

Tänää Keljulle tuli täyteen 14 viikkoa. Käytiin rokotuksilla ja silloon painoa oli 9.5kg eli ihan hyvänkokoinen rötkäle. Nyt neiti on keskittyny vain jalkojen JA KORVIEN kasvattamiseen.:D

Ihan vahingoilta ei olla vältytty sillä jälkikokeessa jäljellä Sikka yhdessä kohtaa veti suoraa neljältä jalalta järkyttävän korkeen pompun suoraa ylöspäin. Olin ihan sata varma että käärme, mutte neiti se jatkoi smantien jäljestämistä. Itse en mitää käärmettä nähny nii jatkettiin matkaa. Ku päästiin aurolle rupesin kattomaan koiraa että oli saanu etujalkaan ihan ylös vekin ilmeisesti kepistä. Putsasin vedellä ja jatkettiin ruutuun matkaa. Vasta ruudun jälkeen kattoin tarkemmin nii se vekki olikin sangen iso ja syvä. Ku kotiin päästiin nii käytiin sunnuntaipäivystyksessä hakemass 3 (helvetin kallista) tikkiä. Eniten ärsytti koska tikit oli huonosti tehty ja lähtivät samantien nii hoidin haavan kuitenki avohaavana. Mutta se että turhaa koira rauhotettiin ja saatiin 28 päivän karenssi. Ja menetin ison kasan rahaa. No aina ei mee maaliin asti...

Muutama kuva Sikasta leirillä Ja Keljusta ja Lunasta mökiltä:

Aina tyylillä

Tyytyväinen koira su treenin jälkeen

Tokon hinkkausta ja jäljen työvoitto

Viime viikko oli treenien osalta hyvin hiljaista meidän osalta sillä, meillä oli töissä menun vaihto joten mä oon tehny vaan pitkiä päiviä töissä.
Muutaman kerran ollaan päästy jotain tekemään. Viime postauksen jälkeen ollaan ajettu 2 peltojälkeä ja 3 mettäjälkeä. Pellolla puoliympyrät on alkaneet sujumaan jo paljon paremmin, nuo kulmat on meijän kompastuskivi. Kun ajan lyhyellä liinalla tekee jollailailla kulmat ( ei ne silti nättejä oo = reagoi kyllä kulmaan, mutta pyörii ennen kuin lähtee taas jatkamaan oikeaan suuntaan), nyt oon ajanu jälkeä pitkällä liinalla eli ite hillun sielä 10 m pääs, nii menee yli ja sitte vasta alkaaki pyöriminen. Joka kerta se kyllä löytää jäljen ja jatkaa matkaa, mutta näillä pitää kyllä kipeesti tehdä jotain. Listäään tähän että toinen noista peltojäljistä ajettiin kaatosateessa. Ja se oliki tän vuoden parhain peltojälki ku joutui pieni hunsvotti keskittyä vähä enemmän. Toinen jälki oliki semmosta kuraa ettei siitä jää jälkipolville todellakaa sanomista.
Mettän puolella ollaan menty isoja askeleita eteenpäin. Ja kaks viimesintä mettäjälkee on ollu kyllä haastavia. Ekan noista kolmesta talloin Husöhön, pituutta 1,11 km, 6 kulmaa, keppejä 5 mikkä kaikki nousi, vanheni reilun tunnin. Tällä jäljellä piilottelin keppejä , mutta kaikki nousi silti hienosti. Viime viikon perjantaina käyvin Luukissa tallomassa jäljen. Pitutta oli 1030 m , keppejä 6, kulmia 4 ja 1 piikki, vanheni reilun tunnin. Sielä oli jollain luokalla jonkin sortin metsäpäivä, ja ku sain jäljen tallattua koko luokallinen sinne tänne säntäileviä oppilaita kulki jälkeä pitkin vajaan 100 m. Siinä kohtaa odotukset ei enää ollu kovinkaan suuret. KÄytiin heittääs jäljen vanhentuessa nopeet tottikset ja sitte jäljelle. Jana oli suht pitkä, sillä jälki lähti n. 40 m. Hienosti Sikka irtos ja nosti jälken, tarkisti takajäljen ja lähti oikeeseen suuntaan. Siinä mistä oppilaat oli käveleet oli Sikalle todella vaikeeta, sillä Sikalle on muutenkin hyvin vaikeeta jäljestää kangasmetsässä missä ei oo aluskasvillisuutta, isoja polkuja ja niiden ylityksiä. Äärimmäisen hyvää työtä pikku-Possu teki. Keppi kyllä jäi matkan varrelle , mutta sen ymmärrän hyvin. Loppu jälki olikin sangen mallikas ja piikin selvitti hyvin (siihen nähden että tälle vuotta tais olla toinen). Ja kaikki loput kepitki nousi mallikkaasti. Siinä meni meijän 100% nostovarmuus tähän astisesta 43 esineestä/kepistä.
Tänään käytiin ajamassa taasen jälki. Kattelin Google Mapsistä randomilla hyviä mettiä ja ajoin sinne. Se mitä ekaksi katoin oliki sangen pieni (sielä oliki muutama talo mitä ei näkyny Mapsissä), joten ajelin ja pysähdyin tien varteen ku tuli semmonen hyvä paikka. Oltiin jossain Nurmijärven ja Tuusulan rajamailla. Tämän päivän jälki oli kyllä semmonen ettei oo vielä toista tullu, alku oli nättiä kangasmetsää (ekat 200 m) sen jälkeen mentiin koivumetsään missä runsaasti kaatuneita puita yms, sen jälkeen suon kautta erittäin vanhaan sekametsään mikä oli erittäin vaikea kulkuista, tiheikön kautta (2-3 metrisiä koivuja joita oli neliöllä vähintään 100) hakkuuaukealle ja sieltä vaikea kulkuisen sekamettän kautta loppu 150 m oli taas kangasmetsää. Eli alustoina ihan kaikkea. Jäljellä oli 4 tien ylitystä, ekan tein niin että kun saavuin tievarteen niin en ekana mennykkää yli vaan kävelin tien vartta 20-25 m ja sitte puikkasin ylitte. Tässä Sikka joutui todella tekemään töitä , helppoa ei ollu, mutta selvitti nätisti kohdan. Todetaan lisäksi että talloessa huomasin että sielä oli todella todella paljon hirven jälkiä, ja välillä oli pakko mennä "hirvien tekemiä polkuja" pitkin, koska muualta vaan ei päässy läpi. Mua tuli jälkeä talloessa 2 hirveä vastaan (meinasin saada sydärin ku keskityt vaan että kävelet eteenpäin ja katot jalkoihin ja yhtäkkiä 10 m päästä lähti 2 hirveä), eläinten luita tuli pari kertaa vastaa, joista ekoilta luilta lähti pari kettua luikkimaan pakoon, olisko ollu 100 m myöhemmin oli pari sääriluuta vastassa. Jana oli n. 30 m , keppejä 6, nii ja pitutta 1,63km. kulmia 6 mitkä semi alussa. Ojan ylityksissä menin 12 jälkeen laskuissa sekasi mutta hieman alle 20. Ja että helpolla ei pääse nii jälki oli merkkaamaton. Eli edellytykset kaaokselle oli erittäin hyvät. Eka lähetys janalle oli Sikalta löysä ja ei irronnut mihinkään. Lähetin uusiksi ja nyt teki "sikkamaisemman" janan lähti hyvin nappas jäljen tarkisti suunnan ja lähti porskuttamaan. Heti alkuun saatiin pieni kaatosade niskaan. Kaikki kulmat ajoi sukkana ilman mitää ongelmaa (tämmösiä ku ne olis myös pelllolla!!) Ekalle "hirvipolulle" tultaessa joutui tarkennella aika paljo ja oli hieman epävarma, mutta sen jälkeen ei mitää ongelmaa. Tuoreet hirvenjäljet, tai ketun jäljet tai ne luut ei ollu mikää ongelma sille neiti se vaan porskutti menemään. Loput tien ylitykset oli sangen mallikkaita. Kaikki kepit nousi ja kertaakaan ei menty hukkaan. Ehottomasti yks Sikan parhaimpia jälkiä. Tässä sen huomaa että ku itellä ei oo muuta vaihtoehtoa ku yrittää pysyä pystyssä ja kulkea Sikan perässä, nii Sikka ottaa niin hienosti vastuun jäljestä ja hoitaa hommansa paremmin ku hyvin. Jos ite tiiän missä jälki menee ja on helppo kulkuisempaa maastoa, huomaamatta lähen hieman auttamaan Sikkaa niin Sikan jäljestäminen kärsii.
Takotus olis nyt kyllä mennä jälkikokeeseen! Pitäis vaan käydä ampumassa koska totesin tuossa jäljeltä kotiin ajellessani että Sikalle ei oo ammuttu tänä vuonna vielä kertaakaa...

Nopee katsaus tokoon. Sielä työvoitta ollaan saatu kaukoihin. Ne on ollu meidän iso kompastus kivi, mutta yhtäkkiä ei oo enää sitäkää ongelmaa! Oon erityisen tyytyväinen. Suunnittelin jo ilmoovani sen kokeeseen, mutta totesin että en ilmookkaa ku sille päivälle tulee pennun haku reissu. JOten sitä nyt hieman lykätään. EVLn kierto-hyppy-hässäkässä ollaan nyt muutamaan kertaa väännetty kätte että kierretäänkö vai mennäänkö hypyn kautta kiertomerkille. Välillä Sikka kävi vain hyppäämässä ja tuli takasi. Näissä siis treenit jatkuu! Katrin kanssa käytiin Heurekan nurtseilla treenailemassa tuossa joku päivä. tehtiin taas Sikalle kapula häiriöö monessakin asiassa. Hirveesti on menty eteenpäin vaikka nämä treenit on jääny viime aikoina!

Ehkä jo hieman sivusin aihetta mutta penskanen. Mutta aisaan tuli TAAS muutama muuttuva tekijä. Viimeksi mun oli tarkotus ottaa Riinan siskosta Rauhasta joka astutettiin yhdellä puollustusvoimien koiralla Olli Pekalla. Noh, kyseinen narttu jäi tyhjäksi. Tuli itelle semmonen lopullinen niitti että antaa olla. Semmonen kunnon sekamelska vitutusta, pettymystä ja kiukkua. Myöhemmin Jenni kyllä pisti vietin että Ruutipussille olis tulossa vielä yks pentu jos kiinnostaa ottaa siitä se sijoitusnarttu, mutta toesin että tässä on jo niin monta ollu että ei kiitos. No eipä siinä. Soittelin tuossa Sikan kasvattajan kanssa muissa asioissa ja niillähän on nytte seuraava iso pentue (16 syntyi, mutta 1 kuoli), sinne oli just tullu yks peruutus narttukoirasta, ja yhtäkkiä huomasin varanneeni sen mulle. Lauantaina tuli pennuille ikää 5 viikkoa joten alle 2 viikkoo ku käyn hakemassa pikkuisen kotiin :) näillä näkymin haen sen ens viikon perjantaina (eli päivää vaille 7 viikoa). Oon kyllä niin innoissani, eli varautukaa sitte pentu saasteeseen :)

Kisaamassa ja metsäjälkikauden korkkaus

Sannin treenien jälkeen käytiin kerran heittämässä hallilla nopee kontaktitreeni. Eli ihan vaan muistuteltiin pysäreitä. Siinä oli meijän treenit tauon jälkeen ku pitkänä perjantaina pistettiin auton nokka kohti Lietoa ja TSAUn aksakisoja. Tauon takia ja heikon "valmistautuisen" takia odotukset niistä kisoista ei ollu kovin suuret.Käytiin juoksemassa 3 agi-rataa, hyppärille en ilmonnu. Kahdella radalla tuomarina oli Mika Kangas, ja yhdellä Riikka Kankainen. Ekana juostiin Mikan radat. Ekalla radalla alku meni siihen että haettiin yhteistä rytmiä, loppu rata oli oikein hieno.  Toinen rata alku oli superhieno, mutta ku Sika tuli 10 putkesta pihalle nii näki että se oli jo lukinnu nelos-hypyn väärinpäin. Muuten se rata oli puhdas. Vikalle radalle nousi kierrokset ja tultiin kesken radan pois. Mutta Sikka pääsi yllättämään!! Olin ihan varma että Sika-eläin räjähtää atomeiksi kuradalle päästään. Mutta neiti ei ees varastanu lähdöstä, ja kontaktit oli oikeesti hyvät. Videoita radoista ei oo mutta pistän tuohon alle ratapiirrokset siinä järjestyksessä ku ne juostiin.

Toko- ja tottispuolella ollaan taas tehty paljo treeniä. Ollaan paljo tehty sekasin. Ja viime keskiviikkona käytiin Tiltulla. Nyt meillä on ollu treenien pääpaino voiman käyttö ja terävyyttä jääviiin. Ollaan tehty paljon pk-eteenmenoihin suoruutta erilaisilla häiriöillä (lelut, ruutu yms.) Samoin ollaan vielä hinkkalitu eteenmenoa erilaisista kulmista .

Metsäjälkikausiki alotettiin periaatteessa eilen, mutta virallisesti tänään. Se eilinen ei oikestaan ollu jälki vaan jotain sinne päin. Enemmänki heitin muutaman kepin ja Sikka ne ilmasi. Tänään kävin sitte oikeesti taalomassa jäljen. Tarkotus oli että teen ekana jälkenä semmosen suht helpon 600-maks 700 m pitkän jäljen. No. Puhuin siskon kanssa puhelimessa ku talloin Sikan jälkeä, ja jossain kohtaa tajusin että hitto mä oon ihan väärässä paikassa, että siitä oli pitkä matka metsäautotielle, ja siitä oli matkaa vielä autolle. Matkaa jäljelle loppu peleissä kertyi 1,68 km, keppejä 5, kulmia 5 ja vanheni noin tunnin verran. Ku jäljelle lähdin niin ikinä en oo ollu noin epävarma ku mitä nyt, sillä en todellakaan muistanu yhtään mitään jäljestä, se oli heikosti merkattu, ja kauen eka jälki mettässä. Ihan super hienosti Sikka  siitä selviytyi! Kaikki kepit nousi (mikä ei yllättäny). Oli kyllä ittelle melkonen testi ku piti niin vahvasti luottaa koiraan. Oon edelleen ihan fiiliksissä kuinka hyvin Sikka hoiti hommansa.