Sikan sterkka ja muita juttuja

Nyt on ollu treenirintamalla hieman hiljasempaa, omat työt osunu niin että ollaan tyydytty vaan lenkkeilyyn.
Kaiken lisäksi Sikka strekattiin tänään. Tää on ollu jo hetken suunnitelmissa, mutta nyt viimesten juoksujen jälkeen (tammikuussa) päätin että ei enää. Tähän asti Sikasta ei oo huomannu juoksuja oikestaan ollenkaa, nytte se meinas syödä ihan kaiken mikä vähääkään oli ruokaa liittyvää. Ja kaiken hyvän lisäksi sen käyttäytyminen muita oiria kohtaan lähti ihan lapasesta, se ei sietänyt ketään tai mitään. JOten turhaa mä taistelen sen kanssa, ku ei-juoksusena se on äärimmäisen helppo koiruus. Jonkin verren pohdin vaihtoehtoja että tähystänkö vai sterkkaanko avona. JOudun myöntää, koska en voittanu lotossa nii tyydyin avoon. Hinta eroa olis tullu n. 500€ joka muista on vain aikas paljon. Toki paraneehan se hitaammin, mutta toisaalta, mulla on erittäin hyvässä fyysisessä kunnossa oleva koira, joten se toipuu kyllä. Leikkaus itsessään meni hyvin, ja nyt mulla on edelleen tokkurainen koira. Sormet vaan ristiin ettei seuraavaan viikkoon pelkästään sada nii helpottaa mun elämää tuon haavan kanssa!

Keljun kanssa ollaan tokopuolellataas pienoisessa masennuksessa, tuntuu että junnataan tuon seuruun kanssa paikoillaan. JOten oli pakko videoida pätkä perjantailta, nii ei se ny niin kauheeta oo. Nyt on taas jonkin asia loksahtanu paikoilleen pienen malinoissin aivokapasiteetissä. Ollaan nyt uutena juttuna tehty luooksarin stoppeja. Ekat toistot olivat ihan hyviä, mutta nyt on menny huonompaan suuntaan. Pitää vähä miettiä miten lähden niitä työstämään. Ruudun kanssa painittiin ennemmin nii siinä rupee paikka jo olemaan melko selkee Keijukaiselle, eli edes se on menny eteenpäin :)
Kakeihin ollaan ruvettu treenaamaan seisomisia, niissä jalat liikkuu vielä hyvin helposti eli lisää toistoja niihinkin. Meinasin jo opettaa takajalkatargetin, mutta Kelju ei m-i-l-l-ä-ä-n hahmota takapäätään, joten jumppaillaan sitä nyt.
Sikan kanssa ollaan otettu projektiksi eteenmenot, niitten häiriöt ja korjaukset. KOrjaukset oikeelle rupee jo sujumaan hienosti , mutta vasemman kanssa saadaan vielä vääntää. Paljon. Edes ratakisko ei riitä tähän asiaan, tarvitaan jotain huomattavasti järeempää... Ollaan tehty myös eteenmenoihin suoruutta niin että heitän pallon vinoon (n. 10m) eteenmenopaikasta, ja silti Sikkasen pitää juosta suoraa. Nää on ollu ihan tuskaa. vaikka Sikan kanssa on tehty toooooooosi paljon luopumista mutta näissä eteenpäin juokseminen ja luopuminen pallosta on jotain ihan infernaalista. Eli väännetään kättä. Ja tämä ongelma pitemmällä matkalla, siinä 10 m (eli ruudun eteenmeno) ei oo mitää ongelmaa. Argghh.
Tuli muuten sikan kanssa testattua että jos tekee evl:n ruudun ja jíhan juoksulinjan viereen pistää suoran putken eteenmenopaikan ja ruudun väliin... voin sanoo että juostaa suoraa putken kautta ruutuun. JOten jatketaan tämmösillä häiriöillä.

Aksapuolella ollaan tehty jotain. Sikan kanssa vahvisteltu käskyjä ja esteitten hakemisia. Tänään aamusta tein treenin että hetsasin koiraa puolesta välistä kenttää joko kepeille tai putkeen niin että matkalla oli paljon muita esteitä. Esimerkiksi tuossa alhaalla olevassa tilanteessa kun yritin saada putkeen nii Sikka hali todella todella vahvasti kepeille (onhan ne meillä vahvat), mutta se että jokin este on "syvällä" nii niitä ei meinaa hakea. Toisessa kepeille haku oli ihan super vaikeeta, joten jatketaan näitten treenaamista Sikan kanssa . Siis sitte taas ku saadaan koira aksakuntoon muutamien kuukausien päästä

Keljun kanssa ollaan jotain myös puuhasteltu agin parissa. Nytte ollaan enemmän treenattu in-in käskyä, ja samalla eroteltu muita ohjauksia. Toki tänää huomasin että ollaan keskitytty enemmän nyt ohjaajafokukseen, eli pitää nyt myös ruveta enemmän huoli estefokuksesta! Toki nyt ollaan jouduttu ottaa hieman pakkia kaikessa, myös juoksarissa, sillä Keljusta on tullu "iso tyttö" ja sen vauhti on kasvanu huomattavasti, se ei oo semmosta bampiloikkien ja juoksemisen välimuotoa, vaan selkeesti laskee pään alas ja kiihdyttää kuin koirat konsanaa. Eli enemmän on kyse siitä että Kelju opettelee kuinka se suhteuttaa oman liikkumisen . Just tämän takia juoksaritreenitki on menny persiilleen, koska on enemmän vauhtia ja laukka on pidentyny huimasti. Eli vaatii taas Keljulta ajatustyötä että oppii suhteuttamaan laukkansa uusiksi puomille.

Sikan kanssa ollaan tehty muutamia kertoja taas nose work-hommia. Sikasta se on maailmasta siisteintä hommaa ku saa käyttää nenäänsä. Tänään ku oltiin aamusta hallilla nii eräs treenaaja joka tuli meidän jälkeen teki muutaman hajuhaun siinä odotellessansa. pakkohan mun oli testata nää myös Sikalla ku siihen luvan sain. Erittäin nätit ilmasut (oli 2 paikkaa). testattiin vielä kolmannesta paikasta, joka oli selkeesti vanhempi (useemman päivän), mutta niin vaan pienen pyörimisen jälkeen että paikansi nätti ilmasu. Ehkä meidän pitäis treenata vähä enemmän ja mennä kokeeseen :)

Tämän vuoden tavotteet ja muita kuulumisia

Alotetaan tavoitteista mitä asetettiin viime vuodelle ja kuinkas kävikään Sikkasen kanssa:
Toko: Kisataan mitä kisataan ja jos pääsis evl:n
   -> eipä kisattu tokossa , taidettiin enemmän hömppäillä ku oikeesti tehdä kunnolla töitä. Tein jo syksyllä päätöksen että en tuu varmaankaan enää ees kisaamaan Sikkasen kanssa, joka on tuonu tietynlaisen helpotuksen. Ja koko tekeminen on huomattavasti rennompaa nykyään.

Aksa: kolmosten korkkaus
   -> kolmosiin päästiin jo huhtikuussa. Startteja ei juurikaan kertyny, mutta paljon mentiin taas eteenpäin. Ja itekki loppu vuodesta oikein havahduin, että hitto tuo elukka rupee olemaan oikeesti teknisesti ihan saakelin taitava. Enää en voi sanoo että jos Sikkaki tuosta selvis nii kyllä teki, vaan nykyään saan olla ylpee että se osaa  ku moni muu ei onnistukkaa. Ja mä ite oon päässy siitä tunteesta eroon että hitto tuo ei osaa mitää, että heitän hanskat tiskiin. Enää en oo pitkään aikaan kaivannu hyvän mielen helppoa aksakoiraa vaan osaan nauttia Sikan kanssa tekemisestä aksaradoilla.

PK: jk2 ja ehkä jopa kolmosten korkkaus
  -> käytiin kokeessa, joka kusi tottisten osalta. Mettiin oon kyllä super tyytyväinen. Puruissa käytiin muutamia kertoja. Kohtauksen jälkeen jätettiin purut kokonaan, ja kisaaminenki päätettiin kokonaan jättää. Ja hyvä näin

Muuten vuotta varjosti Sikan kohtaus, ja sen muutoireet. Moni onkin kyselly multa missä kunnossa Sikka on. Nii todetaan että Sikkanen on nytte hyvässä kunnossa. Ollaan pikku hiljaa löydetty hyvä balanssi treenienmääriin, lenkkeilyyn ja kaikkeen muuhun. Jos nyt ihan virallisia ollaan nii jut nyt Sikka voi semi heikosti koska se oli päättäny kiskoo n. 2kg nappuoita sinä aikana ku kävin salilla, nii on nyt tukevassa kunnossa ja levoton. Mutta se on sen oma vika :D
Totta kai Keljun tuleminen laumaan kesäkuun alussa oli sangen hieno juttu. Keljusta on kasvanut varsin kiva pieni hali-mali joka rakastaa kaikkea ja kakkia. Innolla ootan mitä siitä neidistä vielä tulee!

Kuinkas tämän vuoden tavotteet:
Sikan kanssa alotetaan siitä että se pysyisi hyvässä kunnossa, eikä tulis uusia kohtauksia. Treenataan sen mukaan. Pyrkimys olis saada ehjä kausi peltojäljellä ja mennä kisaamaan siinä. Tokon osalta ei meillä suuresti oo tavoitteita, kunhan hömppäillään. Aksassa se että löydettäis se yhteinen sävel myös kisaradoilta. Kisataan mitä kisataan, kuinka omat työt antaa periksi, kehitetään taitoja, ja jos vaikka muutaman tuloksenki sieltä sais
Keljun kanssa en vielä kisatavoitteita aseta. Se kehittyy pääkopallisesti niin hitaasti että en pidä kiirettä sen kanssa.  Ja moni asia ratkeaa ku kuvaan luuston , joten toivon todella tervettä koiraa. Asia minkä voin ottaa tavoitteeksi on juoksari jos saatais se jossain kohtaa ratavalmiiksi eli toimis myös radan osana. Jatketaan tokoon/tottikseen pohjien hiomista ja viedään taitoja eteenpäin.

Mitäs meille muuten. Aksassa käytiin muutaman kerran Saijaa moikkaamassa, ekalla kerralla Sika kävi niin kuumana että rimt lenteli ja se oli muutenki ihan sysi paska. Voi vaikuttaa että edellisenä päivänä se ei ollu saanu ees kunnon lenkkiä, nii lähti homma ihan lapasesta. Toisella kertaa mulla oli taas kuuliainen ja hyvin töitä tekevä koira mukanani. Keljuki pääsi moikkaamaan Saijaa eli treenasin molemmilla kerroilla molemmat tytöt. Kelju on menny hurjasti eteenpäin, mutta asia mihin ite havahduin selkeesti oli että ohjaan nyt jo Keljua niinku Sikkaa!! Nyt pitäis päästä pois niistä Sikan maneereista että mulla on jatkossa työkaluja kiristää ruuvia (koska tiiän että ku vahti, vire ja itseluottamus tosta nousee nii saan kyllä töitä tehä). Ihan jäätävä opettelu. KÄytiin tossa Jaakkoakin moikkaamassa. Kelju teki ihan hyviä pätkiä, jatketaan kuitenki lyhyillä tekniikka treeneillä. Sikankanssa tehtiin hyvää  pätkäää. Kuten viimeks taisin kirjotella vaihdettin Jaakon kanssa lähestymistä tuohon meijän aksaan sillä Sikka ku sattuu olemaan oma spesiaali yksilönsä. Sikan kannalta Jaakon rata ei ollu helppo mutta oli sielä paljo hyvääki. Nyt pitää vaan ruveta tekemään puhtaasti nollaratatreeniä nii voi tulokset ruveta näkymään kisoissaki.

Tokoa ollaan hömpätty nytte enemmän ja saatu treeniseuraaki. Keljun kanssa ollaan saatu sen tarvitsemaa häiriö treeniä. Muutamassa treenissä neiti menny isoja askelia eteenpäin. Ollaan muutenki tehty malttitreeniä ja leluista/nameista luopumista. Noutokapula-hommat menny isosti eteenpäin. Joten niitten kanssa jatketaan.

Keljulle tuli viime viikolla 9kk täyteen. Korkeutta on nyt 62-63 cm eli se on noin viitisen senttiä korkeempi mitä Sika. Painoa on nytte 23 kg (sikka painaa 26kg ja korkeutta 58)

Vuoden niputusta ja muuta höpinää

Elin tuossa melkeen kuukauden ilman kannettavaa, ku vanha päätti sanoa työsopimuksensa irti. Joten sen takia pieni hiljaisuus. Nyt on uus kone sylissä, nii pakkohan sitä on tännekki päivittää.

Jälkikausi pistettiin päätökseen marraskuun puolen välin tienoilla. Keljun jäljistä en pitäny kirjaa, mutta Sikan kanssa kyllä. Tän kauden saldona oli yhteensä 35 jälkeä, eli yks vähemmän mitä viime kesänä. Jakauma pellon ja mettän välillä oli 15 metsään, 20 pellolle. Alotetaan FH:n tilastoista: eli tosiaan yhteensä 20 jälkeä, yhteensä ajettuja askelia oli 11860 eli KA 593 askelta. Kulmia kertyi 73, piikkejä 11. Esineitä nousi 69/70 joten ei huonosi ollenkaan ! Kokonaisuutena pellolla Sikka ottikin aikas isoja harppauksia, sitä pitää vaan tehä nii menee koiraki eteenpäin. Monessa suhteessa oon tyytyväinen
Mettän puolella jälkiä yhteensä 15 kpl, ja yhteensä ajettujs jälkeä kertyi 16,57km, joten KA jäljellä oli 1,10km. Keppejä nousi yhteensä 70/75 eli 95,86%. Yritettiin JK2 mutta tottis kusi. JÄljellä itsessään ei oo kovinkaan mitää suurta ja ihmeellistä. Sikka sai varmuutta, mutta näkee että tietää mitä tekee nii rupee tekemään töitä takki auki. Eli yllätyksellisyyttä tarvitaan tulevaisuudessa ja paljo.
Keljun kanssa tehtiin pohjia pellolla, muutaman helpon metsäjäljenki juniori pääsi ajamaan. Siitä on hyvä lähtee ens kaudella uudella innolla.

Agilitykausi ei kovinkaan kummonen ollu meidän kannalta. Yhteensä Sikalle kertyi 27 starttia, joista 18 starttia 2-luokassa, ja loput kolmosissa. Kakkosissa saatiin ne kolme nollaa että noustiin kolmosiin, ja sen lisäksi 2x 10 vp. Kolmosissa pelkkiä hyllyjä. Eli nolla% ei oo kovin kummonen. Toki nyt syksyllä kisat jäivät tuon Sikan kohtauksen takia (yhdet kisat sen jälkeen).

Mitäs muuta me ollaan saatu aikaan..
Joulukuun alussa kävin Jaakon yksärillä Turussa molempien koirien kanssa. Tuli kyllä tarpeeseen!! Oltiin sen päivän vika treenaaja, joten voin sanoo että meijän treeni venähti melkeen 1,5h. No ei se mitää. Suurimman osan ajasta hujahti Keljun kanssa. Saatiin hyvät kotiläksyt, mitä ollaan tehty. Yleisesti ottaen Keljun estefocus on ikäisekseen sangen hyvä: se irtoo ja lukee ohjausta hyvin. Totta kai, esim takaaleikkauksissa vaihtoi laukan vasta esteen jälkeen, eikä ennen. Eli kokemattomuuden näkee vielä. Ollaan treenattu itsenäisiä takaakiertoja, hyppy-putki erottelua, käteen tulemista yms. perus juttuja. Sekä unohtamatta me alotettiin juoksari-projekti. Ollaan tehty nytte matolla. Hyvin neiti alkoi tajuta mitä siltä halutaan joten oon jo siirtäny maton puomin alastulolle joka on maassa. Pitää nyt ruveta pistämään tännekki meidän edistystä siinä. Sikka on päässy aksassa hivenen hömppäämään ja ollu nyt pitemmän aikaa "testissä" paljoko kestää treenaamista. Ihan hyvä balanssi alkaa pikku hiljaa löytymään että neiti pysyy kunnossa.
Jaakolta saatiin Sikan kanssa virallisesti synninpäästö. Ollaan nyt melkeen 3 vuotta tehty töitä noitten takaakiertojen suhteen, ja tiettyyn pisteeseen asti on edistystä, mutta sen jälkeen ei mitää... Juteltiin Jaakon kanssa että jopa häneltä loppuu keinot . Mutta toisaalta vaikka Jaakko keksis meille jotain uutta nii käykö sille samalla tavalla: toimii tiettyyn pisteeseen saakka. Jaakkokin sanoi mulle että vaikka antaisin Sikan sille seuraavaksi puoleksi vuodeksi, edes hän ei saisi korjattua Sika-Possun takaakiertoja. Eli päätettiin että tästä eteenpäin ruvetaan tekemään aksaa omalla tyylilä- Tai siis Sikan tyylillä. Ja ruvetaan viemään eteenpäin Sikkaa niillä vahvuuksilla mitä sillä on. Toki oon menny jo niin, mutta nyt ruvetaan tekemään vielä enemmän töitä, ja viemään tällä uudella tyylillä Sikkaa eteenpäin. Eli nyt ruvetaan tekemään aksaa ihan uuden näkökulman kautta! Toisaalta nyt tuo Sikan ongelman ydinkin löytyi ku Jaakko kattoi meijän menoa. Sikallahan on todella pitkä laukka, mutta radassa oli monta paikkaa mihin normaali koira olisi hieman koonnu ja ottanu neljä laukan. Sikka meni kahdella laukalla. Eli koska Sikan motto on mahollisimman lujaa, nii se menee mahdollisimman vähillä laukoilla. Kyllähän siinä kello kiittää, mutta sitte tulee monta muuta ongelmaa. Esim. pakkovalssin, vippaukset yms. on Sikasta perseestä sillä siinä mä pakotan koiran ottamaan sen yhden ylimääräisen laukan, minkä se muuten jättäis välistä.

Toko/tottis puolella hylkäsin totaalisesti Sikan kanssa , ja yllättäen ollaan vaan hömppäilty. Keljun kanssa oon syksyn mittään kärsiny motivaatiopulasta. Sillä Sikan kanssa oon tottunu koiraan joka räjähtää, jolla on voimaa, jolla on jäätävä intensiteetti tehä töitä. Koska Kelju ei oo läheskää nii räjähtävä yms. nii juniori tuntuu jotenki laiskalta, mitäänsanomattomalta. Siitä puuttuu se jäätävä draivi. Tiedän, ne on totaalisen erilaiset koirat, enkä SAA verrata niitä toisiinsa. Marraskuussa meiltä jäi tottis valkut välistä, mutta joulukuun valkut taas avas silmiä. Valkuista oli monta pois joten oli runsaasti aikaa. Miakin totesi että onhan se esim leikissä menny valtavasti eteenpäin, mutta silti pitää tehä töitä sen eteen ja se tärkein: antaa sille aikaa kasvaa! Nytte esim. seuruussa tehään vaan ylläpitotreeniä, ja sitte ku saalis kehittyy ja neiti kehittyy ruvetaan viemään taas neitiä eteenpäin. Nyt tehään paljo muita juttuja, tekniikkatreeniä.  Ja nyt ku oikeen miettii, ohan se omalla tavalla magee kaveri. Vaan erilailla mitä Sikka.

Askel eteenpäin

Alotetaan Sikasta. Kohtauksen jälkeen meni muutama päivä että neiti palautui kohtauksesta. Oon muutenki hieman valitellu että Sikka on viimesen 3-4 viikkoo ollu flekmaattinen ja mettälenkeillä se on kulkenu mun vieressä tai takana. Eli oon vähä joutunu potkimaan sitä eteenpäin. Eileen käytiin mettässä ja vaniha iloinen Sika-Possu on taas takasin. Se juoksi Keljun kanssa  mettässä sen minkä jaloista pääsi. Eli kohtauksen myöstä kaikki flekmaattisuus hävis. Muutenki se on nyt jonkun verran rennommonpi. Käytiin vielä verikokeissa mutta niissä ei ollu yhtää mitää. Eli nyt todellakin jatketaan normlia elämää :)


Tuli muuten kuvattua hieman Keljun hömppäilyjä. Huomas että lämmin päivä ja muutenki oli juniori hieman väsyksissä. Kyllä se paljo jo asioita osaa :) Kelju on muutenki pieni lapsinero. Aksassa se hakee jo todella hyvin esteitä, eikä liikehäiriö haittaa yhtää. Ollaan tehty vaan muutamalla esteellä ja opiskeltu valsseja ja persjättöjä. Vauhtia löytyy jo ihan kiitettävästi että sitä saa pinkoa ihan huolella. Toki vaikuttaa että rimat on ollu 10 cm eli periaatteessa se ei hyppää vielä mitenkää, juoksee vaan. Mutta siitä on kuoriutunu melkonen agility-velho jonka mielestä juokseminen on niiiiin siiiiistiiiiii eli ehkä mä teen vielä Keljustaki aksa-koiruuden :)

Hässäkkää nii hyvässä kuin pahassa

Mun motivaatio-pula tuon Sikan kanssa junnaa edelleen paikallaa. Toki pahimmasta rupeen pääsemään nytte yli ja ehkä pieni motivaation kipinä pilkottaa tunnlin päässä. Voin sanoo, että oon hyvin paljo miettiny mitä mä haluan tehä Sikan kanssa? Mitä lajeja? Miten lähden viemään eteenpäi? Ja se tärkein, mikkä on meijän realistiset tavotteet? 

Nyt lähetään tekemään tokoa mieli avoimena ja mietitään uusia juttuja. Nyt päätin että pistän sen koko talveksi pelkälle nami palkalle. Aikoinaan Sikka oli kuukauden, mutta se oli turhaa, jote nyt vedetään koko talvi!

Aksaa ei olla treenattu oikestaan koko kesänä. Kaikki treenit mahtuu yhden käden sormiin, joten nyt aattelin ruveta taas tekemään senkin eteen enemmn töitä. Ja sen takia ilmotin Sikan ens viikonlopulle kisoihin.

Mulla oliki jo Sikalle paikka eilisiin Asunnan Iinan aksatreeneihin ku kävin tuuraamassa yhtä seuran kouluttajaa, mutta tuli melkoinen takapakki. Sikka siis sai epilepsia-tyylisen kohtauksen iltapäivästä. Sika-Possu siis makas sangyllä mun vieressä ku ite istuin kone sylissä. Yhtäkkiä Sikalta lasittui katse ja rupes tutisemaan, niin kuin sillä olis tasapaino heittelehtiny ja yritti pitää ittensä koossa. Se vain paheni ja kesti n. 10 min. Sen jälkeen kramppas vajaa 5 min. Tokenemiseen kramppauksen jälkeen en kattonu aikaa, mutta koko aika tuntui nii todella pitkältä. Kerkesin jo soittaa eläinsairaala Aistiin, mutta sieltä vain sanottiin että tarkkaile vain koiraa, ja jos ei lahde virkoamaan nii sitte pitää viedä päivystykseen. Koko loppu illan Sikka oli todella voimaton, mutta ihan ymmärrettävää koska onhan noi rankkoja. Itse hieman säikähdin , sillä itellä ei oo koskaan ollu koiraa jolla olis ollu/koskaan saanut kohtausta. Mitään nättiä katteltavaa se ei todellakaan oo. Nyt vain toivotaan että tämä jäi ekaksi ja vikaksi kohtaukseksi. Tää oli mun tietääkseni (ja nähden) Sikan ensimmäinen kohtaus. Toisaalta oon pitkiä päiviä ollu töissä nii en tiiä onko näitä tullu ennemmin. Nyt me jatketaan normaalia elämää, sillä en halua elää pelossa etto koska/kun kohtaus uusiutuu. 

Mennää vähä iloisempii aiheisiin. Kelju K. Kojootti senkun kasvaa ja rupee olemaan paikka paikoin melkonen kusipää. Mun kiltti, helppo ja tottelevainen pentu on hävinnyt taivaan tuuliin ja nyt mulla on kunnon riiviö-mali. Tällä hetkellä Kelju on n. 50 cm korkea ja painoa on semmoset 14kg, eli ihan hyvän kokonen neiti on vaikka ikää on 18,5vk. 

Eiliselle ostin Keljulle treenit Skogsterin Mia treeneihin, eli päästiin oikeesti päätevän ihmisen silmien alla treenaamaan. Ollaanhan me käyty "kunnon" tokokouluttajilla, mutta ongelmana on seuruu, en oo saanu kunnon rytmiä tekemiseen vaan Keljukkaan jalat menee ihan miten sattuu. Mia se otti multa kasan herkkuja ja testaili mikä lähtee toimimaan parhaiten Keljulle. Saatiin kotiin tuomisena muutamakin eri tyyli mikkä lähti toimimaan. Ja todetaan että jo muutaman sentin muutos käden asennossa vaikutti huimasti Keljun työskentelyyn. Sain kyllä olla tyytyväinen siihen kuinka hyvin juniori malttoin keskittyä, sillä uus kenttä , paljon uusia ihmisiä ja silti keskittyi super hyvin. Miakin kehui Keljun keskittymistä ja aktiivisuutta, ja muutenki tykkäsi pennelistä :) Mutta onhan Kelju niin huikee ku tehään töitä. Neiti kun haluaa olla se luokan hikari, joka saa kokeista 10++ ja hylly on täynnä hymytyttö-patsaita. 

Peltojälkeä, ja Jaakon treenit

Viime viikon perjantaina käytiin moikkaamassa Jaakkoa Turussa, eli oli kaukoryhmän treenit. Jaakko se oli tehny sangen vauhdikkaan radan, jossa oli kuitenkin hyvin paljon tehtävää = linjat, ansaesteet . Jaakon kanssa katottiin nopeesti mikä tilanne meijän takaakiertojen suhteen ja isosti ollaan menty nyt siinä ollaan menty eteenpäin, mutta työt jatkuu. Mutta nyt pistettiin taas Jaakon kanssa päät yhteen ja mietittiin Sikkasen noita kokoomisia. Tähän asti oon menny lähemmäs estettä ja itse luomaan sinne painetta että jarruta perkele. Testattiin etten mee niin lähelle estettä vaan jäinki parin-kolmen metrin päähän, tein jarrun ja annoin Sikalle hyppyrauhan ja jatkettiin matkaa. Kokoominen oli samalla tasolla, olin sitte lähellä tai kaukana. Mutta se että totta kai mä kerkesin paremmin jatkoon kertomaan Sikalle minne mennään. Nyt on vaan itellä melkonen opettelu enemmän tähän lähetys, tyyliseen ohjaamiseen. Mutta tää menee nyt testiin. Sillä karu fakta on että jos mä juoksen joka esteelle annan sen paineen jarruihin/kokoomisiin, ja koska mun on aina kuitenki pakko antaa Sikalle rauha hyppäämiseen, sillä muuten tulee ihan sata varmasti rima alas, nii totta kai mulle tulee kiire jatkoon. . Sitte tässä olis järkee jos se paine auttais sielä esteellä, mutta Sikka saataa silti "mennä läpi". Joten jos jään kauemmas nii pystyn helposti mennä jatkoa varte parempaan paikkaan ja saada sitä kautta rauhaa siihen meijän tekemiseen.


Aksapuolella käytiin maanantaina heittämäs nopee treeni pihakentällä, eli nyt on virallisesti meijänki pihakausi korkattu. Käytiin tekemässä itsenäistä keinua niin että jäin taakse, muutama avokulma kepeille kovassa vauhdissa, sekä loppuun tehtiin muutamia hyppysarjoja. Tehtiin ihan perussarjaa , sekä korkeudenarviointeja. Kaikki asioita joita tulee treenattua aivan liian vähä ja harvoin.

Tokopuolella ollaan nyt treenattu aikas paljo erilaisilla porukoilla. Nyt on tullu tehtyä aika paljo kokeenomaisia , ja ne on menny suht hyvin, joten aloin kattelemaan koekalenteria, jos ilmois Sikkasen kokeeseen. Sen suuremmin en tuu avaan treenejä, mutta nyt ollaan tehty paljo ohjattua liikkuroituna (kummasti menny hurjasti eteenpäin), ja ollaan hinkattu eteentulojen suoruutta kun tullaan vinosti ja lujaa. Muutenkin siihen ollaan tehty takapäätreeniä.

Jälkipuolella ollaan käyty muutaman kerran pellolla. Nyt meillä on ollu operaationa vahvistaa kulmia ja itsevarmuutta ajamiseen kun jälki menee vinottain pellon "syiden" mukaan. Näitä vielä jatketaan samoilla teemoilla!

Kisaamassa ja metsäjälkikauden korkkaus

Sannin treenien jälkeen käytiin kerran heittämässä hallilla nopee kontaktitreeni. Eli ihan vaan muistuteltiin pysäreitä. Siinä oli meijän treenit tauon jälkeen ku pitkänä perjantaina pistettiin auton nokka kohti Lietoa ja TSAUn aksakisoja. Tauon takia ja heikon "valmistautuisen" takia odotukset niistä kisoista ei ollu kovin suuret.Käytiin juoksemassa 3 agi-rataa, hyppärille en ilmonnu. Kahdella radalla tuomarina oli Mika Kangas, ja yhdellä Riikka Kankainen. Ekana juostiin Mikan radat. Ekalla radalla alku meni siihen että haettiin yhteistä rytmiä, loppu rata oli oikein hieno.  Toinen rata alku oli superhieno, mutta ku Sika tuli 10 putkesta pihalle nii näki että se oli jo lukinnu nelos-hypyn väärinpäin. Muuten se rata oli puhdas. Vikalle radalle nousi kierrokset ja tultiin kesken radan pois. Mutta Sikka pääsi yllättämään!! Olin ihan varma että Sika-eläin räjähtää atomeiksi kuradalle päästään. Mutta neiti ei ees varastanu lähdöstä, ja kontaktit oli oikeesti hyvät. Videoita radoista ei oo mutta pistän tuohon alle ratapiirrokset siinä järjestyksessä ku ne juostiin.

Toko- ja tottispuolella ollaan taas tehty paljo treeniä. Ollaan paljo tehty sekasin. Ja viime keskiviikkona käytiin Tiltulla. Nyt meillä on ollu treenien pääpaino voiman käyttö ja terävyyttä jääviiin. Ollaan tehty paljon pk-eteenmenoihin suoruutta erilaisilla häiriöillä (lelut, ruutu yms.) Samoin ollaan vielä hinkkalitu eteenmenoa erilaisista kulmista .

Metsäjälkikausiki alotettiin periaatteessa eilen, mutta virallisesti tänään. Se eilinen ei oikestaan ollu jälki vaan jotain sinne päin. Enemmänki heitin muutaman kepin ja Sikka ne ilmasi. Tänään kävin sitte oikeesti taalomassa jäljen. Tarkotus oli että teen ekana jälkenä semmosen suht helpon 600-maks 700 m pitkän jäljen. No. Puhuin siskon kanssa puhelimessa ku talloin Sikan jälkeä, ja jossain kohtaa tajusin että hitto mä oon ihan väärässä paikassa, että siitä oli pitkä matka metsäautotielle, ja siitä oli matkaa vielä autolle. Matkaa jäljelle loppu peleissä kertyi 1,68 km, keppejä 5, kulmia 5 ja vanheni noin tunnin verran. Ku jäljelle lähdin niin ikinä en oo ollu noin epävarma ku mitä nyt, sillä en todellakaan muistanu yhtään mitään jäljestä, se oli heikosti merkattu, ja kauen eka jälki mettässä. Ihan super hienosti Sikka  siitä selviytyi! Kaikki kepit nousi (mikä ei yllättäny). Oli kyllä ittelle melkonen testi ku piti niin vahvasti luottaa koiraan. Oon edelleen ihan fiiliksissä kuinka hyvin Sikka hoiti hommansa.

Jälkeä ja takaisin aksaamaan

 Apirillipäivänä alotettiin meijän tämän vuoden jälkikausi. Ekalta jäljeltä en oikestaan odottanu mitää, ja tein sen sen mukaan että taas tietää missä mennää ja sen perusteella tein meille treenisuunnitelmaa. No ei varmaan yllätä että eka jälki ei ollu mikään kovin kummonen: oli ihan liikaa vauhtia ja Sikka oli todella epätarkka. Jäljellä oli 3 kulmaa, eka oli ihan ok, loput 2 oli todella huonoja: pyöri ku mikä kulmassa. Kä vin seuraavana päivänä ajamassa uuden jäljen. Pistin sinne hyvin tiheesti ruokaa, että sain Sikalta vauhtia pois ja keskittyi tekemiseen. JÄljellä oli 2 kulmaa ja 1 piikki. Ekassa kulmassa meni hieman yli mutta korjasi itte. Toinen kulma ja piikki oli oikein mallikkaita. Torstaina käytiin Heidin ja Särmän kanssa ajamassa jäljet Luukissa. Sikka oli ihan kuutamallo ku lähettiin ajamaan jälkeä. Ekat 100 askelta oli semmosta sähellystä ja käden vääntöä, mutta ku napista painamalla Sikka rupes ajamaan jälkeä kuten normaalisti. Tosi kummallista. Tuolla jäljellä ei ollu ihan niin paljoa ruokaa mitä edellisellä (alussa enemmän, lopussa vähemmän), ja loppua kohden rupes taas vauhti kasvamaan. Kulmiin reagoi todella nopeesti ja teki niissä hyvää työtä.
Eilen kävin ajamassa uuden jäljen, mutta nytte kävin tetaamassa kuinka Sikka ajoi ku tein jäljen Heurekan nurtseille. Sikka oli ihan tottis/tokomoodissa ku mentii nurtseille, mutta tosi nätisti meni samantien jälkimoodiin ku vein paalulle. Tuolla jäljellä oli 3 kulmaa, ja yks puoli ympyrä. Taas jäljellä vähemmän ruokaa, mitä viimeks, mutta nytte vauhti ei silti kasvanu. Kulmiin reagoi taas nopeeti ja teki hienot kulmat, tarkisti ja lähti oikeeseen suuntaan. Tuossa puoliympärässä oli eniten haastetta, mutta niitä ollaan tehty super vähän. Eli niitä pitää ruveta tekemään.
Yleisesti, kaikki esineet on noussu hienosti ilma mitää ongelmaa (joka jäljellä ollu nytte 3-5esinettä), pituudet jäljillä on vaihdellu 360-520 askeleeseen, ja oon antanu vanhentua 45min- 2h.

Tokopuolella ei mitää suurta ja ihmeellistä. Ollaan käyty treenailemassa Tiian, Novan ja Gavan kanssa hallilla. Tehtiin kehään menoja kapulahäiriöillä, sillä se nosti pahasti Sikan. Toki itse halli nostaa Sikan kierroksia , joten oon todennu että ulkotreeneissä se on 100-kertaa parempi. Käytiin tekemässä bh-treeni Nooran ja Jipin kanssa, sillä he ovat menossa bh-kokeeseen. Tein koko setin Sikalle kokeenomaisena. Vähä mietin että kuinka pahasti turhautuu, sillä oon palkkaillu sitä hyvin paljon mielentilasta, eli kuinka kova olisi palkan odotus?!? Sikka pääsi yllättämään : oli ihan super . hyvässä mielentilassa. Oltiin paikkiksessa ensin, no siinä ei mitää ihmeellistä. Tehtiin bh-kaavion mukaan kahteen kertaa seuruukaavio, ja jäävät. Tehtiin myös eteenmenoihin suoruutta niin että jätin lelun selkeesti vinoon. Vähän meinas mennä käden vääntämiseksi, sillä lelun takia meinasi kaarrattaa.
Käytiin myös Hannan ja Tikon sekä Sinin ja Ässän kanssa treenailemassa. Tehtiin perus seuruuta ku ihan vieressä tehtiin noutoja ja ruutua, silti Sikka ei nostanu kierrosta eli eteenpäin ollaan menty. Tehtiin kans eteenmenoihin suoruutta. Tällä kertaa vasemmassa laidassa oli ruutu, eka toisto lähti nätisti suoraan, 20 m jälkeen lähti kaartamaan ruutuun päin. Pari muutakin toistoa meni samalla tavalla. Loppuun saatiin onneksi pari hyvää suoraa eteenmenoa. Eli me jatketaan näitä pk-eteenmenoja häiriöillä.

Tän viikon maanantaina käytiin aksaamassa 5 viikon jälkeen. Sen näki Sikasta. Itseasiassa naurettiin Iinan kanssa, että pitäiskö mun kääriä Sikka kuplamuoviin ennen ku vien sen radalle :) Mutta käytiin Kariniemen Sannin treeneissä. Rata oli sangen vauhdikas ja vaatii koiralta hyvin paljon taitoa. Tokalle esteelle oli takaakierto jolle piti koira lähettää kaukaa ja jättää itsenäisesti tekemään. Eli Sikalle hyvin vaikeeta. Kolmosen jälkeen persjättöö tui kyllä (toki meni muutaman kerran putkeen ) Mutta meinas valua selän  taakse, koska ei koonnu niin hyvin kolmoselle. Hyvin monelta tuli vitosen rima alas, mutta näissä Sikalla ne ei tullu kertaakaan alas. Luukutus suorat oli kyllä ehottomasti Sikan vahvuus ja puomin jälkeisiin hyppyihin tuli tosi nätisti eikä ees vilassu putkea. Oli nyt on taas treenattavaa :)

Eileen perjantaina hain meille Flou-staffin hoitoon viikoksi. Nuo kaks karvakorvaa on kyllä sangen hauska kaksikko. Kaks valopäätä :) ei siis tuu tylsä viikko

Ai nii! Ja pieni päivityspentuporjoktiin!! Mutta tosiaan olin aika maanimyynyt ku mikään ei oo menny putkeen. Viime viikolla Jenni soitteli mulle hyviä uutisia. Koska se Riinan astutusreissu Latviaan meni poskelleen nii Salmiset (siis Ruutipussin kennelin ihmiset) olivat soittaneet Riinan siskon Rauhan omistajalle, jos he jossain kohtaa voisi käyttää Rauhaa. Se oli sopinut omistajalle ja todennu että itseasiassa sillä on just nyt juoksut. He päättivät käyttää sitä näistä juoksuista. Toki juoksut oli jo niiin pitkällä että ulkomaille ei enää keretty astutusreissulle, joten urokseksi valikoitui virkakoirana puollustusvoimilla oleva Ruutipussi Olli Petteri. Yhdistelmä astutettiin onnistuneesti viime viikolla pariinkin kertaan, joten nyt toivotaan parasta. Itse oon kyllä todella innoissani tästä pentueesta.

Sikka ja Flou

Ulkokauden virallinen korkkaus

Nyt on meijän touhu kirjaimellisesti lipsahtanu tokon puolelle. Okei tuo kynsi on syynä siihen. Kattelin että pellotki rupee olemaan sulia ja suunnittelinki jos menis huomenna jäljelle. Ongelmana on vaan että pellot on vielä sen verran märkiä nii ei vielä viitti mennä tuon kynnen kanssa. Se on jo hyvällä mallilla mutta vielä pitää vähä miettiä pohjaa. Käytiin tuossa tostaina lenkillä missä pätkä käveltiin kovalla lumella nii kynsi hieman aukes ja tuli verta.

Tiistaina käytiin Tiian ja Novan kanssa treenailemassa hallilla. Sikka pääsi tekemään monen monta kehään tuloa. Alussa pääsi ääni ja neiti olis tullu apinan raivolla kentälle, mutta useemman toiston jälkeen saatiin hyviäkin kehään tuloja. Tehtiin myös pitkä seuruu, jossa Tiia liikkuroi, mutta me ei tehty liikkoroinnin mukaan, vaan mentiin oman pään mukaan. Jätin myös lelun kentälle ja välillä käytiin pyörimässä lelun ympärillä. Ihan lelun vieressä Sikka oli hyvä ja keskittyi supertarkkaan, mutta pahin oli ku kentän toisesta päästä tultiin kohti lelua -> meinas edistää. Koko treenistä huomas että Sikkanen on ollu viikon verran ilman kunnon lenkkiä. Siis ollaan me lenkkeilty mutta oon joutunu rajottaa eikä neiti oo päässy kaahottamaan. Sen takia käytiin heittämäs keskiviikkona juoksulenkki. Sen jälkeen oli sangen tyytyväinen malinois ku pääsi kiskomaan reilun kymmenen kilsaa.

Torstaina käytiin aamusta Hannan ja Tikon sekä Maritan, Benin ja Pamin kanssa tokoilemassa Ylästössä "sika-kentällä". Eli alotettiin tokon osalta pihatreenit ku oli kenttä sulanu. Jos joku ihmettelee Sika-kenttää nii kentän laidalle on tehty iso graffitti jossa lukee sika  -  eli Sika-Possulla on oma nimikko kenttä :) Jatkettiin kehään tuloja sillä kentällä oli jää ja itse jää oli sulanu mutta reunoilla oli kasat lunta joten kenttä näytti vähän kuin kehältä. Aluksi Sikka meinas ihan revetä liitoksista sillä pääsi treenaamaan pihalla. Vähän piti eka päästä rallamaan pallon kanssa ennen ku malttoi kasata itsensä tokomoodiin. Itse kehään menot oli oikeiniki korrekteja ja hyviä. Tehtiin muutama liikkeitten väli ja loppuun tunnari.

Eilein perjantaina mentiin Kivikkoon tokoilemaan ku kenttä oli sulanu ja superhyvässä kunnossa. Tällä kertaa treenamassa oli Noora ja Jippi, Hanna ja Tiko, Satu ja Elvi sekä Katri Unon ja Hipan kanssa. Aluksi seuruuttelin Sikkaa että sain sen tasaantumaan, sillä nyt ollaan treenattu niin paljo yksin että meinas ääntä tulla ku vieressä tehtiin ruutua, ohjattua, luoksareita ja muita vauhtiliikkeitä. Yllättävän nopeesti Sikka malttoi ja teki korrektisti töitä. Tehtiin myös liikkuroituna niin että Satu vei kaulat ohjattuun mutta lähdettiin erisuuntaan seuruuttamaan ja liikkuroi pitkän seuruun. Huomas taas että on kapulat jääny vähemmälle treenille ku jäi niihin taas suht pahasti kiinni. Ruutua hinkattiin oikein urakalla ja se meni käden väännöksi ku Sikka on jääny hieman eteen. Ruudussa se on selkeesti mutta ite tahdon että paikka olis takareunassa. Loppujen lopuksi saatiin muutama hyvä toisto.

Tänään käytiin kans Kivikossa Satun ja Elvin sekä Katrin, Unon ja Hipan kanssa. Tehtiin seuruuta kapula häiriöillä. Satu heitteli ja huitoi  ja kolajutti kapuloita. Sikka kyllä skarppas hyvin. Pitää siis vaan tehdä näitä taas superpaljo enemmän!! Tehtiin myös liikkeitten välejä ja Katri siiretlikin meitä pitkiä matkoja. Näissä meillä on vielä paljo tekemistä. suuri häiriö meinas olla ku lähes nenän edessä Elvi teki ruutua ja piti malttaa. Eli jatketaan näitäkin. Eli treenattava ei lopu ;)  Loppuun tehtiin vielä evl-paikkis. Tässä Sikalla ei ollu mitää ihmeellistä. Sikan pravuuri vaikkei kisaakkaan vielä evl:ssä

Tänään käytiin shoppailemassa Sikan kanssa. Oon juostessa käyttäny Sikalla Zero DC:n Short valjaita, mutta ne ei ihan sovi sikalle, sillä ne jää liian kiinni kainaloon jolloin etujalan liike jää vajaaksi -> askel jää liian lyhyeksi. Ongelma on, koska Sikalla on niin pitkä askel nii vaatii paljon tilaa. testasin Zero DC:n Fastereita mutta ne ei istunu yhden yhtää Sikalle. Zero DC:ltä oli tullu uus valjas: Cross. Ne oli Shortin ja Fasterin väli muoto joka istui Sikalle todella hyvin ja jätti etujaloille hyvin tilaa liikkumiseen, joten ne lähti mukaan. Kaupantäti joka siinä katteli ja esitteli meille ko valjaita naureskeli kyllä Sikalle ihan huolella, ja rakastui Sikkaan. Totes että ei oo hetkeen nähny noin ihahn iloista ja silti noin hyvä päistä malia.

Uus blogi uudet kujeet

Tossa jo pitempään miettineenä että jos vaihtais blogia kokonaan koska se alkuperäinen Nipsun ja Aavan matkassa on mennenn talven lumia : Nipsu on äitin koirana pohjammaalla ja Aava on pilvenpäällä joten se tuli todellakin tiensä päähän.

JOten mitäs me ollaan touhuttu Sika-Possun kanssa. Viimenen viikko on kyllä meidän osaltamenny kyllä niin poskelleen että oksat pois. Alotetaan siitä että sain viime viikon keskiviikkona huonoja uutisia mun pennun suhteen. Tähän nyt on muutenki ollu paljo muuttuvia tekijöitä. Alun perin mun piti ottaa Jennin kasvatista Kuikasta pennun. Jenny soitteli ja ehdotti että koska Kuikka ei oo ihan parhain mahdollinen rakenteellisesti ja haluan kompaktin pakkauksen ja Jenni tartti sijoitusnarttua nii Heli ja Timppa Ruutipussin kennelistä oli kiinnostunu Kuikan pennuista ja koska heille oli tulossa pentuiuta joten tarkotus oli että he vaihtavat keskenään pentuja, mutta se Jennille tuleva vaihdokki tulisi mulle sijotusnartuksi. Itse tykkään riinasta ja uros oli ihan super makee Gero (siitä oli paljo videoita you tubessa, ja kisannu viime vuonna mm. fmbb:ssä ipossa). No kaikki näytti hyvältä, Riina alotti 2 viikkoo myöhemmin juoksut mitä kuikka eli ajallisesti pentu tulisi melkein samaan aikaan. Mulle se 2 viikkoo on se ja sama. No Riinan kanssa lähettiin Latviaan astutusreissulle, mutta ku perille päästiin nii juoksut olivat jo ohi. Eli se pentue meni siinä. Nyt vähä selvitellään Jennin kanssa mitenkä tehään mun pentuprojektin kanssa. Ruutipussille on tulossa vielä 2 muuta pentuetta, siitä toisesta en halua ottaa pentua, ja se toinen kyllä kiinnostaa eli se Lystin ja Neron pentue. Mutta katsotaan mihinkä tää projekti menee. Toisaalta mietin että jos vaan puhtaasti siirtäis pentua ens vuoteen. Mutta voin sanoo että ottaa päähän ja pirusti.

Huono tuuri jatkuin viikonloppuna. Lauantaina ku lähin töihin Sikka oli normaali. No, kun tulin töistä nii homma oliki täysin eri; Sikka käveli häntä koipien välissä ja sen selkä oli pyöreä kuin kissalla. Neiti kuitenki söi normaalisti ja kävi tarpeillansa, mutta illalla ku tuli mun jalkopäähän nii välillä tärisi. Eli maha oli todella kipeä. Annoin illalla (siis yöllä) ProMaxin. Sunnuntaina  aamusta Siikka oli jo parempi, mutta näki ettei neiti ollut vielä kunnossa. Meillä olisi ollut Saijan ison radan treenit mutta Sikka oli sen verran heikossa kunnossa että jouduttiin jättää treenit välistä. Sunnnuntai illalla neiti olikin jo oma itsensä.

Maanantai aamu alkoi vasta riemukkaasti. Mulla ku käytiin aamulenkillä Sikka höppäili ittekseen kepin kanssa. Ku juoksi mun työ nii kattoin että verta oli aika lailla ympäriinsä. No yllättäen Sikalta meni kynsi, niin että ydin näkyi. Itse ku piti lähtee töihi nii paketoin jalan ja annoin rimadyliä . Töissä soittelin lääkäreitä läpi, vähä meinas olla hankalaa saada enää aikaa sille päivälle. Onneksi saatiin. No Sikka kävi sitten heittämässä päiväkännit ja poistettiin kynsi. Onneksi oli menny siististi. Nyt siis eletään paketti jalkaisena. Hyvin kynsi on lähteny kuivumaan ku sitä tuossa aamulla huolsin. maanantain Sikka oli siitä kipee, mutta tiistaina se on taas viilettäny normaaliin tapaansa.

Tiistaille meillä oli aika Ketterälle Ketulle. Olin siis voittanu lahjakortin joskus kisoista joten käytin sen nytte ku Jaanalle (mahtitassut) ei oo oikeen saanu aikoja. Onneksi tuo kynsi ei haitannu käsittelyä. Oltiin siis ekaa kertaa ja voin isosti suositella!! Johanna oli ihanan luonteva ja se että ku tuo käyttömalikan nii moni menee hieman takakireeksi ja sen näkee samantien koirassa. Eli mikä itselle on tärkeää nii ei luokitellu ekana Sikkaa mitenkään "hirveeksi raatelijaksi joka puree helposti" vaan luki koiraa huikeen hienosti. Itse lihakset Sikalla ei ollut jumissa, mutta luustollisesti oli kireyttä. Niska oli jonku verran jumissa, samoin lavat. Isoin "jumi" oli lantio joka oli jonkun verran vino oikealle puolelle. Kaikki aukes hurjan helposti ja saatiin Sikanen taas "tikkiin". Saatiin paljon kehuja siitä kuinka hyväpäinen malikka ja erityiskehut sen kunnosta: tasapainoineisesti kehittynyt (lihaksisto) ja käyttää kroppaansa huikeen hyvin. Johanna totes että taidatte paljonki jumppailla. Noh, todellisuus on hieman eri  :D

Nyt ku ollaan käsittelyn jälkeen otettu pari päivää kevyemmin (myös tuon kynnen takia), nii tänään käytiin hallilla vähä tokoilemassa. Mitää suuria vauhtijuttuja ei tehty kynnen takia, mutta tekniikkaa edestä sivulle tuloon ja tunnareita. Tehtiin me muutama jääväkin. Sikka meinas hieman räjähtää ku sen kanssa ei olla treenattu viikkoon. No mennään huomenna treenailemaan vähä lisää :)