Sikan sterkka ja muita juttuja

Nyt on ollu treenirintamalla hieman hiljasempaa, omat työt osunu niin että ollaan tyydytty vaan lenkkeilyyn.
Kaiken lisäksi Sikka strekattiin tänään. Tää on ollu jo hetken suunnitelmissa, mutta nyt viimesten juoksujen jälkeen (tammikuussa) päätin että ei enää. Tähän asti Sikasta ei oo huomannu juoksuja oikestaan ollenkaa, nytte se meinas syödä ihan kaiken mikä vähääkään oli ruokaa liittyvää. Ja kaiken hyvän lisäksi sen käyttäytyminen muita oiria kohtaan lähti ihan lapasesta, se ei sietänyt ketään tai mitään. JOten turhaa mä taistelen sen kanssa, ku ei-juoksusena se on äärimmäisen helppo koiruus. Jonkin verren pohdin vaihtoehtoja että tähystänkö vai sterkkaanko avona. JOudun myöntää, koska en voittanu lotossa nii tyydyin avoon. Hinta eroa olis tullu n. 500€ joka muista on vain aikas paljon. Toki paraneehan se hitaammin, mutta toisaalta, mulla on erittäin hyvässä fyysisessä kunnossa oleva koira, joten se toipuu kyllä. Leikkaus itsessään meni hyvin, ja nyt mulla on edelleen tokkurainen koira. Sormet vaan ristiin ettei seuraavaan viikkoon pelkästään sada nii helpottaa mun elämää tuon haavan kanssa!

Keljun kanssa ollaan tokopuolellataas pienoisessa masennuksessa, tuntuu että junnataan tuon seuruun kanssa paikoillaan. JOten oli pakko videoida pätkä perjantailta, nii ei se ny niin kauheeta oo. Nyt on taas jonkin asia loksahtanu paikoilleen pienen malinoissin aivokapasiteetissä. Ollaan nyt uutena juttuna tehty luooksarin stoppeja. Ekat toistot olivat ihan hyviä, mutta nyt on menny huonompaan suuntaan. Pitää vähä miettiä miten lähden niitä työstämään. Ruudun kanssa painittiin ennemmin nii siinä rupee paikka jo olemaan melko selkee Keijukaiselle, eli edes se on menny eteenpäin :)
Kakeihin ollaan ruvettu treenaamaan seisomisia, niissä jalat liikkuu vielä hyvin helposti eli lisää toistoja niihinkin. Meinasin jo opettaa takajalkatargetin, mutta Kelju ei m-i-l-l-ä-ä-n hahmota takapäätään, joten jumppaillaan sitä nyt.
Sikan kanssa ollaan otettu projektiksi eteenmenot, niitten häiriöt ja korjaukset. KOrjaukset oikeelle rupee jo sujumaan hienosti , mutta vasemman kanssa saadaan vielä vääntää. Paljon. Edes ratakisko ei riitä tähän asiaan, tarvitaan jotain huomattavasti järeempää... Ollaan tehty myös eteenmenoihin suoruutta niin että heitän pallon vinoon (n. 10m) eteenmenopaikasta, ja silti Sikkasen pitää juosta suoraa. Nää on ollu ihan tuskaa. vaikka Sikan kanssa on tehty toooooooosi paljon luopumista mutta näissä eteenpäin juokseminen ja luopuminen pallosta on jotain ihan infernaalista. Eli väännetään kättä. Ja tämä ongelma pitemmällä matkalla, siinä 10 m (eli ruudun eteenmeno) ei oo mitää ongelmaa. Argghh.
Tuli muuten sikan kanssa testattua että jos tekee evl:n ruudun ja jíhan juoksulinjan viereen pistää suoran putken eteenmenopaikan ja ruudun väliin... voin sanoo että juostaa suoraa putken kautta ruutuun. JOten jatketaan tämmösillä häiriöillä.

Aksapuolella ollaan tehty jotain. Sikan kanssa vahvisteltu käskyjä ja esteitten hakemisia. Tänään aamusta tein treenin että hetsasin koiraa puolesta välistä kenttää joko kepeille tai putkeen niin että matkalla oli paljon muita esteitä. Esimerkiksi tuossa alhaalla olevassa tilanteessa kun yritin saada putkeen nii Sikka hali todella todella vahvasti kepeille (onhan ne meillä vahvat), mutta se että jokin este on "syvällä" nii niitä ei meinaa hakea. Toisessa kepeille haku oli ihan super vaikeeta, joten jatketaan näitten treenaamista Sikan kanssa . Siis sitte taas ku saadaan koira aksakuntoon muutamien kuukausien päästä

Keljun kanssa ollaan jotain myös puuhasteltu agin parissa. Nytte ollaan enemmän treenattu in-in käskyä, ja samalla eroteltu muita ohjauksia. Toki tänää huomasin että ollaan keskitytty enemmän nyt ohjaajafokukseen, eli pitää nyt myös ruveta enemmän huoli estefokuksesta! Toki nyt ollaan jouduttu ottaa hieman pakkia kaikessa, myös juoksarissa, sillä Keljusta on tullu "iso tyttö" ja sen vauhti on kasvanu huomattavasti, se ei oo semmosta bampiloikkien ja juoksemisen välimuotoa, vaan selkeesti laskee pään alas ja kiihdyttää kuin koirat konsanaa. Eli enemmän on kyse siitä että Kelju opettelee kuinka se suhteuttaa oman liikkumisen . Just tämän takia juoksaritreenitki on menny persiilleen, koska on enemmän vauhtia ja laukka on pidentyny huimasti. Eli vaatii taas Keljulta ajatustyötä että oppii suhteuttamaan laukkansa uusiksi puomille.

Sikan kanssa ollaan tehty muutamia kertoja taas nose work-hommia. Sikasta se on maailmasta siisteintä hommaa ku saa käyttää nenäänsä. Tänään ku oltiin aamusta hallilla nii eräs treenaaja joka tuli meidän jälkeen teki muutaman hajuhaun siinä odotellessansa. pakkohan mun oli testata nää myös Sikalla ku siihen luvan sain. Erittäin nätit ilmasut (oli 2 paikkaa). testattiin vielä kolmannesta paikasta, joka oli selkeesti vanhempi (useemman päivän), mutta niin vaan pienen pyörimisen jälkeen että paikansi nätti ilmasu. Ehkä meidän pitäis treenata vähä enemmän ja mennä kokeeseen :)

Askel eteenpäin

Alotetaan Sikasta. Kohtauksen jälkeen meni muutama päivä että neiti palautui kohtauksesta. Oon muutenki hieman valitellu että Sikka on viimesen 3-4 viikkoo ollu flekmaattinen ja mettälenkeillä se on kulkenu mun vieressä tai takana. Eli oon vähä joutunu potkimaan sitä eteenpäin. Eileen käytiin mettässä ja vaniha iloinen Sika-Possu on taas takasin. Se juoksi Keljun kanssa  mettässä sen minkä jaloista pääsi. Eli kohtauksen myöstä kaikki flekmaattisuus hävis. Muutenki se on nyt jonkun verran rennommonpi. Käytiin vielä verikokeissa mutta niissä ei ollu yhtää mitää. Eli nyt todellakin jatketaan normlia elämää :)


Tuli muuten kuvattua hieman Keljun hömppäilyjä. Huomas että lämmin päivä ja muutenki oli juniori hieman väsyksissä. Kyllä se paljo jo asioita osaa :) Kelju on muutenki pieni lapsinero. Aksassa se hakee jo todella hyvin esteitä, eikä liikehäiriö haittaa yhtää. Ollaan tehty vaan muutamalla esteellä ja opiskeltu valsseja ja persjättöjä. Vauhtia löytyy jo ihan kiitettävästi että sitä saa pinkoa ihan huolella. Toki vaikuttaa että rimat on ollu 10 cm eli periaatteessa se ei hyppää vielä mitenkää, juoksee vaan. Mutta siitä on kuoriutunu melkonen agility-velho jonka mielestä juokseminen on niiiiin siiiiistiiiiii eli ehkä mä teen vielä Keljustaki aksa-koiruuden :)

Hässäkkää nii hyvässä kuin pahassa

Mun motivaatio-pula tuon Sikan kanssa junnaa edelleen paikallaa. Toki pahimmasta rupeen pääsemään nytte yli ja ehkä pieni motivaation kipinä pilkottaa tunnlin päässä. Voin sanoo, että oon hyvin paljo miettiny mitä mä haluan tehä Sikan kanssa? Mitä lajeja? Miten lähden viemään eteenpäi? Ja se tärkein, mikkä on meijän realistiset tavotteet? 

Nyt lähetään tekemään tokoa mieli avoimena ja mietitään uusia juttuja. Nyt päätin että pistän sen koko talveksi pelkälle nami palkalle. Aikoinaan Sikka oli kuukauden, mutta se oli turhaa, jote nyt vedetään koko talvi!

Aksaa ei olla treenattu oikestaan koko kesänä. Kaikki treenit mahtuu yhden käden sormiin, joten nyt aattelin ruveta taas tekemään senkin eteen enemmn töitä. Ja sen takia ilmotin Sikan ens viikonlopulle kisoihin.

Mulla oliki jo Sikalle paikka eilisiin Asunnan Iinan aksatreeneihin ku kävin tuuraamassa yhtä seuran kouluttajaa, mutta tuli melkoinen takapakki. Sikka siis sai epilepsia-tyylisen kohtauksen iltapäivästä. Sika-Possu siis makas sangyllä mun vieressä ku ite istuin kone sylissä. Yhtäkkiä Sikalta lasittui katse ja rupes tutisemaan, niin kuin sillä olis tasapaino heittelehtiny ja yritti pitää ittensä koossa. Se vain paheni ja kesti n. 10 min. Sen jälkeen kramppas vajaa 5 min. Tokenemiseen kramppauksen jälkeen en kattonu aikaa, mutta koko aika tuntui nii todella pitkältä. Kerkesin jo soittaa eläinsairaala Aistiin, mutta sieltä vain sanottiin että tarkkaile vain koiraa, ja jos ei lahde virkoamaan nii sitte pitää viedä päivystykseen. Koko loppu illan Sikka oli todella voimaton, mutta ihan ymmärrettävää koska onhan noi rankkoja. Itse hieman säikähdin , sillä itellä ei oo koskaan ollu koiraa jolla olis ollu/koskaan saanut kohtausta. Mitään nättiä katteltavaa se ei todellakaan oo. Nyt vain toivotaan että tämä jäi ekaksi ja vikaksi kohtaukseksi. Tää oli mun tietääkseni (ja nähden) Sikan ensimmäinen kohtaus. Toisaalta oon pitkiä päiviä ollu töissä nii en tiiä onko näitä tullu ennemmin. Nyt me jatketaan normaalia elämää, sillä en halua elää pelossa etto koska/kun kohtaus uusiutuu. 

Mennää vähä iloisempii aiheisiin. Kelju K. Kojootti senkun kasvaa ja rupee olemaan paikka paikoin melkonen kusipää. Mun kiltti, helppo ja tottelevainen pentu on hävinnyt taivaan tuuliin ja nyt mulla on kunnon riiviö-mali. Tällä hetkellä Kelju on n. 50 cm korkea ja painoa on semmoset 14kg, eli ihan hyvän kokonen neiti on vaikka ikää on 18,5vk. 

Eiliselle ostin Keljulle treenit Skogsterin Mia treeneihin, eli päästiin oikeesti päätevän ihmisen silmien alla treenaamaan. Ollaanhan me käyty "kunnon" tokokouluttajilla, mutta ongelmana on seuruu, en oo saanu kunnon rytmiä tekemiseen vaan Keljukkaan jalat menee ihan miten sattuu. Mia se otti multa kasan herkkuja ja testaili mikä lähtee toimimaan parhaiten Keljulle. Saatiin kotiin tuomisena muutamakin eri tyyli mikkä lähti toimimaan. Ja todetaan että jo muutaman sentin muutos käden asennossa vaikutti huimasti Keljun työskentelyyn. Sain kyllä olla tyytyväinen siihen kuinka hyvin juniori malttoin keskittyä, sillä uus kenttä , paljon uusia ihmisiä ja silti keskittyi super hyvin. Miakin kehui Keljun keskittymistä ja aktiivisuutta, ja muutenki tykkäsi pennelistä :) Mutta onhan Kelju niin huikee ku tehään töitä. Neiti kun haluaa olla se luokan hikari, joka saa kokeista 10++ ja hylly on täynnä hymytyttö-patsaita.