Sikan sterkka ja muita juttuja

Nyt on ollu treenirintamalla hieman hiljasempaa, omat työt osunu niin että ollaan tyydytty vaan lenkkeilyyn.
Kaiken lisäksi Sikka strekattiin tänään. Tää on ollu jo hetken suunnitelmissa, mutta nyt viimesten juoksujen jälkeen (tammikuussa) päätin että ei enää. Tähän asti Sikasta ei oo huomannu juoksuja oikestaan ollenkaa, nytte se meinas syödä ihan kaiken mikä vähääkään oli ruokaa liittyvää. Ja kaiken hyvän lisäksi sen käyttäytyminen muita oiria kohtaan lähti ihan lapasesta, se ei sietänyt ketään tai mitään. JOten turhaa mä taistelen sen kanssa, ku ei-juoksusena se on äärimmäisen helppo koiruus. Jonkin verren pohdin vaihtoehtoja että tähystänkö vai sterkkaanko avona. JOudun myöntää, koska en voittanu lotossa nii tyydyin avoon. Hinta eroa olis tullu n. 500€ joka muista on vain aikas paljon. Toki paraneehan se hitaammin, mutta toisaalta, mulla on erittäin hyvässä fyysisessä kunnossa oleva koira, joten se toipuu kyllä. Leikkaus itsessään meni hyvin, ja nyt mulla on edelleen tokkurainen koira. Sormet vaan ristiin ettei seuraavaan viikkoon pelkästään sada nii helpottaa mun elämää tuon haavan kanssa!

Keljun kanssa ollaan tokopuolellataas pienoisessa masennuksessa, tuntuu että junnataan tuon seuruun kanssa paikoillaan. JOten oli pakko videoida pätkä perjantailta, nii ei se ny niin kauheeta oo. Nyt on taas jonkin asia loksahtanu paikoilleen pienen malinoissin aivokapasiteetissä. Ollaan nyt uutena juttuna tehty luooksarin stoppeja. Ekat toistot olivat ihan hyviä, mutta nyt on menny huonompaan suuntaan. Pitää vähä miettiä miten lähden niitä työstämään. Ruudun kanssa painittiin ennemmin nii siinä rupee paikka jo olemaan melko selkee Keijukaiselle, eli edes se on menny eteenpäin :)
Kakeihin ollaan ruvettu treenaamaan seisomisia, niissä jalat liikkuu vielä hyvin helposti eli lisää toistoja niihinkin. Meinasin jo opettaa takajalkatargetin, mutta Kelju ei m-i-l-l-ä-ä-n hahmota takapäätään, joten jumppaillaan sitä nyt.
Sikan kanssa ollaan otettu projektiksi eteenmenot, niitten häiriöt ja korjaukset. KOrjaukset oikeelle rupee jo sujumaan hienosti , mutta vasemman kanssa saadaan vielä vääntää. Paljon. Edes ratakisko ei riitä tähän asiaan, tarvitaan jotain huomattavasti järeempää... Ollaan tehty myös eteenmenoihin suoruutta niin että heitän pallon vinoon (n. 10m) eteenmenopaikasta, ja silti Sikkasen pitää juosta suoraa. Nää on ollu ihan tuskaa. vaikka Sikan kanssa on tehty toooooooosi paljon luopumista mutta näissä eteenpäin juokseminen ja luopuminen pallosta on jotain ihan infernaalista. Eli väännetään kättä. Ja tämä ongelma pitemmällä matkalla, siinä 10 m (eli ruudun eteenmeno) ei oo mitää ongelmaa. Argghh.
Tuli muuten sikan kanssa testattua että jos tekee evl:n ruudun ja jíhan juoksulinjan viereen pistää suoran putken eteenmenopaikan ja ruudun väliin... voin sanoo että juostaa suoraa putken kautta ruutuun. JOten jatketaan tämmösillä häiriöillä.

Aksapuolella ollaan tehty jotain. Sikan kanssa vahvisteltu käskyjä ja esteitten hakemisia. Tänään aamusta tein treenin että hetsasin koiraa puolesta välistä kenttää joko kepeille tai putkeen niin että matkalla oli paljon muita esteitä. Esimerkiksi tuossa alhaalla olevassa tilanteessa kun yritin saada putkeen nii Sikka hali todella todella vahvasti kepeille (onhan ne meillä vahvat), mutta se että jokin este on "syvällä" nii niitä ei meinaa hakea. Toisessa kepeille haku oli ihan super vaikeeta, joten jatketaan näitten treenaamista Sikan kanssa . Siis sitte taas ku saadaan koira aksakuntoon muutamien kuukausien päästä

Keljun kanssa ollaan jotain myös puuhasteltu agin parissa. Nytte ollaan enemmän treenattu in-in käskyä, ja samalla eroteltu muita ohjauksia. Toki tänää huomasin että ollaan keskitytty enemmän nyt ohjaajafokukseen, eli pitää nyt myös ruveta enemmän huoli estefokuksesta! Toki nyt ollaan jouduttu ottaa hieman pakkia kaikessa, myös juoksarissa, sillä Keljusta on tullu "iso tyttö" ja sen vauhti on kasvanu huomattavasti, se ei oo semmosta bampiloikkien ja juoksemisen välimuotoa, vaan selkeesti laskee pään alas ja kiihdyttää kuin koirat konsanaa. Eli enemmän on kyse siitä että Kelju opettelee kuinka se suhteuttaa oman liikkumisen . Just tämän takia juoksaritreenitki on menny persiilleen, koska on enemmän vauhtia ja laukka on pidentyny huimasti. Eli vaatii taas Keljulta ajatustyötä että oppii suhteuttamaan laukkansa uusiksi puomille.

Sikan kanssa ollaan tehty muutamia kertoja taas nose work-hommia. Sikasta se on maailmasta siisteintä hommaa ku saa käyttää nenäänsä. Tänään ku oltiin aamusta hallilla nii eräs treenaaja joka tuli meidän jälkeen teki muutaman hajuhaun siinä odotellessansa. pakkohan mun oli testata nää myös Sikalla ku siihen luvan sain. Erittäin nätit ilmasut (oli 2 paikkaa). testattiin vielä kolmannesta paikasta, joka oli selkeesti vanhempi (useemman päivän), mutta niin vaan pienen pyörimisen jälkeen että paikansi nätti ilmasu. Ehkä meidän pitäis treenata vähä enemmän ja mennä kokeeseen :)

Tämän vuoden tavotteet ja muita kuulumisia

Alotetaan tavoitteista mitä asetettiin viime vuodelle ja kuinkas kävikään Sikkasen kanssa:
Toko: Kisataan mitä kisataan ja jos pääsis evl:n
   -> eipä kisattu tokossa , taidettiin enemmän hömppäillä ku oikeesti tehdä kunnolla töitä. Tein jo syksyllä päätöksen että en tuu varmaankaan enää ees kisaamaan Sikkasen kanssa, joka on tuonu tietynlaisen helpotuksen. Ja koko tekeminen on huomattavasti rennompaa nykyään.

Aksa: kolmosten korkkaus
   -> kolmosiin päästiin jo huhtikuussa. Startteja ei juurikaan kertyny, mutta paljon mentiin taas eteenpäin. Ja itekki loppu vuodesta oikein havahduin, että hitto tuo elukka rupee olemaan oikeesti teknisesti ihan saakelin taitava. Enää en voi sanoo että jos Sikkaki tuosta selvis nii kyllä teki, vaan nykyään saan olla ylpee että se osaa  ku moni muu ei onnistukkaa. Ja mä ite oon päässy siitä tunteesta eroon että hitto tuo ei osaa mitää, että heitän hanskat tiskiin. Enää en oo pitkään aikaan kaivannu hyvän mielen helppoa aksakoiraa vaan osaan nauttia Sikan kanssa tekemisestä aksaradoilla.

PK: jk2 ja ehkä jopa kolmosten korkkaus
  -> käytiin kokeessa, joka kusi tottisten osalta. Mettiin oon kyllä super tyytyväinen. Puruissa käytiin muutamia kertoja. Kohtauksen jälkeen jätettiin purut kokonaan, ja kisaaminenki päätettiin kokonaan jättää. Ja hyvä näin

Muuten vuotta varjosti Sikan kohtaus, ja sen muutoireet. Moni onkin kyselly multa missä kunnossa Sikka on. Nii todetaan että Sikkanen on nytte hyvässä kunnossa. Ollaan pikku hiljaa löydetty hyvä balanssi treenienmääriin, lenkkeilyyn ja kaikkeen muuhun. Jos nyt ihan virallisia ollaan nii jut nyt Sikka voi semi heikosti koska se oli päättäny kiskoo n. 2kg nappuoita sinä aikana ku kävin salilla, nii on nyt tukevassa kunnossa ja levoton. Mutta se on sen oma vika :D
Totta kai Keljun tuleminen laumaan kesäkuun alussa oli sangen hieno juttu. Keljusta on kasvanut varsin kiva pieni hali-mali joka rakastaa kaikkea ja kakkia. Innolla ootan mitä siitä neidistä vielä tulee!

Kuinkas tämän vuoden tavotteet:
Sikan kanssa alotetaan siitä että se pysyisi hyvässä kunnossa, eikä tulis uusia kohtauksia. Treenataan sen mukaan. Pyrkimys olis saada ehjä kausi peltojäljellä ja mennä kisaamaan siinä. Tokon osalta ei meillä suuresti oo tavoitteita, kunhan hömppäillään. Aksassa se että löydettäis se yhteinen sävel myös kisaradoilta. Kisataan mitä kisataan, kuinka omat työt antaa periksi, kehitetään taitoja, ja jos vaikka muutaman tuloksenki sieltä sais
Keljun kanssa en vielä kisatavoitteita aseta. Se kehittyy pääkopallisesti niin hitaasti että en pidä kiirettä sen kanssa.  Ja moni asia ratkeaa ku kuvaan luuston , joten toivon todella tervettä koiraa. Asia minkä voin ottaa tavoitteeksi on juoksari jos saatais se jossain kohtaa ratavalmiiksi eli toimis myös radan osana. Jatketaan tokoon/tottikseen pohjien hiomista ja viedään taitoja eteenpäin.

Mitäs meille muuten. Aksassa käytiin muutaman kerran Saijaa moikkaamassa, ekalla kerralla Sika kävi niin kuumana että rimt lenteli ja se oli muutenki ihan sysi paska. Voi vaikuttaa että edellisenä päivänä se ei ollu saanu ees kunnon lenkkiä, nii lähti homma ihan lapasesta. Toisella kertaa mulla oli taas kuuliainen ja hyvin töitä tekevä koira mukanani. Keljuki pääsi moikkaamaan Saijaa eli treenasin molemmilla kerroilla molemmat tytöt. Kelju on menny hurjasti eteenpäin, mutta asia mihin ite havahduin selkeesti oli että ohjaan nyt jo Keljua niinku Sikkaa!! Nyt pitäis päästä pois niistä Sikan maneereista että mulla on jatkossa työkaluja kiristää ruuvia (koska tiiän että ku vahti, vire ja itseluottamus tosta nousee nii saan kyllä töitä tehä). Ihan jäätävä opettelu. KÄytiin tossa Jaakkoakin moikkaamassa. Kelju teki ihan hyviä pätkiä, jatketaan kuitenki lyhyillä tekniikka treeneillä. Sikankanssa tehtiin hyvää  pätkäää. Kuten viimeks taisin kirjotella vaihdettin Jaakon kanssa lähestymistä tuohon meijän aksaan sillä Sikka ku sattuu olemaan oma spesiaali yksilönsä. Sikan kannalta Jaakon rata ei ollu helppo mutta oli sielä paljo hyvääki. Nyt pitää vaan ruveta tekemään puhtaasti nollaratatreeniä nii voi tulokset ruveta näkymään kisoissaki.

Tokoa ollaan hömpätty nytte enemmän ja saatu treeniseuraaki. Keljun kanssa ollaan saatu sen tarvitsemaa häiriö treeniä. Muutamassa treenissä neiti menny isoja askelia eteenpäin. Ollaan muutenki tehty malttitreeniä ja leluista/nameista luopumista. Noutokapula-hommat menny isosti eteenpäin. Joten niitten kanssa jatketaan.

Keljulle tuli viime viikolla 9kk täyteen. Korkeutta on nyt 62-63 cm eli se on noin viitisen senttiä korkeempi mitä Sika. Painoa on nytte 23 kg (sikka painaa 26kg ja korkeutta 58)

Vuoden niputusta ja muuta höpinää

Elin tuossa melkeen kuukauden ilman kannettavaa, ku vanha päätti sanoa työsopimuksensa irti. Joten sen takia pieni hiljaisuus. Nyt on uus kone sylissä, nii pakkohan sitä on tännekki päivittää.

Jälkikausi pistettiin päätökseen marraskuun puolen välin tienoilla. Keljun jäljistä en pitäny kirjaa, mutta Sikan kanssa kyllä. Tän kauden saldona oli yhteensä 35 jälkeä, eli yks vähemmän mitä viime kesänä. Jakauma pellon ja mettän välillä oli 15 metsään, 20 pellolle. Alotetaan FH:n tilastoista: eli tosiaan yhteensä 20 jälkeä, yhteensä ajettuja askelia oli 11860 eli KA 593 askelta. Kulmia kertyi 73, piikkejä 11. Esineitä nousi 69/70 joten ei huonosi ollenkaan ! Kokonaisuutena pellolla Sikka ottikin aikas isoja harppauksia, sitä pitää vaan tehä nii menee koiraki eteenpäin. Monessa suhteessa oon tyytyväinen
Mettän puolella jälkiä yhteensä 15 kpl, ja yhteensä ajettujs jälkeä kertyi 16,57km, joten KA jäljellä oli 1,10km. Keppejä nousi yhteensä 70/75 eli 95,86%. Yritettiin JK2 mutta tottis kusi. JÄljellä itsessään ei oo kovinkaan mitää suurta ja ihmeellistä. Sikka sai varmuutta, mutta näkee että tietää mitä tekee nii rupee tekemään töitä takki auki. Eli yllätyksellisyyttä tarvitaan tulevaisuudessa ja paljo.
Keljun kanssa tehtiin pohjia pellolla, muutaman helpon metsäjäljenki juniori pääsi ajamaan. Siitä on hyvä lähtee ens kaudella uudella innolla.

Agilitykausi ei kovinkaan kummonen ollu meidän kannalta. Yhteensä Sikalle kertyi 27 starttia, joista 18 starttia 2-luokassa, ja loput kolmosissa. Kakkosissa saatiin ne kolme nollaa että noustiin kolmosiin, ja sen lisäksi 2x 10 vp. Kolmosissa pelkkiä hyllyjä. Eli nolla% ei oo kovin kummonen. Toki nyt syksyllä kisat jäivät tuon Sikan kohtauksen takia (yhdet kisat sen jälkeen).

Mitäs muuta me ollaan saatu aikaan..
Joulukuun alussa kävin Jaakon yksärillä Turussa molempien koirien kanssa. Tuli kyllä tarpeeseen!! Oltiin sen päivän vika treenaaja, joten voin sanoo että meijän treeni venähti melkeen 1,5h. No ei se mitää. Suurimman osan ajasta hujahti Keljun kanssa. Saatiin hyvät kotiläksyt, mitä ollaan tehty. Yleisesti ottaen Keljun estefocus on ikäisekseen sangen hyvä: se irtoo ja lukee ohjausta hyvin. Totta kai, esim takaaleikkauksissa vaihtoi laukan vasta esteen jälkeen, eikä ennen. Eli kokemattomuuden näkee vielä. Ollaan treenattu itsenäisiä takaakiertoja, hyppy-putki erottelua, käteen tulemista yms. perus juttuja. Sekä unohtamatta me alotettiin juoksari-projekti. Ollaan tehty nytte matolla. Hyvin neiti alkoi tajuta mitä siltä halutaan joten oon jo siirtäny maton puomin alastulolle joka on maassa. Pitää nyt ruveta pistämään tännekki meidän edistystä siinä. Sikka on päässy aksassa hivenen hömppäämään ja ollu nyt pitemmän aikaa "testissä" paljoko kestää treenaamista. Ihan hyvä balanssi alkaa pikku hiljaa löytymään että neiti pysyy kunnossa.
Jaakolta saatiin Sikan kanssa virallisesti synninpäästö. Ollaan nyt melkeen 3 vuotta tehty töitä noitten takaakiertojen suhteen, ja tiettyyn pisteeseen asti on edistystä, mutta sen jälkeen ei mitää... Juteltiin Jaakon kanssa että jopa häneltä loppuu keinot . Mutta toisaalta vaikka Jaakko keksis meille jotain uutta nii käykö sille samalla tavalla: toimii tiettyyn pisteeseen saakka. Jaakkokin sanoi mulle että vaikka antaisin Sikan sille seuraavaksi puoleksi vuodeksi, edes hän ei saisi korjattua Sika-Possun takaakiertoja. Eli päätettiin että tästä eteenpäin ruvetaan tekemään aksaa omalla tyylilä- Tai siis Sikan tyylillä. Ja ruvetaan viemään eteenpäin Sikkaa niillä vahvuuksilla mitä sillä on. Toki oon menny jo niin, mutta nyt ruvetaan tekemään vielä enemmän töitä, ja viemään tällä uudella tyylillä Sikkaa eteenpäin. Eli nyt ruvetaan tekemään aksaa ihan uuden näkökulman kautta! Toisaalta nyt tuo Sikan ongelman ydinkin löytyi ku Jaakko kattoi meijän menoa. Sikallahan on todella pitkä laukka, mutta radassa oli monta paikkaa mihin normaali koira olisi hieman koonnu ja ottanu neljä laukan. Sikka meni kahdella laukalla. Eli koska Sikan motto on mahollisimman lujaa, nii se menee mahdollisimman vähillä laukoilla. Kyllähän siinä kello kiittää, mutta sitte tulee monta muuta ongelmaa. Esim. pakkovalssin, vippaukset yms. on Sikasta perseestä sillä siinä mä pakotan koiran ottamaan sen yhden ylimääräisen laukan, minkä se muuten jättäis välistä.

Toko/tottis puolella hylkäsin totaalisesti Sikan kanssa , ja yllättäen ollaan vaan hömppäilty. Keljun kanssa oon syksyn mittään kärsiny motivaatiopulasta. Sillä Sikan kanssa oon tottunu koiraan joka räjähtää, jolla on voimaa, jolla on jäätävä intensiteetti tehä töitä. Koska Kelju ei oo läheskää nii räjähtävä yms. nii juniori tuntuu jotenki laiskalta, mitäänsanomattomalta. Siitä puuttuu se jäätävä draivi. Tiedän, ne on totaalisen erilaiset koirat, enkä SAA verrata niitä toisiinsa. Marraskuussa meiltä jäi tottis valkut välistä, mutta joulukuun valkut taas avas silmiä. Valkuista oli monta pois joten oli runsaasti aikaa. Miakin totesi että onhan se esim leikissä menny valtavasti eteenpäin, mutta silti pitää tehä töitä sen eteen ja se tärkein: antaa sille aikaa kasvaa! Nytte esim. seuruussa tehään vaan ylläpitotreeniä, ja sitte ku saalis kehittyy ja neiti kehittyy ruvetaan viemään taas neitiä eteenpäin. Nyt tehään paljo muita juttuja, tekniikkatreeniä.  Ja nyt ku oikeen miettii, ohan se omalla tavalla magee kaveri. Vaan erilailla mitä Sikka.

Aksakauden alku, jälkeä ja lihashuoltoa

Vielä kun jäkikautta on jäljellä, nii ollaan aikas paljon tullu niitä tallattua, nii mettää ku pellolle. Päätettiin Lauran kanssa että tavotteeksi otetaan FH-koe ens kesänä. Eihän Sikalle pidä saada ku kulmat paremmaksi nii olis koira valmis. Joten me ollaan tehty kulmi, lisää kulmia ja yllättäen mielentilaa. Aikas paljo Sikka on rauhottunu pellolla ku niitä jälkiä sille vaan tallaa sinne. Jännää. Ollaan me kerran käyty mettäjäljelläki. Toki se meni hieman persiilleen ku olin ollu paria päiväää ennen pellolla ja liina oli totaalisen märkä, toin sen sitte sisälle kuivumaan. Arvakkaapa muistinko ottaa sen mukaani. No en. Autossa oli onneks 3 m liina, mutta on se vaan nii perhanan lyhyt. Ajoin hieman vajaan kilsan jäljen niin että en pitäny narusta kiinni. Alussa Sikka kaahas ja ajoi vähä kuinka sattuu ku en ollukkaa jarruna. Loppua kohde se tajus ite hieman himmata ite ja meno rauhoittui huomattavasti. Tää oli ihan positiivinen juttu. Eli myös se työ pellolla rupee näkymään myös mettässä.
No totta kai Kelju K. Kojootti on päässy jäljelle. Ollaan oltu myös aikas paljo pellolla, mutta testasin sitä myös mettässä. Pellolla ollaan nyt ajeltu reilun 100 askeleen jälkiä, niin että edelleen mulla on ollu aikas lailla joka askeleella. Suurimmaksi osaksi jäljet on ollu S-mutkaa sillä alku on ollu tähän asti kaaosta ja kulman jälkeen on Kelju vasta rauhottunu jäljelle. Nyt ku on jäljet on tosiaan mutkaa mutkan perään nii on tarkkuutta ja keskittymistä tullut huomattavasti. Silti mukana on ollut kulmia. Mettäjäljellä ei oo ollu ku sielä täälä herkkua. Ekalla mettäjäljellä tais olla nami 3-5m välein, eilen ku kävin tallomassa nii herkkuja oli 5-10 metrin välein. Myös mettässä ollaan tehty kulmia, polkujen ylityksiä, ja paljon muuta mitä vaan voi tulla vastaan. En voi enempää olla tyytyväinen, Keljusta on kyllä kuoritunu melkoinen jälki-koiruus <3 . Tehdään jälkiä vielä jos ja kun kelit sallii nii sitte voi hyvillä mielin jäädä tauolle.

Aksassa alkoi tällä viikolla meidän talvikausi. Meidän treenit alkoi tiistaina Vuorelan Lotan silmien alla. Sikalla kanssa on viimeks treenattu kunnolla aksaa. ööö joskus kauan sitten, edelliseen kolmeen viikkoon sikka oli tainnu nähdän kerran aksaesteet. Sikka kävi kyllä nii todella kierroksilla ja porsasteli sen minkä kerkes. No hyvä että saadaan taas rytmiä aksapuolelle nii tästä on hyvä jatkaa.
Kelju ei oo myöskää aksannu ku kerran, mutta totesin että en ota siitä mitää painetta. Nyt vielä keskitytään enemmän jälkeen ku vaan voidaan, sitte ku jäljet menee tauolle nii on hyvä keskitttyä sitte aksaan.
Tänää käytiin juoksemassa Heiluhäntien kisoissa 3 starttia, vaikka 4 oli tarjolla. Tuomarina oli saksalainen Stefanie Stemkat. Ekana oli agirata. Jo tutustumisessa totesin että meijän taitotaso ei riitä tämmöselle radalle, koska se oli rata joka hyvin olis voinu olla MM-kisoissa. Todella vaikea, hurjasti ansaesteitä. Sikka kävi todella kuumana ja tultiinki kesken radan pois. Toisena ratana hypäri. rataprofiili ihn samanlainen. Todella vaikea. ja ihan samalla tavalla totesin että tähänkään ei meidän taitotaso riitä. Eipä kummallakaan radalla tuloksilla juhlittu. KOirakoita melkein 50 ja agiradalta tuli vain 6 tulosta, ja kisoissa oli kuitenki todella kovia nimiä (Kti Immonen, Oreniuksen Juha, Kurkisen Kim.... ) . Totesin että jos nuo suomen huiputki hyllyttää, nii se on ihan ok. että me Sikan kanssakaa ei onnistuta. Vika rata oli myös hypäri, joka oli selkeesti helpompi, suomeksi sanottuna normaalimpi rata. Tehtiin Sikan kanssa hyvä hylly. Mutta oon tyytyväinen että saatiin loppuun hyvä fiilis.

Toko/tottis puolella ei mitää uutta. Keljun kanssa treenit jatkuu. Nyt treeniaiheena on ollu etujalat ja niitten hallinta. Ne on välillä milloin missäkin ja sojottaa milloin mihinki. Paljon on saatu niihin hallistaa , mutta jatketaan edelleen näitä treenejä. Jääviin ollaan tehty erottelua ja tekniikkaa. Eteentulot on myös ottanu ison harppauksen eteenpäin. Nauratti että ku tehtiin nurtsilla joka oli hieman märkä ja liukas nii kelju vaan valui ja törmäsi muhun, eli se tulee kyllä nii vauhdilla ja ihan suoraan eteenpäin.

Keskiviikkona käytin Sikan käsittelyssä, eli viime kerrasta oli se n. 3 viikkoa. Mitää ihmeellistä ei ollu. Pää oli edelleen sangen jumissa, mutta muuten ei mitää. Nyt siirrytään normaaliin rytmiin eli mennää seuraavan kerran n. 3 kk päästä.

Pikku-Kelju rupee jo vakaati näyttää koiralle <3

Lomailua ja takasi arkeen

Viime viikolla me lomailtiin tytöjen kanssa, eli viikko vierähti kotomaisemissa pohjammaalla. Aina ku sinne menee nii mukamas suunnittelee treenaavansa koiria, mutta harvoin se pätee. Niin kävi nytki, eli koiruudet saanu elää ku pellossa koko viikon. Okei, sen verran käytiin että ajeltiin tyttöjen kanssa Turkuun kaukoryhmän treeneihin, jokka piti Jaakko. Eli huippuaksatreenit tavalliseen tapaan :)  Aiheena oli että meidät pistettiin totaalisesti pois omalta mukavuusalueelta ja pistettiin meidät miettimään. Eli radalla oli 6 esteen melkonen sekasorto, johon piti miettiä miten sen ohjaa. Jaakon sanoin,  meillä on treeneissä aina paikkoja joissa me tiedetään jo samantien kuinka ohjataan, ei me opita mitää. Mutta entäs kun tulee paikka, jossa me valmiiksi mitä tehdään, eli me oikeesti joudutaan miettiä ja pohtia jokainen oman koiransa kannalta mitenkä vois mennä. Toki ite mietin että jos se hyppää yhden esteen pitkänä mitenkä se vaikuttaa jatkoon ja missä kohtaa koira tarttee tukea, mutta sitte tulee kiire jatkoon. Toki tämähän oli tarkotus, ja lopun näkee ku ottaa koiran ja tekee pätkän. Sikaksi rimat pysyi todella hyvin ylhäällä ja saatiin muutamat todella hyvät pätkät aikaseksi.

Sunnuntaina käytiin Sikan kanssa juoksemassa Lagun kisoissa Seinäjoella 3 starttia. Tuomarina oli Arto Laitinen. Kaikki radat olivat todella mukavia, sangen vauhdikkaita ratoja. Ekalla radalla Sikka kääntyi yllättävän näppärästi väärään putken päähän mitä en ihan odottanu. Ja oli kyseessä siis este numero 6. Siihen lössähti myös samalla mun ohjaus ja hömppäiltiin radalta pois. Tokalla radalla keitti Sikka ihan totaalisesti yli. Kati ja Henri nauroivatki että : "päätitte pistää koko radan paskaksi. Enää puuttui että Sikka olis ottanu pehmomuurin palikan suuhunsa ja ravistellu sitä ku lelua konsanaan". Jep, se kertoo kaiken meidän radasta. Ja ei varmaan yllätä, että tultiin kesken radan pois.
Vika hypäri oli jo hieman parempaa menoa, toki hylly sieltä. Sen sentään kehtaan jo julkasta eli se on tässä alla:

Maanantaina käytiin heittääs nopeet tokotreenit Heurekan nurtseilla. Kelju teki seuruuta,jääviä, luoksetulon loppua (jota tehtiin myös kierroista). Sikan kanssa tehtiin ruutua ja sen korjauksia.
Tiistaina käytiin aamusta ajamassa jäljet pellolle molemmille tytöille. Kelju pääsi namijäljelle. Toki nytte tuo jälki rupee olemaan juniorin mielestä maailmasta siisteintä hommaa eli me mennää nelivedolla paalulle. Eli käveltiin aiaks monta kertaa sinne paalulle. Treenit jatkuu. Mutta itse jälki oli hieman vajaa 100 askelta, 1 kulma. Edelleen vauhtia tuppaa olemaan, mutta tykkään kovasti neidin tyylistä. Se on saanu nyt ittellensä nätin rytmin millä ajaa jälkeä. Sikalle tallasin 460 askelta pitkän, 5 kulmaa, ja vanheni melkein 1,5 tuntia. Paalulta lähti taas jäätävällä vauhdilla, joten otettiin uusiksi. Oli uusinnalla hieman parempi, mutta töitä jatketaan. Yllätys. Pari ekaa kulmaa oli aikas kehnoja, mutta muuten ihan hyvän jäljen Sika-Possu ajoi. Illalla ajeltiin Kökkelin kentälle tottistelemaan Lauran, Meten ja Satun kanssa. Tehtiin lyhyesti Keljun kanssa, ku tuntui hieman väsyneeltä. Tehtiin vähä seuruuta ja perusasentoja. Sikan kanssa keskityttiin mielentilaan. Huomasi heti, että nurtsi kenttä, toinen koira ja vieressä on toinen kenttä mistä kuului piiskan ääniä (ipo treenit) nii Sikka oli todella paska-tilassa. Eli operaationa aluksi oli saada se johonki mielentilaan. Asiaa ei auttanu että pisskasta nousi aikas hemmetisti, mutta silti oli hieman epävarma koska toinen koira oli kentällä. Aikas hirvee kombo. Pitää nyt vaan ruveta ajelemaan tiistaisin Kökkeliin nii saadaan treeniä!
Treenien lopuksi pääsi Kelju rallamaan Meten Sinko-sakemannin kanssa, joka on Keljua 1,5 viikkoa nuorempi. Kooltaan hyvin samankokoset. Olivat kyllä sangen mainiot painikaverit. Keljun mielestä ihan parasta!

Tänään keskiviikkona mulla oli Sikalle aika Johannan käsittelyyn eli Ketterälle Ketulle. Koko pää oli totaalisen jumissa, samoin selkä oli kuin betonia. Alotettiin selästä, mutta se aukes ku vaan hieman kosi selkään. Todennäkösesti johtuu siitä kohtauksesta ku kramppas, nii veti "suojauksen" päälle. Onneksi aukes todella todella helposti.  Ainoo selässä mikä vaati hieman enemmän oli se meidän "perinteinen jumi" : 4-5 väli, mutta aukes sekin helposti. Jumissa oli myös toinen perinteinen, eli vasen lapa. Sekin aukes yllättävän helposti. Samaan tapaan pientä kireyttä oli si-nivelessä. Mutta sitte mennää pääkoppaan. Koko kallonpohja oli jumissa, pahemmin vasemmalta puolelta. Pahin oli kuitenki aivoteltta. Sillähän on yhteys niin isoihin aivoihin kuin pieniin aivoihin, ja epilepsia "on pienissä aivoissa" , eli oliko tuo paha jumi syy vai seuraus?! Erittäin hyvä kysymys. Johanna mukaan se oli kuin sipulia kuoris. Sipulista ku ottaa päällimäiset kerrokset pois (eli tässä tapauksessa kevyet päällisjumit) nii sisällä on entistä syvempiä jumeja. Aikas paljon niitten kanssa tehtiin töitä ja aukastiin. Samoin jumeja oli kasvojen luitten tuntumassa , näille oli siis joku hieno nimi. Mutta pään luut jaetaan kahdeksi: on kasvojen luut ja aivojen luut. Jumit oli näitten yhtymäkohdassa (eli ohimossa ja yläleuan yhteydessä. Sen takia Sikan silmät olivat hieman erikohdissa). Tässäkin vasen puoli oli kireempi. Kun noita pään jumeja aukastiin, nii näki että helpotti koiraa huomattavasti. Koska sen verran isoja jumeja päästä aukastiin, jokka on yhteyksissä hermoihin, nii Sikka on koko loppuviikon kevyemmällä liikunnalla ja treenivapaalla. Annetaan kropan levätä kunnolla koska jos se kohtaus oli hermoperäistä, niinkuin mä oon nyt tullu tulokseen, nii parempi näin. Saatiin aika ens kuun ekoille päiville eli kolmen viikon päähän, nii katotaan missä kunnossa Sikan pää on. Kirjaimellisesti. Ja avataan sieltä lisää.

Illalla mentiin taasen lauran ja Meten kanssa treenaamaan, tällä kertaa jäljelle. Hieman kysyi motivaatiota lähtee pellon reunaan seisomaan ku vettä tulee ku saavista kaatais ja päälle kunnnon myrskytuuli. Rakkaudesta lajiin ;)   tein Keljulle nami jäljen, vanheni reilun 30 min. Mutta sinä aikana tuli vettä ihan jäätävä määrä. Keli rupes onneks selkenemään ku ruvettiin ajamaan jälkiä. Kelju selvitti hienosti jälkensä, vaikka olikin kova sivutuuli (ja suurin osa hajuista oli huuhtoutunut sateen mukana. Muille jouduttiin talloo jäljet uusiksi ku vettä satoi tunnin verran kaatamalla, ku tallottiin ja jäljen vanhetessa, nii eihän ne haissu yhden yhtää ku pistettiin koira paalulle. Ihan loppuun pääsi Kelju taas painimaan Sinko-koiruuden kanssa.
 Noh, huomiselle sovittiin samalla porukalla uudet jälkitreenit. Jos huomenna ei kastuttais!

Kelju ja Sinko (sori illalla pimeessä ei saanu parempaa kännykkäkuvaa)

Askel eteenpäin

Alotetaan Sikasta. Kohtauksen jälkeen meni muutama päivä että neiti palautui kohtauksesta. Oon muutenki hieman valitellu että Sikka on viimesen 3-4 viikkoo ollu flekmaattinen ja mettälenkeillä se on kulkenu mun vieressä tai takana. Eli oon vähä joutunu potkimaan sitä eteenpäin. Eileen käytiin mettässä ja vaniha iloinen Sika-Possu on taas takasin. Se juoksi Keljun kanssa  mettässä sen minkä jaloista pääsi. Eli kohtauksen myöstä kaikki flekmaattisuus hävis. Muutenki se on nyt jonkun verran rennommonpi. Käytiin vielä verikokeissa mutta niissä ei ollu yhtää mitää. Eli nyt todellakin jatketaan normlia elämää :)


Tuli muuten kuvattua hieman Keljun hömppäilyjä. Huomas että lämmin päivä ja muutenki oli juniori hieman väsyksissä. Kyllä se paljo jo asioita osaa :) Kelju on muutenki pieni lapsinero. Aksassa se hakee jo todella hyvin esteitä, eikä liikehäiriö haittaa yhtää. Ollaan tehty vaan muutamalla esteellä ja opiskeltu valsseja ja persjättöjä. Vauhtia löytyy jo ihan kiitettävästi että sitä saa pinkoa ihan huolella. Toki vaikuttaa että rimat on ollu 10 cm eli periaatteessa se ei hyppää vielä mitenkää, juoksee vaan. Mutta siitä on kuoriutunu melkonen agility-velho jonka mielestä juokseminen on niiiiin siiiiistiiiiii eli ehkä mä teen vielä Keljustaki aksa-koiruuden :)

Jälkeä ja kolmosten korkkaus aksassa

Ensinnäkin, varoitus että tästä tulee sangen pitkä pläjäys sillä kaikkea on jo kerenny tapahtua :)

Alotetaan aika järjestyksessä. Kesäkuun lopussa kytiin Sikkasen kanssa Tampereella jälkikokeessa. Tai oikestaan alotetaan jo perjantaista, sillä totesin että Sikalle ku ei oo ammuttu nii kävin ampumassa. Sika meni siitä jotenki tosi epävarmaksi, no lauantaina nostattelin ja yritin pistää "laastaria" päälle. Je sunnuntaina kokeeseen, toki ei ehkä niin hyvällä fiiliksellä. No sunnuntaina saakelin aikasin aamusta auton nokka kohti Tamperetta. Oltiin kokeen ainoo kakkosen koirakko. Koe alkoi jäljellä. Ku lähetin janalle Sikka lähti hieman vinoon. Itse jälki lähti n. 7 m ennen janan loppumista. Sikka otti takajäljen, mistä tuomari huusi pois ja lähettiin sitte oikeaan suuntaan lähetyspaikalta katsottuna oikealle. Itse jälki oli todella mukava!! Vaihtelevaa maastoa, Sikka ajoi todella hyvin. Yks keppi jäi matkanvarrelle, enkä enää jaksanu lähtee ettimään sitä. Veikkaisin että se oli 2 keppi mikä jäi. Tuomarin kommenttina että lähtee hyvin määrätietoisesti jäljelle ja eteenee hyvin, regoin erittäin hyvin jälkeen mutta jäljelle lähdettäessä saisi olla varmempi.. No siitä sitte ajeltiin esineruutupaikalle. Ruutu oli rinteessä, kivassa mäntymetsässä jossa näki koiran hyvin. Sikalle kolme lähetystä kolme esinettä joille juoksi aikas lailla suoraa. Aikaa kului huimat minuutti ja 4 sekuntia. Eli se oli npee ja erittäin nätti esineruutu. Siitä saatiinki tuomarilta täydet pisteet. Ekalla esineellä joutui vähä ettiä että kelles mä tämän tuon (eli huomaa että yksin tulee treenattua). Tuomarin palautteena oli että todella nättiä tekemistä ja koira todella tietää mitä on tekemässä. Luovutuksissa sen suu on hieman levoton. Eli yhteensä maastoista saatiin 145 pistettä. Sitte siitä ajettiin tottiskentälle. Oltiin ihan ekana ja meijän piti mennä paikkikseen eka. Saatiin pariksi ykkösen koira. JO siinä kohtaa ku mentiin ilmottautumaan tuomarille Sikka oli todella paskassa mielentilassa, hyvin epävarma ja pälyili ympärille (laukausten takia). Käytiin ilmoamassa, se oli hirveetä, sain sen jotenki puoliks korrektiktina paikkispaikalle. Siinä ihan vieressä oli ipo-piilo, siinä kohtaa ku annaoin maahan-käskyn nii oli jo säntäämässä kiertämään mutta kilttinä meni maahan. ja lähtihän se kiertämään piilon.... siinä kohtaa keskeytin kokeen. Tuomarikin totes että hyvä päätös. Ku jouuttiin siinä siinä kuitenki käydä kävelemässä eli tekemässä seuruukaavio ku toinen oli paikkiksessa, neiti ees kyenny seuraamaan ku meni nii epävarmaksi ampumisen suhteen.  KOkeen jälkeen tuli itelle kyllä tietyssä suhteessa pieni ahdistus ja epätoivo tuon ampumisen takia... oon nyt miettiny kuinka mä lähen purkamaan sitä. Ampua vaan perhanasti, mutta sitte pitää nostaa koiran virettä ja siitä tulee ongelmia (ääni yms). Oon nyt muutamia kertoja käytny treenaamassa tokoa ja koko koiran pääkoppa on ollu totaalinen sekasorto: epävarmuutta, yliyrittämistä, keskittymisongelmia, ja sitte menee kuppi nurin. JOtenki tullu semmonen fiilis että pitäiskö vaan luovuttaa... sillä vaikka mitä yrität tehä sen kanssa nii ei tuo pääkoppa muutu tuosta mihinkään. JOten en todellakaa tiiä mitä teen tuon kanssa ja miten lähe tätä tilannetta purkamaan. Oon nyt toisaalta yrittäny antaa itelleni armoo että se koiran huonous ei kaikkinensa johdu vaan musta vaan sen nupista. Ei oo sekää helppoo.

Alkukuusta pistettiin auton nokka kohti Kiteetä ja mentiin pe-su Saijan leirille. Pe oltiin jo aijjoos ja treenattiin ekassa ryhmässä vaikka meijän kuului treenata vasta tokassa. Perjantaina kyllä valitettavasti satoi vettä joten otettiin treeni vähä rauhallisemmin eli jätettiin kontaktit tekemättä ja vähä mietittiin kaarroksia , koska kyseessä oli kuitenki ihan tavallinen nurtsi. Lauantaina aamusta oli ekat treenit, siinä Sikalle keitti ihan totaalisesti yli. Ja pahasti. en todellakaan muista koska Sikka olis ollu tuommonen. On sillä keittäny yli, mutta noin pahasti, joskus ihan junnuna. Samaa sanoi myös Saija. Illalla oli vielä lyhyt treeni, mutta vitutuskäyrä oli sen verran korkeella että pääsi Keljukainen tekemään esteen tarjoomista. Ja juoksemaan putkiin :D Hyvin nopeesti se tajus esteen ja tehtiin jo muutam esteen pätkiä. Super-Keljunen <3
Sunnuntaina vielä vikat treenit ennen kotiin lähtöä. Ihan jäätävän juoksuradan oli Saija tehny. Mutta yks Sikan parhaimpia treenejä ikinä. Se mielentila, joten niin käsittämättömän hienoo <3 hankala rata, mutta me tehtiin se melkein nollana koko 34 estettä. Toki tein kyllä kuolemaa ku piti juosta kentän päästä päähän ja kikki melkeen 10 m esteväleillä.. Ja vain 50 rimat.
Kelju oli sangen hieno leirikoiruus!! Todella reipas, ja helppo matkakaveri. Pääsi juniori myös leikkimään Saijan Vänkän kanssaki.

Pe treeni

La aamutreeni

Su treeni

Kiteeltä ku lähettiin nii jäätiin matkanvarrelle Ruokolahti/Puumala akselille vielä päiväksi mökkeilemään ystävän luokse. Ja Kelju pääsi painimaan Luna-koiruuden kanssa.

keljun kanssa on tehty muutamia jälkiä, hömpötelty seuruuta/perusasentoja mikkä osaa jo suht kivasti. JOnku verran junnataan kyllä paikoillaa. Ja nyt ku kärsin Sika-Possun kanssa motivaatiopulasta nii on jääny Keljunki kanssa tekeminen vähällä. Joka hieman harmittaa... mutta se on pentu. Vielä kerkeää.
Sikkaki on päässy ajamaan kokeen jälkeen 2 metsäjälkee ja 3 peltojälkee. Peltojälki on menny eteenpäin. Nyt pitää vaan ruveta tekemään töitä siihen paalulta lähtemiseen ku neiti juoksee nii jäätävää vauhtia sen ekan 20 m. Kelju on hyvin jo hiffannu sen kuinka askeleet menee eli lähtee jo nätisti hakemaan aina askelmaa. Pitää nyt vaan käydä sille talomassa jälkiä.

Tänää korkattiin Sika-Possun kanssa kolmoset omissa kisoissa Kivikossa. Voin sanoo että oli kyllä melkonen tappokeli!! 2 rataa jaksoin juoksta, mutta sitte rupesin itte olemaan jo sen verran heikossa kunnossa että oli pakko luovuttaa. Tuomarina oli Saviojan Anne. radat todella mukavia ja eteneviä, joissa muutama vaikee kohta. Lämmön näki ainaki mun ohjaamisessa joten sen suuremmin ei jääny jälkipolville kerrottavaa. Voin sanoo että jos luvataan näin lämmintä nii en t o d e l l a k a a n  tuu enää ilmoomaan koiraa kisoihin. Eilen jo rupesin juottamaan, tänää Sikka on juotettu ja yritetty jäähdyttää ja juottaa lisää. Ja lisää jäähdyttää. Ihän jäätävn iso kiitos sillä kisat oli järkätty hyvin että oli ammeita missä pääsi kastelemaan koiraa ja kentällä oli useampi näyttelyteöltta missä häkkej', joihin sai koiran. Keljuus oli sangen pätevä kisaturisti. Pääsi kattelemaan maailman menoa ja moikkaamaan seurakavereiden koiria. Jotka otti vastaan ihan super hyvin.

Tänää Keljulle tuli täyteen 14 viikkoa. Käytiin rokotuksilla ja silloon painoa oli 9.5kg eli ihan hyvänkokoinen rötkäle. Nyt neiti on keskittyny vain jalkojen JA KORVIEN kasvattamiseen.:D

Ihan vahingoilta ei olla vältytty sillä jälkikokeessa jäljellä Sikka yhdessä kohtaa veti suoraa neljältä jalalta järkyttävän korkeen pompun suoraa ylöspäin. Olin ihan sata varma että käärme, mutte neiti se jatkoi smantien jäljestämistä. Itse en mitää käärmettä nähny nii jatkettiin matkaa. Ku päästiin aurolle rupesin kattomaan koiraa että oli saanu etujalkaan ihan ylös vekin ilmeisesti kepistä. Putsasin vedellä ja jatkettiin ruutuun matkaa. Vasta ruudun jälkeen kattoin tarkemmin nii se vekki olikin sangen iso ja syvä. Ku kotiin päästiin nii käytiin sunnuntaipäivystyksessä hakemass 3 (helvetin kallista) tikkiä. Eniten ärsytti koska tikit oli huonosti tehty ja lähtivät samantien nii hoidin haavan kuitenki avohaavana. Mutta se että turhaa koira rauhotettiin ja saatiin 28 päivän karenssi. Ja menetin ison kasan rahaa. No aina ei mee maaliin asti...

Muutama kuva Sikasta leirillä Ja Keljusta ja Lunasta mökiltä:

Aina tyylillä

Tyytyväinen koira su treenin jälkeen

Peltojälkeä, ja Jaakon treenit

Viime viikon perjantaina käytiin moikkaamassa Jaakkoa Turussa, eli oli kaukoryhmän treenit. Jaakko se oli tehny sangen vauhdikkaan radan, jossa oli kuitenkin hyvin paljon tehtävää = linjat, ansaesteet . Jaakon kanssa katottiin nopeesti mikä tilanne meijän takaakiertojen suhteen ja isosti ollaan menty nyt siinä ollaan menty eteenpäin, mutta työt jatkuu. Mutta nyt pistettiin taas Jaakon kanssa päät yhteen ja mietittiin Sikkasen noita kokoomisia. Tähän asti oon menny lähemmäs estettä ja itse luomaan sinne painetta että jarruta perkele. Testattiin etten mee niin lähelle estettä vaan jäinki parin-kolmen metrin päähän, tein jarrun ja annoin Sikalle hyppyrauhan ja jatkettiin matkaa. Kokoominen oli samalla tasolla, olin sitte lähellä tai kaukana. Mutta se että totta kai mä kerkesin paremmin jatkoon kertomaan Sikalle minne mennään. Nyt on vaan itellä melkonen opettelu enemmän tähän lähetys, tyyliseen ohjaamiseen. Mutta tää menee nyt testiin. Sillä karu fakta on että jos mä juoksen joka esteelle annan sen paineen jarruihin/kokoomisiin, ja koska mun on aina kuitenki pakko antaa Sikalle rauha hyppäämiseen, sillä muuten tulee ihan sata varmasti rima alas, nii totta kai mulle tulee kiire jatkoon. . Sitte tässä olis järkee jos se paine auttais sielä esteellä, mutta Sikka saataa silti "mennä läpi". Joten jos jään kauemmas nii pystyn helposti mennä jatkoa varte parempaan paikkaan ja saada sitä kautta rauhaa siihen meijän tekemiseen.


Aksapuolella käytiin maanantaina heittämäs nopee treeni pihakentällä, eli nyt on virallisesti meijänki pihakausi korkattu. Käytiin tekemässä itsenäistä keinua niin että jäin taakse, muutama avokulma kepeille kovassa vauhdissa, sekä loppuun tehtiin muutamia hyppysarjoja. Tehtiin ihan perussarjaa , sekä korkeudenarviointeja. Kaikki asioita joita tulee treenattua aivan liian vähä ja harvoin.

Tokopuolella ollaan nyt treenattu aikas paljo erilaisilla porukoilla. Nyt on tullu tehtyä aika paljo kokeenomaisia , ja ne on menny suht hyvin, joten aloin kattelemaan koekalenteria, jos ilmois Sikkasen kokeeseen. Sen suuremmin en tuu avaan treenejä, mutta nyt ollaan tehty paljo ohjattua liikkuroituna (kummasti menny hurjasti eteenpäin), ja ollaan hinkattu eteentulojen suoruutta kun tullaan vinosti ja lujaa. Muutenkin siihen ollaan tehty takapäätreeniä.

Jälkipuolella ollaan käyty muutaman kerran pellolla. Nyt meillä on ollu operaationa vahvistaa kulmia ja itsevarmuutta ajamiseen kun jälki menee vinottain pellon "syiden" mukaan. Näitä vielä jatketaan samoilla teemoilla!

Kisaamassa ja metsäjälkikauden korkkaus

Sannin treenien jälkeen käytiin kerran heittämässä hallilla nopee kontaktitreeni. Eli ihan vaan muistuteltiin pysäreitä. Siinä oli meijän treenit tauon jälkeen ku pitkänä perjantaina pistettiin auton nokka kohti Lietoa ja TSAUn aksakisoja. Tauon takia ja heikon "valmistautuisen" takia odotukset niistä kisoista ei ollu kovin suuret.Käytiin juoksemassa 3 agi-rataa, hyppärille en ilmonnu. Kahdella radalla tuomarina oli Mika Kangas, ja yhdellä Riikka Kankainen. Ekana juostiin Mikan radat. Ekalla radalla alku meni siihen että haettiin yhteistä rytmiä, loppu rata oli oikein hieno.  Toinen rata alku oli superhieno, mutta ku Sika tuli 10 putkesta pihalle nii näki että se oli jo lukinnu nelos-hypyn väärinpäin. Muuten se rata oli puhdas. Vikalle radalle nousi kierrokset ja tultiin kesken radan pois. Mutta Sikka pääsi yllättämään!! Olin ihan varma että Sika-eläin räjähtää atomeiksi kuradalle päästään. Mutta neiti ei ees varastanu lähdöstä, ja kontaktit oli oikeesti hyvät. Videoita radoista ei oo mutta pistän tuohon alle ratapiirrokset siinä järjestyksessä ku ne juostiin.

Toko- ja tottispuolella ollaan taas tehty paljo treeniä. Ollaan paljo tehty sekasin. Ja viime keskiviikkona käytiin Tiltulla. Nyt meillä on ollu treenien pääpaino voiman käyttö ja terävyyttä jääviiin. Ollaan tehty paljon pk-eteenmenoihin suoruutta erilaisilla häiriöillä (lelut, ruutu yms.) Samoin ollaan vielä hinkkalitu eteenmenoa erilaisista kulmista .

Metsäjälkikausiki alotettiin periaatteessa eilen, mutta virallisesti tänään. Se eilinen ei oikestaan ollu jälki vaan jotain sinne päin. Enemmänki heitin muutaman kepin ja Sikka ne ilmasi. Tänään kävin sitte oikeesti taalomassa jäljen. Tarkotus oli että teen ekana jälkenä semmosen suht helpon 600-maks 700 m pitkän jäljen. No. Puhuin siskon kanssa puhelimessa ku talloin Sikan jälkeä, ja jossain kohtaa tajusin että hitto mä oon ihan väärässä paikassa, että siitä oli pitkä matka metsäautotielle, ja siitä oli matkaa vielä autolle. Matkaa jäljelle loppu peleissä kertyi 1,68 km, keppejä 5, kulmia 5 ja vanheni noin tunnin verran. Ku jäljelle lähdin niin ikinä en oo ollu noin epävarma ku mitä nyt, sillä en todellakaan muistanu yhtään mitään jäljestä, se oli heikosti merkattu, ja kauen eka jälki mettässä. Ihan super hienosti Sikka  siitä selviytyi! Kaikki kepit nousi (mikä ei yllättäny). Oli kyllä ittelle melkonen testi ku piti niin vahvasti luottaa koiraan. Oon edelleen ihan fiiliksissä kuinka hyvin Sikka hoiti hommansa.

Jälkeä ja takaisin aksaamaan

 Apirillipäivänä alotettiin meijän tämän vuoden jälkikausi. Ekalta jäljeltä en oikestaan odottanu mitää, ja tein sen sen mukaan että taas tietää missä mennää ja sen perusteella tein meille treenisuunnitelmaa. No ei varmaan yllätä että eka jälki ei ollu mikään kovin kummonen: oli ihan liikaa vauhtia ja Sikka oli todella epätarkka. Jäljellä oli 3 kulmaa, eka oli ihan ok, loput 2 oli todella huonoja: pyöri ku mikä kulmassa. Kä vin seuraavana päivänä ajamassa uuden jäljen. Pistin sinne hyvin tiheesti ruokaa, että sain Sikalta vauhtia pois ja keskittyi tekemiseen. JÄljellä oli 2 kulmaa ja 1 piikki. Ekassa kulmassa meni hieman yli mutta korjasi itte. Toinen kulma ja piikki oli oikein mallikkaita. Torstaina käytiin Heidin ja Särmän kanssa ajamassa jäljet Luukissa. Sikka oli ihan kuutamallo ku lähettiin ajamaan jälkeä. Ekat 100 askelta oli semmosta sähellystä ja käden vääntöä, mutta ku napista painamalla Sikka rupes ajamaan jälkeä kuten normaalisti. Tosi kummallista. Tuolla jäljellä ei ollu ihan niin paljoa ruokaa mitä edellisellä (alussa enemmän, lopussa vähemmän), ja loppua kohden rupes taas vauhti kasvamaan. Kulmiin reagoi todella nopeesti ja teki niissä hyvää työtä.
Eilen kävin ajamassa uuden jäljen, mutta nytte kävin tetaamassa kuinka Sikka ajoi ku tein jäljen Heurekan nurtseille. Sikka oli ihan tottis/tokomoodissa ku mentii nurtseille, mutta tosi nätisti meni samantien jälkimoodiin ku vein paalulle. Tuolla jäljellä oli 3 kulmaa, ja yks puoli ympyrä. Taas jäljellä vähemmän ruokaa, mitä viimeks, mutta nytte vauhti ei silti kasvanu. Kulmiin reagoi taas nopeeti ja teki hienot kulmat, tarkisti ja lähti oikeeseen suuntaan. Tuossa puoliympärässä oli eniten haastetta, mutta niitä ollaan tehty super vähän. Eli niitä pitää ruveta tekemään.
Yleisesti, kaikki esineet on noussu hienosti ilma mitää ongelmaa (joka jäljellä ollu nytte 3-5esinettä), pituudet jäljillä on vaihdellu 360-520 askeleeseen, ja oon antanu vanhentua 45min- 2h.

Tokopuolella ei mitää suurta ja ihmeellistä. Ollaan käyty treenailemassa Tiian, Novan ja Gavan kanssa hallilla. Tehtiin kehään menoja kapulahäiriöillä, sillä se nosti pahasti Sikan. Toki itse halli nostaa Sikan kierroksia , joten oon todennu että ulkotreeneissä se on 100-kertaa parempi. Käytiin tekemässä bh-treeni Nooran ja Jipin kanssa, sillä he ovat menossa bh-kokeeseen. Tein koko setin Sikalle kokeenomaisena. Vähä mietin että kuinka pahasti turhautuu, sillä oon palkkaillu sitä hyvin paljon mielentilasta, eli kuinka kova olisi palkan odotus?!? Sikka pääsi yllättämään : oli ihan super . hyvässä mielentilassa. Oltiin paikkiksessa ensin, no siinä ei mitää ihmeellistä. Tehtiin bh-kaavion mukaan kahteen kertaa seuruukaavio, ja jäävät. Tehtiin myös eteenmenoihin suoruutta niin että jätin lelun selkeesti vinoon. Vähän meinas mennä käden vääntämiseksi, sillä lelun takia meinasi kaarrattaa.
Käytiin myös Hannan ja Tikon sekä Sinin ja Ässän kanssa treenailemassa. Tehtiin perus seuruuta ku ihan vieressä tehtiin noutoja ja ruutua, silti Sikka ei nostanu kierrosta eli eteenpäin ollaan menty. Tehtiin kans eteenmenoihin suoruutta. Tällä kertaa vasemmassa laidassa oli ruutu, eka toisto lähti nätisti suoraan, 20 m jälkeen lähti kaartamaan ruutuun päin. Pari muutakin toistoa meni samalla tavalla. Loppuun saatiin onneksi pari hyvää suoraa eteenmenoa. Eli me jatketaan näitä pk-eteenmenoja häiriöillä.

Tän viikon maanantaina käytiin aksaamassa 5 viikon jälkeen. Sen näki Sikasta. Itseasiassa naurettiin Iinan kanssa, että pitäiskö mun kääriä Sikka kuplamuoviin ennen ku vien sen radalle :) Mutta käytiin Kariniemen Sannin treeneissä. Rata oli sangen vauhdikas ja vaatii koiralta hyvin paljon taitoa. Tokalle esteelle oli takaakierto jolle piti koira lähettää kaukaa ja jättää itsenäisesti tekemään. Eli Sikalle hyvin vaikeeta. Kolmosen jälkeen persjättöö tui kyllä (toki meni muutaman kerran putkeen ) Mutta meinas valua selän  taakse, koska ei koonnu niin hyvin kolmoselle. Hyvin monelta tuli vitosen rima alas, mutta näissä Sikalla ne ei tullu kertaakaan alas. Luukutus suorat oli kyllä ehottomasti Sikan vahvuus ja puomin jälkeisiin hyppyihin tuli tosi nätisti eikä ees vilassu putkea. Oli nyt on taas treenattavaa :)

Eileen perjantaina hain meille Flou-staffin hoitoon viikoksi. Nuo kaks karvakorvaa on kyllä sangen hauska kaksikko. Kaks valopäätä :) ei siis tuu tylsä viikko

Ai nii! Ja pieni päivityspentuporjoktiin!! Mutta tosiaan olin aika maanimyynyt ku mikään ei oo menny putkeen. Viime viikolla Jenni soitteli mulle hyviä uutisia. Koska se Riinan astutusreissu Latviaan meni poskelleen nii Salmiset (siis Ruutipussin kennelin ihmiset) olivat soittaneet Riinan siskon Rauhan omistajalle, jos he jossain kohtaa voisi käyttää Rauhaa. Se oli sopinut omistajalle ja todennu että itseasiassa sillä on just nyt juoksut. He päättivät käyttää sitä näistä juoksuista. Toki juoksut oli jo niiin pitkällä että ulkomaille ei enää keretty astutusreissulle, joten urokseksi valikoitui virkakoirana puollustusvoimilla oleva Ruutipussi Olli Petteri. Yhdistelmä astutettiin onnistuneesti viime viikolla pariinkin kertaan, joten nyt toivotaan parasta. Itse oon kyllä todella innoissani tästä pentueesta.

Sikka ja Flou