Keljun touhuiluja

Keljun kanssa on nytte tullu touhailtua, valitttavasti juniorin haun jälkeen oon kirjaimellisesti asunu töissä hyvinkin paljo, mikä harmittaa kyllä suuresti. Mutta toisaalta, ite oon sitä mieltä pentu saa olla pentu, enkä oo pitäny kiirettä minkään asian suhteen. Totta kai ollaan me jotain hömppäilty: perusasentoja ollaan tehty namin avulla, mutta pieni idea rupee olemaan. Ollaan myös opiskeltu käsikosketusta, joka kans sujuu jo suht hyvin. Maahanmenoa, siinä usein jää pylly pystyyn ku etuosa menee maahan, mutta jotain käryä on siitäkin käsiavun kanssa. Ollaan leikitty kahden lelun leikkiä. Tällä hetkellä ku rupeen leikkimään toisella kädellä nii on pakko "ankkuroida" toinen lelu missä Kelju on kiinni sillä muuten se lähtis toisen lelun perään lelu suussa. Leikkiessä jos päästän irti nii jo jollain lailla palauttaa lelun, mutta jos hetsaan ja heitän lelun eteenpäin nii palautus unohtuu. No ei voi vielä kaikkea vaatia :)
Tähän asti oon pyrkiny että vähintään yks ruoka ollaan syöty nenähommissa, eli yleensä oon heittäny ruoan pitkin poikin nurtsia ja saanu juniori etsiä nappulat. Muutaman kerran oon tallonu jäljen muotoon. Näitä ruvetaan nyt lisäämään. Ongelmana on ollu että monessa mun vaki peltojälkipaikassa on nurtsi nii törkeen korkeeta nii en viitti pentua sinne pistää.

Muuten pentu vaikuttaa kyllä ihan huikeelta tyypiltä. Hyvin erilaiselta vs. Sikka. Tää pikku-malinöössi on huomattavasti rauhallisempi ja äärimmäisen paljon tasasempi mitä Sika. Se osaa rauhoittua nätisti kotona, ja ei oo ollu mitää suurempia iltavillejä. Mutta sitte ku tehään nii sitte tehään.

Ollaan tavattu uusia koirakavereita, jokka on pentuystävällisiä. Hieman on Kaljua jännittänyt mutta hienosti on rohkaistunut. Käytiin tossa moikkaamassa 12 viikkosta Sysi-aussieta. Sysi oli jo iso narttu, ja hieman Keljua jännitti ku kaveri halus painia samantien. Hetken rohkaistumisen jälkeen ne painattikin pellolla peräkanaa. Sikan kanssane jo tossa on myös paininut. vetoleikit oon joutunu kieltää koska siinä Sikka otta helposti tosissaan nii ei juniorin hampaat vielä kestä moista retuutusta.

Sikka on päässy todella vähäisellä touhuiluilla, ei olla lenkkeilty (pennun takia), hieman ollaan tokoa tehty

Sysi ja Kelju

Kelju tuli taloon

Vihdoin ja viimein hieman odotettu. Torstaina aamuvuoron jälkeen ajelin pohjammaalle, jossa nukuin yön ja aamusta lähdettiin Sikan kanssa ajelemaan kohti Haapavettä. Eli haettiin pentu kotiin :) kaks oli jo pentueesta lähteny aamusta jo kohti Kuopiota, eli laumasta suurinosa (13 kpl) oli vielä paikalla. Täytyy myöntää, että normaalisti miettisin 2 kertaa ennen ku meen 13 piraija-malinoissin kanssa samaan aitaukseen, mutta nyt ei tarttenu miettiä yhden yhtää. Uskalsi helposti mennä , eikä tullu syödyksi. Lauma oli kokonaisuudessaa äärimmäisen tasaienn, eikä sielä kukaan erottunu erikseen. Hobitti ehkä ulkonäkönsa takia, mutta luonteiltaan kaikki hyvin samanlaisia. Jussi sanoiki että Kuopion miehet jokka haki pari virkakoiraa sanoi että myös että ihan sama kenet sieltä mukaansa ottaisi ku ovat nii tasaisia kaikki. Jussi oli meikäläiselle varannu purppuran pannan omaavan nartun; hyvin tasasen varma kaikessa, ei se joka on ekana joka paikassa, mutta ei todellakaan myöskään viimesenä.
Kotiin ku lähdettiin nii ekat 2 km juniori hieman se vinkuin/ulisi, mutta sen jälkeen nukkui koko lopun 3 tunnin ajomatkan takas pohjammaalle. Ja nukkui koko matkan pohjammaalta pk-seudulle. Muutenki pikkuinen on osoittanu olevansa sangen pätevä ja fiksu pieni. Ja alusta varma. Tähän mennessä ollaan käyty Peten koiratarvikkeella, minne käveli kuin vanha tekijä. Tikkurilan asemalla, hallilla missä myös vähä leikittiin ja juniori nuikkui vaikka koulutin ja ympärillä oli hälinää. Ollaan opiskeltu luoksareita, istu - ja maahan-käskyjä. Ja totta kai leikitty. Paljon. Ja eri paikoissa ja eri leluilla. Pikkuinen leikkii kyllä sangen hyvin, ja söpösti muristen :)

Sikkanen on ottanu Keljun yllättävänkin hyvin vastaan. Okei, ekat pari päivää Sikanen oli hyvin välinpitämätön junioria kohtaan mutta nytte on jo hyvinki sujut pennun kanssa. Ja yllättävän hyvin sen hermo on kestäny vaikka Kelju pyörii ja hyörii sen jaloissa. Kertaakaan se ei oo ärähtäny. Kelju jopa meni ekana päivänä Sikan ruokakipolle ja Sikka oli että mamma auta, eikä sanonu sanaakaa. Sikka joka on niiiin ahmatti ja pitää huolen ruuastansa.

Enemmän Kejun toilailuja ja touhuiluja voi seurata instassa @minttutt