Kahden patukan noutoja ja tolppatreeniä

Huomenna tulee kolme viikkoa Sika-Possun streskasta. Voin sanoo että viime viikko oli kyllä niiin totaalisen perseestä tuon elukan kanssa. Sikan mielestä hän on jo kunnossa, mutta mä oon ollu eri mieltä... Tällä viikolla on Sikka päässy jo lenkeillä olemaan irti, toki jos on meinannu neidillä lähtee lapasesta tuo juokseminen nii oon puuttunu. Mutta yllättävän vähän on tarttenu puutua Sikan toimintaan sen irti ollessa.  Haava itsessään meni viikossa kiinni ja on ollu kyllä helppohoitoinen. Ja joudun myöntää että se liima kesti yllättävän hyvin, vaikka kyllähän Sikka on riehunu yms nii ei oo ollu pienintäkää merkkiä että haava aukeis :) Ja senki myötä oon päässy helpommalla koska tikit aina kutittaa koiraa, jolloin nuolee haavaa, nytte Sikka ei hirveesti oo ees nuollu haavaa koska sitä ei oo kutittanukkaa.
Sikka on päässy tekemään muutaman tunnarin, jonku verran Nose workin hajuetsintöjä ulkona, toki niissä on ollu nii saakelisti virtaa että oli melko kaaottista. Pitää vaan ruveta tekemään että malttais keskittyä kunnolla

Keljun kanssa käytiin tuossa Mian valmennuksissa jälleen. Aloteltiin noutoja kahden patukan tyylillä. Ite uskon vahvasti että tää tulee olemaan Keljulle se parhain tyyli ne opettaa että saan niistä voimakkaat ja näyttävät, sillä sen saalis ku on mitä on. Eli Sikan tyylillä en saisi hyviä noutoja, siitä oon varma. Ekalla kertaa oli totaalisen pihalla mitä siltä halutaan, mutta yllättävän nopeesti oon saanu sen tajuamaan mitä halutaan. Vielä on meillä töitä tehtävänä mutta pikku hiljaa.
Keljun perkele se lähti multa lenkillä ollessa jäniksen perään ekaa kertaa!! Saakeli että meinas mennä hermo, mutta toisaalta pieni hymyn kare nousi huulille jälkikäteen ku totesin että se saalis alkaa nyt (vasta) kunnolla nousta . Ennen ei oo välittäny jäniksistä mitää. Joten nyt pitää vaan ruveta vahvistelemaan. Tästä inspiroituneena oon nyt tehny parit ihan perinteiset tolppatreenit. Ja hitto, sain tokassa treenissä siltä jopa turhautuma haukun aikaan!! Tähän mennessä se ei oo puhunu, ei pukahtanu vaikka kuinka oon yrittäny. Arjen pieniä iloja :) JOten meidän treenit tulee jälleen tästä eteenpäinki olemaan paaaaaljon leikkimistä että saa vahvisteltua. Seukkaa jatketaan edelleen vaan lyhyenä ylläpitotreeninä.

Nyt Sikan saikun takia on Kelju K Kojootti päässy tekemään myös uutaman esineruudun. Hyvin oli muistissa mitä halutaan. Ekalla kertaa vein vaan yhden lelun, toiella vein 2 lelua. Vauhtiahan ei hirveesti oo ja neiti tekee sangen perusteellista työtä, mutta ku vaan saa itsevarmuutta ja vahvistuu että tietää mitä tekee nii varmasti tulee vauhtia samalla. Kun saa hajun esineestä nii tarkentaminen oli vielä hieman vaikeeta (tehtiin pimeellä joten ei voinu käyttää näköä hyväksi ), mutta kokemusta lisää.

Yhden jäljenki Kelju pääsi ajamaan viime viikolla. Talloin pikkusen vajaa 300 m, 2 keppiä, 2 kulmaa, useita polun ylityksiä. Jälki vanheni niin kauan ku käytin molemmat tytöt lenkillä eli reilu puol tuntia (sen pitempiä lenkkejä ei Sikan kanssa vielä tehty viime viikolla). Keljukaisen mielestä maailmasta siisteintä puuhaa! Hieman meni sik-sakkia, mutta nätisti jäljesti. Vauhti ei ollu mitää päätä huimaavaa, mutta Keljun tapauksessa varmuus tuo vauhdin. Kepit ilmasi ihan super hienosti!! Yllätyin kuinka hyvin muisti mitä niitten kans tehään. Polut, kulmat ja tiesin että sielä oli harhoja nii ei mitää ongelmaa :) mun super hieno jälkikoiruus <3

Tämän vuoden tavotteet ja muita kuulumisia

Alotetaan tavoitteista mitä asetettiin viime vuodelle ja kuinkas kävikään Sikkasen kanssa:
Toko: Kisataan mitä kisataan ja jos pääsis evl:n
   -> eipä kisattu tokossa , taidettiin enemmän hömppäillä ku oikeesti tehdä kunnolla töitä. Tein jo syksyllä päätöksen että en tuu varmaankaan enää ees kisaamaan Sikkasen kanssa, joka on tuonu tietynlaisen helpotuksen. Ja koko tekeminen on huomattavasti rennompaa nykyään.

Aksa: kolmosten korkkaus
   -> kolmosiin päästiin jo huhtikuussa. Startteja ei juurikaan kertyny, mutta paljon mentiin taas eteenpäin. Ja itekki loppu vuodesta oikein havahduin, että hitto tuo elukka rupee olemaan oikeesti teknisesti ihan saakelin taitava. Enää en voi sanoo että jos Sikkaki tuosta selvis nii kyllä teki, vaan nykyään saan olla ylpee että se osaa  ku moni muu ei onnistukkaa. Ja mä ite oon päässy siitä tunteesta eroon että hitto tuo ei osaa mitää, että heitän hanskat tiskiin. Enää en oo pitkään aikaan kaivannu hyvän mielen helppoa aksakoiraa vaan osaan nauttia Sikan kanssa tekemisestä aksaradoilla.

PK: jk2 ja ehkä jopa kolmosten korkkaus
  -> käytiin kokeessa, joka kusi tottisten osalta. Mettiin oon kyllä super tyytyväinen. Puruissa käytiin muutamia kertoja. Kohtauksen jälkeen jätettiin purut kokonaan, ja kisaaminenki päätettiin kokonaan jättää. Ja hyvä näin

Muuten vuotta varjosti Sikan kohtaus, ja sen muutoireet. Moni onkin kyselly multa missä kunnossa Sikka on. Nii todetaan että Sikkanen on nytte hyvässä kunnossa. Ollaan pikku hiljaa löydetty hyvä balanssi treenienmääriin, lenkkeilyyn ja kaikkeen muuhun. Jos nyt ihan virallisia ollaan nii jut nyt Sikka voi semi heikosti koska se oli päättäny kiskoo n. 2kg nappuoita sinä aikana ku kävin salilla, nii on nyt tukevassa kunnossa ja levoton. Mutta se on sen oma vika :D
Totta kai Keljun tuleminen laumaan kesäkuun alussa oli sangen hieno juttu. Keljusta on kasvanut varsin kiva pieni hali-mali joka rakastaa kaikkea ja kakkia. Innolla ootan mitä siitä neidistä vielä tulee!

Kuinkas tämän vuoden tavotteet:
Sikan kanssa alotetaan siitä että se pysyisi hyvässä kunnossa, eikä tulis uusia kohtauksia. Treenataan sen mukaan. Pyrkimys olis saada ehjä kausi peltojäljellä ja mennä kisaamaan siinä. Tokon osalta ei meillä suuresti oo tavoitteita, kunhan hömppäillään. Aksassa se että löydettäis se yhteinen sävel myös kisaradoilta. Kisataan mitä kisataan, kuinka omat työt antaa periksi, kehitetään taitoja, ja jos vaikka muutaman tuloksenki sieltä sais
Keljun kanssa en vielä kisatavoitteita aseta. Se kehittyy pääkopallisesti niin hitaasti että en pidä kiirettä sen kanssa.  Ja moni asia ratkeaa ku kuvaan luuston , joten toivon todella tervettä koiraa. Asia minkä voin ottaa tavoitteeksi on juoksari jos saatais se jossain kohtaa ratavalmiiksi eli toimis myös radan osana. Jatketaan tokoon/tottikseen pohjien hiomista ja viedään taitoja eteenpäin.

Mitäs meille muuten. Aksassa käytiin muutaman kerran Saijaa moikkaamassa, ekalla kerralla Sika kävi niin kuumana että rimt lenteli ja se oli muutenki ihan sysi paska. Voi vaikuttaa että edellisenä päivänä se ei ollu saanu ees kunnon lenkkiä, nii lähti homma ihan lapasesta. Toisella kertaa mulla oli taas kuuliainen ja hyvin töitä tekevä koira mukanani. Keljuki pääsi moikkaamaan Saijaa eli treenasin molemmilla kerroilla molemmat tytöt. Kelju on menny hurjasti eteenpäin, mutta asia mihin ite havahduin selkeesti oli että ohjaan nyt jo Keljua niinku Sikkaa!! Nyt pitäis päästä pois niistä Sikan maneereista että mulla on jatkossa työkaluja kiristää ruuvia (koska tiiän että ku vahti, vire ja itseluottamus tosta nousee nii saan kyllä töitä tehä). Ihan jäätävä opettelu. KÄytiin tossa Jaakkoakin moikkaamassa. Kelju teki ihan hyviä pätkiä, jatketaan kuitenki lyhyillä tekniikka treeneillä. Sikankanssa tehtiin hyvää  pätkäää. Kuten viimeks taisin kirjotella vaihdettin Jaakon kanssa lähestymistä tuohon meijän aksaan sillä Sikka ku sattuu olemaan oma spesiaali yksilönsä. Sikan kannalta Jaakon rata ei ollu helppo mutta oli sielä paljo hyvääki. Nyt pitää vaan ruveta tekemään puhtaasti nollaratatreeniä nii voi tulokset ruveta näkymään kisoissaki.

Tokoa ollaan hömpätty nytte enemmän ja saatu treeniseuraaki. Keljun kanssa ollaan saatu sen tarvitsemaa häiriö treeniä. Muutamassa treenissä neiti menny isoja askelia eteenpäin. Ollaan muutenki tehty malttitreeniä ja leluista/nameista luopumista. Noutokapula-hommat menny isosti eteenpäin. Joten niitten kanssa jatketaan.

Keljulle tuli viime viikolla 9kk täyteen. Korkeutta on nyt 62-63 cm eli se on noin viitisen senttiä korkeempi mitä Sika. Painoa on nytte 23 kg (sikka painaa 26kg ja korkeutta 58)

Keljun touhuiluja

Keljun kanssa on nytte tullu touhailtua, valitttavasti juniorin haun jälkeen oon kirjaimellisesti asunu töissä hyvinkin paljo, mikä harmittaa kyllä suuresti. Mutta toisaalta, ite oon sitä mieltä pentu saa olla pentu, enkä oo pitäny kiirettä minkään asian suhteen. Totta kai ollaan me jotain hömppäilty: perusasentoja ollaan tehty namin avulla, mutta pieni idea rupee olemaan. Ollaan myös opiskeltu käsikosketusta, joka kans sujuu jo suht hyvin. Maahanmenoa, siinä usein jää pylly pystyyn ku etuosa menee maahan, mutta jotain käryä on siitäkin käsiavun kanssa. Ollaan leikitty kahden lelun leikkiä. Tällä hetkellä ku rupeen leikkimään toisella kädellä nii on pakko "ankkuroida" toinen lelu missä Kelju on kiinni sillä muuten se lähtis toisen lelun perään lelu suussa. Leikkiessä jos päästän irti nii jo jollain lailla palauttaa lelun, mutta jos hetsaan ja heitän lelun eteenpäin nii palautus unohtuu. No ei voi vielä kaikkea vaatia :)
Tähän asti oon pyrkiny että vähintään yks ruoka ollaan syöty nenähommissa, eli yleensä oon heittäny ruoan pitkin poikin nurtsia ja saanu juniori etsiä nappulat. Muutaman kerran oon tallonu jäljen muotoon. Näitä ruvetaan nyt lisäämään. Ongelmana on ollu että monessa mun vaki peltojälkipaikassa on nurtsi nii törkeen korkeeta nii en viitti pentua sinne pistää.

Muuten pentu vaikuttaa kyllä ihan huikeelta tyypiltä. Hyvin erilaiselta vs. Sikka. Tää pikku-malinöössi on huomattavasti rauhallisempi ja äärimmäisen paljon tasasempi mitä Sika. Se osaa rauhoittua nätisti kotona, ja ei oo ollu mitää suurempia iltavillejä. Mutta sitte ku tehään nii sitte tehään.

Ollaan tavattu uusia koirakavereita, jokka on pentuystävällisiä. Hieman on Kaljua jännittänyt mutta hienosti on rohkaistunut. Käytiin tossa moikkaamassa 12 viikkosta Sysi-aussieta. Sysi oli jo iso narttu, ja hieman Keljua jännitti ku kaveri halus painia samantien. Hetken rohkaistumisen jälkeen ne painattikin pellolla peräkanaa. Sikan kanssane jo tossa on myös paininut. vetoleikit oon joutunu kieltää koska siinä Sikka otta helposti tosissaan nii ei juniorin hampaat vielä kestä moista retuutusta.

Sikka on päässy todella vähäisellä touhuiluilla, ei olla lenkkeilty (pennun takia), hieman ollaan tokoa tehty

Sysi ja Kelju

Kelju tuli taloon

Vihdoin ja viimein hieman odotettu. Torstaina aamuvuoron jälkeen ajelin pohjammaalle, jossa nukuin yön ja aamusta lähdettiin Sikan kanssa ajelemaan kohti Haapavettä. Eli haettiin pentu kotiin :) kaks oli jo pentueesta lähteny aamusta jo kohti Kuopiota, eli laumasta suurinosa (13 kpl) oli vielä paikalla. Täytyy myöntää, että normaalisti miettisin 2 kertaa ennen ku meen 13 piraija-malinoissin kanssa samaan aitaukseen, mutta nyt ei tarttenu miettiä yhden yhtää. Uskalsi helposti mennä , eikä tullu syödyksi. Lauma oli kokonaisuudessaa äärimmäisen tasaienn, eikä sielä kukaan erottunu erikseen. Hobitti ehkä ulkonäkönsa takia, mutta luonteiltaan kaikki hyvin samanlaisia. Jussi sanoiki että Kuopion miehet jokka haki pari virkakoiraa sanoi että myös että ihan sama kenet sieltä mukaansa ottaisi ku ovat nii tasaisia kaikki. Jussi oli meikäläiselle varannu purppuran pannan omaavan nartun; hyvin tasasen varma kaikessa, ei se joka on ekana joka paikassa, mutta ei todellakaan myöskään viimesenä.
Kotiin ku lähdettiin nii ekat 2 km juniori hieman se vinkuin/ulisi, mutta sen jälkeen nukkui koko lopun 3 tunnin ajomatkan takas pohjammaalle. Ja nukkui koko matkan pohjammaalta pk-seudulle. Muutenki pikkuinen on osoittanu olevansa sangen pätevä ja fiksu pieni. Ja alusta varma. Tähän mennessä ollaan käyty Peten koiratarvikkeella, minne käveli kuin vanha tekijä. Tikkurilan asemalla, hallilla missä myös vähä leikittiin ja juniori nuikkui vaikka koulutin ja ympärillä oli hälinää. Ollaan opiskeltu luoksareita, istu - ja maahan-käskyjä. Ja totta kai leikitty. Paljon. Ja eri paikoissa ja eri leluilla. Pikkuinen leikkii kyllä sangen hyvin, ja söpösti muristen :)

Sikkanen on ottanu Keljun yllättävänkin hyvin vastaan. Okei, ekat pari päivää Sikanen oli hyvin välinpitämätön junioria kohtaan mutta nytte on jo hyvinki sujut pennun kanssa. Ja yllättävän hyvin sen hermo on kestäny vaikka Kelju pyörii ja hyörii sen jaloissa. Kertaakaan se ei oo ärähtäny. Kelju jopa meni ekana päivänä Sikan ruokakipolle ja Sikka oli että mamma auta, eikä sanonu sanaakaa. Sikka joka on niiiin ahmatti ja pitää huolen ruuastansa.

Enemmän Kejun toilailuja ja touhuiluja voi seurata instassa @minttutt