Vuoden niputusta ja muuta höpinää

Elin tuossa melkeen kuukauden ilman kannettavaa, ku vanha päätti sanoa työsopimuksensa irti. Joten sen takia pieni hiljaisuus. Nyt on uus kone sylissä, nii pakkohan sitä on tännekki päivittää.

Jälkikausi pistettiin päätökseen marraskuun puolen välin tienoilla. Keljun jäljistä en pitäny kirjaa, mutta Sikan kanssa kyllä. Tän kauden saldona oli yhteensä 35 jälkeä, eli yks vähemmän mitä viime kesänä. Jakauma pellon ja mettän välillä oli 15 metsään, 20 pellolle. Alotetaan FH:n tilastoista: eli tosiaan yhteensä 20 jälkeä, yhteensä ajettuja askelia oli 11860 eli KA 593 askelta. Kulmia kertyi 73, piikkejä 11. Esineitä nousi 69/70 joten ei huonosi ollenkaan ! Kokonaisuutena pellolla Sikka ottikin aikas isoja harppauksia, sitä pitää vaan tehä nii menee koiraki eteenpäin. Monessa suhteessa oon tyytyväinen
Mettän puolella jälkiä yhteensä 15 kpl, ja yhteensä ajettujs jälkeä kertyi 16,57km, joten KA jäljellä oli 1,10km. Keppejä nousi yhteensä 70/75 eli 95,86%. Yritettiin JK2 mutta tottis kusi. JÄljellä itsessään ei oo kovinkaan mitää suurta ja ihmeellistä. Sikka sai varmuutta, mutta näkee että tietää mitä tekee nii rupee tekemään töitä takki auki. Eli yllätyksellisyyttä tarvitaan tulevaisuudessa ja paljo.
Keljun kanssa tehtiin pohjia pellolla, muutaman helpon metsäjäljenki juniori pääsi ajamaan. Siitä on hyvä lähtee ens kaudella uudella innolla.

Agilitykausi ei kovinkaan kummonen ollu meidän kannalta. Yhteensä Sikalle kertyi 27 starttia, joista 18 starttia 2-luokassa, ja loput kolmosissa. Kakkosissa saatiin ne kolme nollaa että noustiin kolmosiin, ja sen lisäksi 2x 10 vp. Kolmosissa pelkkiä hyllyjä. Eli nolla% ei oo kovin kummonen. Toki nyt syksyllä kisat jäivät tuon Sikan kohtauksen takia (yhdet kisat sen jälkeen).

Mitäs muuta me ollaan saatu aikaan..
Joulukuun alussa kävin Jaakon yksärillä Turussa molempien koirien kanssa. Tuli kyllä tarpeeseen!! Oltiin sen päivän vika treenaaja, joten voin sanoo että meijän treeni venähti melkeen 1,5h. No ei se mitää. Suurimman osan ajasta hujahti Keljun kanssa. Saatiin hyvät kotiläksyt, mitä ollaan tehty. Yleisesti ottaen Keljun estefocus on ikäisekseen sangen hyvä: se irtoo ja lukee ohjausta hyvin. Totta kai, esim takaaleikkauksissa vaihtoi laukan vasta esteen jälkeen, eikä ennen. Eli kokemattomuuden näkee vielä. Ollaan treenattu itsenäisiä takaakiertoja, hyppy-putki erottelua, käteen tulemista yms. perus juttuja. Sekä unohtamatta me alotettiin juoksari-projekti. Ollaan tehty nytte matolla. Hyvin neiti alkoi tajuta mitä siltä halutaan joten oon jo siirtäny maton puomin alastulolle joka on maassa. Pitää nyt ruveta pistämään tännekki meidän edistystä siinä. Sikka on päässy aksassa hivenen hömppäämään ja ollu nyt pitemmän aikaa "testissä" paljoko kestää treenaamista. Ihan hyvä balanssi alkaa pikku hiljaa löytymään että neiti pysyy kunnossa.
Jaakolta saatiin Sikan kanssa virallisesti synninpäästö. Ollaan nyt melkeen 3 vuotta tehty töitä noitten takaakiertojen suhteen, ja tiettyyn pisteeseen asti on edistystä, mutta sen jälkeen ei mitää... Juteltiin Jaakon kanssa että jopa häneltä loppuu keinot . Mutta toisaalta vaikka Jaakko keksis meille jotain uutta nii käykö sille samalla tavalla: toimii tiettyyn pisteeseen saakka. Jaakkokin sanoi mulle että vaikka antaisin Sikan sille seuraavaksi puoleksi vuodeksi, edes hän ei saisi korjattua Sika-Possun takaakiertoja. Eli päätettiin että tästä eteenpäin ruvetaan tekemään aksaa omalla tyylilä- Tai siis Sikan tyylillä. Ja ruvetaan viemään eteenpäin Sikkaa niillä vahvuuksilla mitä sillä on. Toki oon menny jo niin, mutta nyt ruvetaan tekemään vielä enemmän töitä, ja viemään tällä uudella tyylillä Sikkaa eteenpäin. Eli nyt ruvetaan tekemään aksaa ihan uuden näkökulman kautta! Toisaalta nyt tuo Sikan ongelman ydinkin löytyi ku Jaakko kattoi meijän menoa. Sikallahan on todella pitkä laukka, mutta radassa oli monta paikkaa mihin normaali koira olisi hieman koonnu ja ottanu neljä laukan. Sikka meni kahdella laukalla. Eli koska Sikan motto on mahollisimman lujaa, nii se menee mahdollisimman vähillä laukoilla. Kyllähän siinä kello kiittää, mutta sitte tulee monta muuta ongelmaa. Esim. pakkovalssin, vippaukset yms. on Sikasta perseestä sillä siinä mä pakotan koiran ottamaan sen yhden ylimääräisen laukan, minkä se muuten jättäis välistä.

Toko/tottis puolella hylkäsin totaalisesti Sikan kanssa , ja yllättäen ollaan vaan hömppäilty. Keljun kanssa oon syksyn mittään kärsiny motivaatiopulasta. Sillä Sikan kanssa oon tottunu koiraan joka räjähtää, jolla on voimaa, jolla on jäätävä intensiteetti tehä töitä. Koska Kelju ei oo läheskää nii räjähtävä yms. nii juniori tuntuu jotenki laiskalta, mitäänsanomattomalta. Siitä puuttuu se jäätävä draivi. Tiedän, ne on totaalisen erilaiset koirat, enkä SAA verrata niitä toisiinsa. Marraskuussa meiltä jäi tottis valkut välistä, mutta joulukuun valkut taas avas silmiä. Valkuista oli monta pois joten oli runsaasti aikaa. Miakin totesi että onhan se esim leikissä menny valtavasti eteenpäin, mutta silti pitää tehä töitä sen eteen ja se tärkein: antaa sille aikaa kasvaa! Nytte esim. seuruussa tehään vaan ylläpitotreeniä, ja sitte ku saalis kehittyy ja neiti kehittyy ruvetaan viemään taas neitiä eteenpäin. Nyt tehään paljo muita juttuja, tekniikkatreeniä.  Ja nyt ku oikeen miettii, ohan se omalla tavalla magee kaveri. Vaan erilailla mitä Sikka.

Aksakauden alku, jälkeä ja lihashuoltoa

Vielä kun jäkikautta on jäljellä, nii ollaan aikas paljon tullu niitä tallattua, nii mettää ku pellolle. Päätettiin Lauran kanssa että tavotteeksi otetaan FH-koe ens kesänä. Eihän Sikalle pidä saada ku kulmat paremmaksi nii olis koira valmis. Joten me ollaan tehty kulmi, lisää kulmia ja yllättäen mielentilaa. Aikas paljo Sikka on rauhottunu pellolla ku niitä jälkiä sille vaan tallaa sinne. Jännää. Ollaan me kerran käyty mettäjäljelläki. Toki se meni hieman persiilleen ku olin ollu paria päiväää ennen pellolla ja liina oli totaalisen märkä, toin sen sitte sisälle kuivumaan. Arvakkaapa muistinko ottaa sen mukaani. No en. Autossa oli onneks 3 m liina, mutta on se vaan nii perhanan lyhyt. Ajoin hieman vajaan kilsan jäljen niin että en pitäny narusta kiinni. Alussa Sikka kaahas ja ajoi vähä kuinka sattuu ku en ollukkaa jarruna. Loppua kohde se tajus ite hieman himmata ite ja meno rauhoittui huomattavasti. Tää oli ihan positiivinen juttu. Eli myös se työ pellolla rupee näkymään myös mettässä.
No totta kai Kelju K. Kojootti on päässy jäljelle. Ollaan oltu myös aikas paljo pellolla, mutta testasin sitä myös mettässä. Pellolla ollaan nyt ajeltu reilun 100 askeleen jälkiä, niin että edelleen mulla on ollu aikas lailla joka askeleella. Suurimmaksi osaksi jäljet on ollu S-mutkaa sillä alku on ollu tähän asti kaaosta ja kulman jälkeen on Kelju vasta rauhottunu jäljelle. Nyt ku on jäljet on tosiaan mutkaa mutkan perään nii on tarkkuutta ja keskittymistä tullut huomattavasti. Silti mukana on ollut kulmia. Mettäjäljellä ei oo ollu ku sielä täälä herkkua. Ekalla mettäjäljellä tais olla nami 3-5m välein, eilen ku kävin tallomassa nii herkkuja oli 5-10 metrin välein. Myös mettässä ollaan tehty kulmia, polkujen ylityksiä, ja paljon muuta mitä vaan voi tulla vastaan. En voi enempää olla tyytyväinen, Keljusta on kyllä kuoritunu melkoinen jälki-koiruus <3 . Tehdään jälkiä vielä jos ja kun kelit sallii nii sitte voi hyvillä mielin jäädä tauolle.

Aksassa alkoi tällä viikolla meidän talvikausi. Meidän treenit alkoi tiistaina Vuorelan Lotan silmien alla. Sikalla kanssa on viimeks treenattu kunnolla aksaa. ööö joskus kauan sitten, edelliseen kolmeen viikkoon sikka oli tainnu nähdän kerran aksaesteet. Sikka kävi kyllä nii todella kierroksilla ja porsasteli sen minkä kerkes. No hyvä että saadaan taas rytmiä aksapuolelle nii tästä on hyvä jatkaa.
Kelju ei oo myöskää aksannu ku kerran, mutta totesin että en ota siitä mitää painetta. Nyt vielä keskitytään enemmän jälkeen ku vaan voidaan, sitte ku jäljet menee tauolle nii on hyvä keskitttyä sitte aksaan.
Tänää käytiin juoksemassa Heiluhäntien kisoissa 3 starttia, vaikka 4 oli tarjolla. Tuomarina oli saksalainen Stefanie Stemkat. Ekana oli agirata. Jo tutustumisessa totesin että meijän taitotaso ei riitä tämmöselle radalle, koska se oli rata joka hyvin olis voinu olla MM-kisoissa. Todella vaikea, hurjasti ansaesteitä. Sikka kävi todella kuumana ja tultiinki kesken radan pois. Toisena ratana hypäri. rataprofiili ihn samanlainen. Todella vaikea. ja ihan samalla tavalla totesin että tähänkään ei meidän taitotaso riitä. Eipä kummallakaan radalla tuloksilla juhlittu. KOirakoita melkein 50 ja agiradalta tuli vain 6 tulosta, ja kisoissa oli kuitenki todella kovia nimiä (Kti Immonen, Oreniuksen Juha, Kurkisen Kim.... ) . Totesin että jos nuo suomen huiputki hyllyttää, nii se on ihan ok. että me Sikan kanssakaa ei onnistuta. Vika rata oli myös hypäri, joka oli selkeesti helpompi, suomeksi sanottuna normaalimpi rata. Tehtiin Sikan kanssa hyvä hylly. Mutta oon tyytyväinen että saatiin loppuun hyvä fiilis.

Toko/tottis puolella ei mitää uutta. Keljun kanssa treenit jatkuu. Nyt treeniaiheena on ollu etujalat ja niitten hallinta. Ne on välillä milloin missäkin ja sojottaa milloin mihinki. Paljon on saatu niihin hallistaa , mutta jatketaan edelleen näitä treenejä. Jääviin ollaan tehty erottelua ja tekniikkaa. Eteentulot on myös ottanu ison harppauksen eteenpäin. Nauratti että ku tehtiin nurtsilla joka oli hieman märkä ja liukas nii kelju vaan valui ja törmäsi muhun, eli se tulee kyllä nii vauhdilla ja ihan suoraan eteenpäin.

Keskiviikkona käytin Sikan käsittelyssä, eli viime kerrasta oli se n. 3 viikkoa. Mitää ihmeellistä ei ollu. Pää oli edelleen sangen jumissa, mutta muuten ei mitää. Nyt siirrytään normaaliin rytmiin eli mennää seuraavan kerran n. 3 kk päästä.

Pikku-Kelju rupee jo vakaati näyttää koiralle <3

Lomailua ja takasi arkeen

Viime viikolla me lomailtiin tytöjen kanssa, eli viikko vierähti kotomaisemissa pohjammaalla. Aina ku sinne menee nii mukamas suunnittelee treenaavansa koiria, mutta harvoin se pätee. Niin kävi nytki, eli koiruudet saanu elää ku pellossa koko viikon. Okei, sen verran käytiin että ajeltiin tyttöjen kanssa Turkuun kaukoryhmän treeneihin, jokka piti Jaakko. Eli huippuaksatreenit tavalliseen tapaan :)  Aiheena oli että meidät pistettiin totaalisesti pois omalta mukavuusalueelta ja pistettiin meidät miettimään. Eli radalla oli 6 esteen melkonen sekasorto, johon piti miettiä miten sen ohjaa. Jaakon sanoin,  meillä on treeneissä aina paikkoja joissa me tiedetään jo samantien kuinka ohjataan, ei me opita mitää. Mutta entäs kun tulee paikka, jossa me valmiiksi mitä tehdään, eli me oikeesti joudutaan miettiä ja pohtia jokainen oman koiransa kannalta mitenkä vois mennä. Toki ite mietin että jos se hyppää yhden esteen pitkänä mitenkä se vaikuttaa jatkoon ja missä kohtaa koira tarttee tukea, mutta sitte tulee kiire jatkoon. Toki tämähän oli tarkotus, ja lopun näkee ku ottaa koiran ja tekee pätkän. Sikaksi rimat pysyi todella hyvin ylhäällä ja saatiin muutamat todella hyvät pätkät aikaseksi.

Sunnuntaina käytiin Sikan kanssa juoksemassa Lagun kisoissa Seinäjoella 3 starttia. Tuomarina oli Arto Laitinen. Kaikki radat olivat todella mukavia, sangen vauhdikkaita ratoja. Ekalla radalla Sikka kääntyi yllättävän näppärästi väärään putken päähän mitä en ihan odottanu. Ja oli kyseessä siis este numero 6. Siihen lössähti myös samalla mun ohjaus ja hömppäiltiin radalta pois. Tokalla radalla keitti Sikka ihan totaalisesti yli. Kati ja Henri nauroivatki että : "päätitte pistää koko radan paskaksi. Enää puuttui että Sikka olis ottanu pehmomuurin palikan suuhunsa ja ravistellu sitä ku lelua konsanaan". Jep, se kertoo kaiken meidän radasta. Ja ei varmaan yllätä, että tultiin kesken radan pois.
Vika hypäri oli jo hieman parempaa menoa, toki hylly sieltä. Sen sentään kehtaan jo julkasta eli se on tässä alla:

Maanantaina käytiin heittääs nopeet tokotreenit Heurekan nurtseilla. Kelju teki seuruuta,jääviä, luoksetulon loppua (jota tehtiin myös kierroista). Sikan kanssa tehtiin ruutua ja sen korjauksia.
Tiistaina käytiin aamusta ajamassa jäljet pellolle molemmille tytöille. Kelju pääsi namijäljelle. Toki nytte tuo jälki rupee olemaan juniorin mielestä maailmasta siisteintä hommaa eli me mennää nelivedolla paalulle. Eli käveltiin aiaks monta kertaa sinne paalulle. Treenit jatkuu. Mutta itse jälki oli hieman vajaa 100 askelta, 1 kulma. Edelleen vauhtia tuppaa olemaan, mutta tykkään kovasti neidin tyylistä. Se on saanu nyt ittellensä nätin rytmin millä ajaa jälkeä. Sikalle tallasin 460 askelta pitkän, 5 kulmaa, ja vanheni melkein 1,5 tuntia. Paalulta lähti taas jäätävällä vauhdilla, joten otettiin uusiksi. Oli uusinnalla hieman parempi, mutta töitä jatketaan. Yllätys. Pari ekaa kulmaa oli aikas kehnoja, mutta muuten ihan hyvän jäljen Sika-Possu ajoi. Illalla ajeltiin Kökkelin kentälle tottistelemaan Lauran, Meten ja Satun kanssa. Tehtiin lyhyesti Keljun kanssa, ku tuntui hieman väsyneeltä. Tehtiin vähä seuruuta ja perusasentoja. Sikan kanssa keskityttiin mielentilaan. Huomasi heti, että nurtsi kenttä, toinen koira ja vieressä on toinen kenttä mistä kuului piiskan ääniä (ipo treenit) nii Sikka oli todella paska-tilassa. Eli operaationa aluksi oli saada se johonki mielentilaan. Asiaa ei auttanu että pisskasta nousi aikas hemmetisti, mutta silti oli hieman epävarma koska toinen koira oli kentällä. Aikas hirvee kombo. Pitää nyt vaan ruveta ajelemaan tiistaisin Kökkeliin nii saadaan treeniä!
Treenien lopuksi pääsi Kelju rallamaan Meten Sinko-sakemannin kanssa, joka on Keljua 1,5 viikkoa nuorempi. Kooltaan hyvin samankokoset. Olivat kyllä sangen mainiot painikaverit. Keljun mielestä ihan parasta!

Tänään keskiviikkona mulla oli Sikalle aika Johannan käsittelyyn eli Ketterälle Ketulle. Koko pää oli totaalisen jumissa, samoin selkä oli kuin betonia. Alotettiin selästä, mutta se aukes ku vaan hieman kosi selkään. Todennäkösesti johtuu siitä kohtauksesta ku kramppas, nii veti "suojauksen" päälle. Onneksi aukes todella todella helposti.  Ainoo selässä mikä vaati hieman enemmän oli se meidän "perinteinen jumi" : 4-5 väli, mutta aukes sekin helposti. Jumissa oli myös toinen perinteinen, eli vasen lapa. Sekin aukes yllättävän helposti. Samaan tapaan pientä kireyttä oli si-nivelessä. Mutta sitte mennää pääkoppaan. Koko kallonpohja oli jumissa, pahemmin vasemmalta puolelta. Pahin oli kuitenki aivoteltta. Sillähän on yhteys niin isoihin aivoihin kuin pieniin aivoihin, ja epilepsia "on pienissä aivoissa" , eli oliko tuo paha jumi syy vai seuraus?! Erittäin hyvä kysymys. Johanna mukaan se oli kuin sipulia kuoris. Sipulista ku ottaa päällimäiset kerrokset pois (eli tässä tapauksessa kevyet päällisjumit) nii sisällä on entistä syvempiä jumeja. Aikas paljon niitten kanssa tehtiin töitä ja aukastiin. Samoin jumeja oli kasvojen luitten tuntumassa , näille oli siis joku hieno nimi. Mutta pään luut jaetaan kahdeksi: on kasvojen luut ja aivojen luut. Jumit oli näitten yhtymäkohdassa (eli ohimossa ja yläleuan yhteydessä. Sen takia Sikan silmät olivat hieman erikohdissa). Tässäkin vasen puoli oli kireempi. Kun noita pään jumeja aukastiin, nii näki että helpotti koiraa huomattavasti. Koska sen verran isoja jumeja päästä aukastiin, jokka on yhteyksissä hermoihin, nii Sikka on koko loppuviikon kevyemmällä liikunnalla ja treenivapaalla. Annetaan kropan levätä kunnolla koska jos se kohtaus oli hermoperäistä, niinkuin mä oon nyt tullu tulokseen, nii parempi näin. Saatiin aika ens kuun ekoille päiville eli kolmen viikon päähän, nii katotaan missä kunnossa Sikan pää on. Kirjaimellisesti. Ja avataan sieltä lisää.

Illalla mentiin taasen lauran ja Meten kanssa treenaamaan, tällä kertaa jäljelle. Hieman kysyi motivaatiota lähtee pellon reunaan seisomaan ku vettä tulee ku saavista kaatais ja päälle kunnnon myrskytuuli. Rakkaudesta lajiin ;)   tein Keljulle nami jäljen, vanheni reilun 30 min. Mutta sinä aikana tuli vettä ihan jäätävä määrä. Keli rupes onneks selkenemään ku ruvettiin ajamaan jälkiä. Kelju selvitti hienosti jälkensä, vaikka olikin kova sivutuuli (ja suurin osa hajuista oli huuhtoutunut sateen mukana. Muille jouduttiin talloo jäljet uusiksi ku vettä satoi tunnin verran kaatamalla, ku tallottiin ja jäljen vanhetessa, nii eihän ne haissu yhden yhtää ku pistettiin koira paalulle. Ihan loppuun pääsi Kelju taas painimaan Sinko-koiruuden kanssa.
 Noh, huomiselle sovittiin samalla porukalla uudet jälkitreenit. Jos huomenna ei kastuttais!

Kelju ja Sinko (sori illalla pimeessä ei saanu parempaa kännykkäkuvaa)

Tokon hinkkausta ja jäljen työvoitto

Viime viikko oli treenien osalta hyvin hiljaista meidän osalta sillä, meillä oli töissä menun vaihto joten mä oon tehny vaan pitkiä päiviä töissä.
Muutaman kerran ollaan päästy jotain tekemään. Viime postauksen jälkeen ollaan ajettu 2 peltojälkeä ja 3 mettäjälkeä. Pellolla puoliympyrät on alkaneet sujumaan jo paljon paremmin, nuo kulmat on meijän kompastuskivi. Kun ajan lyhyellä liinalla tekee jollailailla kulmat ( ei ne silti nättejä oo = reagoi kyllä kulmaan, mutta pyörii ennen kuin lähtee taas jatkamaan oikeaan suuntaan), nyt oon ajanu jälkeä pitkällä liinalla eli ite hillun sielä 10 m pääs, nii menee yli ja sitte vasta alkaaki pyöriminen. Joka kerta se kyllä löytää jäljen ja jatkaa matkaa, mutta näillä pitää kyllä kipeesti tehdä jotain. Listäään tähän että toinen noista peltojäljistä ajettiin kaatosateessa. Ja se oliki tän vuoden parhain peltojälki ku joutui pieni hunsvotti keskittyä vähä enemmän. Toinen jälki oliki semmosta kuraa ettei siitä jää jälkipolville todellakaa sanomista.
Mettän puolella ollaan menty isoja askeleita eteenpäin. Ja kaks viimesintä mettäjälkee on ollu kyllä haastavia. Ekan noista kolmesta talloin Husöhön, pituutta 1,11 km, 6 kulmaa, keppejä 5 mikkä kaikki nousi, vanheni reilun tunnin. Tällä jäljellä piilottelin keppejä , mutta kaikki nousi silti hienosti. Viime viikon perjantaina käyvin Luukissa tallomassa jäljen. Pitutta oli 1030 m , keppejä 6, kulmia 4 ja 1 piikki, vanheni reilun tunnin. Sielä oli jollain luokalla jonkin sortin metsäpäivä, ja ku sain jäljen tallattua koko luokallinen sinne tänne säntäileviä oppilaita kulki jälkeä pitkin vajaan 100 m. Siinä kohtaa odotukset ei enää ollu kovinkaan suuret. KÄytiin heittääs jäljen vanhentuessa nopeet tottikset ja sitte jäljelle. Jana oli suht pitkä, sillä jälki lähti n. 40 m. Hienosti Sikka irtos ja nosti jälken, tarkisti takajäljen ja lähti oikeeseen suuntaan. Siinä mistä oppilaat oli käveleet oli Sikalle todella vaikeeta, sillä Sikalle on muutenkin hyvin vaikeeta jäljestää kangasmetsässä missä ei oo aluskasvillisuutta, isoja polkuja ja niiden ylityksiä. Äärimmäisen hyvää työtä pikku-Possu teki. Keppi kyllä jäi matkan varrelle , mutta sen ymmärrän hyvin. Loppu jälki olikin sangen mallikas ja piikin selvitti hyvin (siihen nähden että tälle vuotta tais olla toinen). Ja kaikki loput kepitki nousi mallikkaasti. Siinä meni meijän 100% nostovarmuus tähän astisesta 43 esineestä/kepistä.
Tänään käytiin ajamassa taasen jälki. Kattelin Google Mapsistä randomilla hyviä mettiä ja ajoin sinne. Se mitä ekaksi katoin oliki sangen pieni (sielä oliki muutama talo mitä ei näkyny Mapsissä), joten ajelin ja pysähdyin tien varteen ku tuli semmonen hyvä paikka. Oltiin jossain Nurmijärven ja Tuusulan rajamailla. Tämän päivän jälki oli kyllä semmonen ettei oo vielä toista tullu, alku oli nättiä kangasmetsää (ekat 200 m) sen jälkeen mentiin koivumetsään missä runsaasti kaatuneita puita yms, sen jälkeen suon kautta erittäin vanhaan sekametsään mikä oli erittäin vaikea kulkuista, tiheikön kautta (2-3 metrisiä koivuja joita oli neliöllä vähintään 100) hakkuuaukealle ja sieltä vaikea kulkuisen sekamettän kautta loppu 150 m oli taas kangasmetsää. Eli alustoina ihan kaikkea. Jäljellä oli 4 tien ylitystä, ekan tein niin että kun saavuin tievarteen niin en ekana mennykkää yli vaan kävelin tien vartta 20-25 m ja sitte puikkasin ylitte. Tässä Sikka joutui todella tekemään töitä , helppoa ei ollu, mutta selvitti nätisti kohdan. Todetaan lisäksi että talloessa huomasin että sielä oli todella todella paljon hirven jälkiä, ja välillä oli pakko mennä "hirvien tekemiä polkuja" pitkin, koska muualta vaan ei päässy läpi. Mua tuli jälkeä talloessa 2 hirveä vastaan (meinasin saada sydärin ku keskityt vaan että kävelet eteenpäin ja katot jalkoihin ja yhtäkkiä 10 m päästä lähti 2 hirveä), eläinten luita tuli pari kertaa vastaa, joista ekoilta luilta lähti pari kettua luikkimaan pakoon, olisko ollu 100 m myöhemmin oli pari sääriluuta vastassa. Jana oli n. 30 m , keppejä 6, nii ja pitutta 1,63km. kulmia 6 mitkä semi alussa. Ojan ylityksissä menin 12 jälkeen laskuissa sekasi mutta hieman alle 20. Ja että helpolla ei pääse nii jälki oli merkkaamaton. Eli edellytykset kaaokselle oli erittäin hyvät. Eka lähetys janalle oli Sikalta löysä ja ei irronnut mihinkään. Lähetin uusiksi ja nyt teki "sikkamaisemman" janan lähti hyvin nappas jäljen tarkisti suunnan ja lähti porskuttamaan. Heti alkuun saatiin pieni kaatosade niskaan. Kaikki kulmat ajoi sukkana ilman mitää ongelmaa (tämmösiä ku ne olis myös pelllolla!!) Ekalle "hirvipolulle" tultaessa joutui tarkennella aika paljo ja oli hieman epävarma, mutta sen jälkeen ei mitää ongelmaa. Tuoreet hirvenjäljet, tai ketun jäljet tai ne luut ei ollu mikää ongelma sille neiti se vaan porskutti menemään. Loput tien ylitykset oli sangen mallikkaita. Kaikki kepit nousi ja kertaakaan ei menty hukkaan. Ehottomasti yks Sikan parhaimpia jälkiä. Tässä sen huomaa että ku itellä ei oo muuta vaihtoehtoa ku yrittää pysyä pystyssä ja kulkea Sikan perässä, nii Sikka ottaa niin hienosti vastuun jäljestä ja hoitaa hommansa paremmin ku hyvin. Jos ite tiiän missä jälki menee ja on helppo kulkuisempaa maastoa, huomaamatta lähen hieman auttamaan Sikkaa niin Sikan jäljestäminen kärsii.
Takotus olis nyt kyllä mennä jälkikokeeseen! Pitäis vaan käydä ampumassa koska totesin tuossa jäljeltä kotiin ajellessani että Sikalle ei oo ammuttu tänä vuonna vielä kertaakaa...

Nopee katsaus tokoon. Sielä työvoitta ollaan saatu kaukoihin. Ne on ollu meidän iso kompastus kivi, mutta yhtäkkiä ei oo enää sitäkää ongelmaa! Oon erityisen tyytyväinen. Suunnittelin jo ilmoovani sen kokeeseen, mutta totesin että en ilmookkaa ku sille päivälle tulee pennun haku reissu. JOten sitä nyt hieman lykätään. EVLn kierto-hyppy-hässäkässä ollaan nyt muutamaan kertaa väännetty kätte että kierretäänkö vai mennäänkö hypyn kautta kiertomerkille. Välillä Sikka kävi vain hyppäämässä ja tuli takasi. Näissä siis treenit jatkuu! Katrin kanssa käytiin Heurekan nurtseilla treenailemassa tuossa joku päivä. tehtiin taas Sikalle kapula häiriöö monessakin asiassa. Hirveesti on menty eteenpäin vaikka nämä treenit on jääny viime aikoina!

Ehkä jo hieman sivusin aihetta mutta penskanen. Mutta aisaan tuli TAAS muutama muuttuva tekijä. Viimeksi mun oli tarkotus ottaa Riinan siskosta Rauhasta joka astutettiin yhdellä puollustusvoimien koiralla Olli Pekalla. Noh, kyseinen narttu jäi tyhjäksi. Tuli itelle semmonen lopullinen niitti että antaa olla. Semmonen kunnon sekamelska vitutusta, pettymystä ja kiukkua. Myöhemmin Jenni kyllä pisti vietin että Ruutipussille olis tulossa vielä yks pentu jos kiinnostaa ottaa siitä se sijoitusnarttu, mutta toesin että tässä on jo niin monta ollu että ei kiitos. No eipä siinä. Soittelin tuossa Sikan kasvattajan kanssa muissa asioissa ja niillähän on nytte seuraava iso pentue (16 syntyi, mutta 1 kuoli), sinne oli just tullu yks peruutus narttukoirasta, ja yhtäkkiä huomasin varanneeni sen mulle. Lauantaina tuli pennuille ikää 5 viikkoa joten alle 2 viikkoo ku käyn hakemassa pikkuisen kotiin :) näillä näkymin haen sen ens viikon perjantaina (eli päivää vaille 7 viikoa). Oon kyllä niin innoissani, eli varautukaa sitte pentu saasteeseen :)

Peltojälkeä, ja Jaakon treenit

Viime viikon perjantaina käytiin moikkaamassa Jaakkoa Turussa, eli oli kaukoryhmän treenit. Jaakko se oli tehny sangen vauhdikkaan radan, jossa oli kuitenkin hyvin paljon tehtävää = linjat, ansaesteet . Jaakon kanssa katottiin nopeesti mikä tilanne meijän takaakiertojen suhteen ja isosti ollaan menty nyt siinä ollaan menty eteenpäin, mutta työt jatkuu. Mutta nyt pistettiin taas Jaakon kanssa päät yhteen ja mietittiin Sikkasen noita kokoomisia. Tähän asti oon menny lähemmäs estettä ja itse luomaan sinne painetta että jarruta perkele. Testattiin etten mee niin lähelle estettä vaan jäinki parin-kolmen metrin päähän, tein jarrun ja annoin Sikalle hyppyrauhan ja jatkettiin matkaa. Kokoominen oli samalla tasolla, olin sitte lähellä tai kaukana. Mutta se että totta kai mä kerkesin paremmin jatkoon kertomaan Sikalle minne mennään. Nyt on vaan itellä melkonen opettelu enemmän tähän lähetys, tyyliseen ohjaamiseen. Mutta tää menee nyt testiin. Sillä karu fakta on että jos mä juoksen joka esteelle annan sen paineen jarruihin/kokoomisiin, ja koska mun on aina kuitenki pakko antaa Sikalle rauha hyppäämiseen, sillä muuten tulee ihan sata varmasti rima alas, nii totta kai mulle tulee kiire jatkoon. . Sitte tässä olis järkee jos se paine auttais sielä esteellä, mutta Sikka saataa silti "mennä läpi". Joten jos jään kauemmas nii pystyn helposti mennä jatkoa varte parempaan paikkaan ja saada sitä kautta rauhaa siihen meijän tekemiseen.


Aksapuolella käytiin maanantaina heittämäs nopee treeni pihakentällä, eli nyt on virallisesti meijänki pihakausi korkattu. Käytiin tekemässä itsenäistä keinua niin että jäin taakse, muutama avokulma kepeille kovassa vauhdissa, sekä loppuun tehtiin muutamia hyppysarjoja. Tehtiin ihan perussarjaa , sekä korkeudenarviointeja. Kaikki asioita joita tulee treenattua aivan liian vähä ja harvoin.

Tokopuolella ollaan nyt treenattu aikas paljo erilaisilla porukoilla. Nyt on tullu tehtyä aika paljo kokeenomaisia , ja ne on menny suht hyvin, joten aloin kattelemaan koekalenteria, jos ilmois Sikkasen kokeeseen. Sen suuremmin en tuu avaan treenejä, mutta nyt ollaan tehty paljo ohjattua liikkuroituna (kummasti menny hurjasti eteenpäin), ja ollaan hinkattu eteentulojen suoruutta kun tullaan vinosti ja lujaa. Muutenkin siihen ollaan tehty takapäätreeniä.

Jälkipuolella ollaan käyty muutaman kerran pellolla. Nyt meillä on ollu operaationa vahvistaa kulmia ja itsevarmuutta ajamiseen kun jälki menee vinottain pellon "syiden" mukaan. Näitä vielä jatketaan samoilla teemoilla!

Jälkeä ja takaisin aksaamaan

 Apirillipäivänä alotettiin meijän tämän vuoden jälkikausi. Ekalta jäljeltä en oikestaan odottanu mitää, ja tein sen sen mukaan että taas tietää missä mennää ja sen perusteella tein meille treenisuunnitelmaa. No ei varmaan yllätä että eka jälki ei ollu mikään kovin kummonen: oli ihan liikaa vauhtia ja Sikka oli todella epätarkka. Jäljellä oli 3 kulmaa, eka oli ihan ok, loput 2 oli todella huonoja: pyöri ku mikä kulmassa. Kä vin seuraavana päivänä ajamassa uuden jäljen. Pistin sinne hyvin tiheesti ruokaa, että sain Sikalta vauhtia pois ja keskittyi tekemiseen. JÄljellä oli 2 kulmaa ja 1 piikki. Ekassa kulmassa meni hieman yli mutta korjasi itte. Toinen kulma ja piikki oli oikein mallikkaita. Torstaina käytiin Heidin ja Särmän kanssa ajamassa jäljet Luukissa. Sikka oli ihan kuutamallo ku lähettiin ajamaan jälkeä. Ekat 100 askelta oli semmosta sähellystä ja käden vääntöä, mutta ku napista painamalla Sikka rupes ajamaan jälkeä kuten normaalisti. Tosi kummallista. Tuolla jäljellä ei ollu ihan niin paljoa ruokaa mitä edellisellä (alussa enemmän, lopussa vähemmän), ja loppua kohden rupes taas vauhti kasvamaan. Kulmiin reagoi todella nopeesti ja teki niissä hyvää työtä.
Eilen kävin ajamassa uuden jäljen, mutta nytte kävin tetaamassa kuinka Sikka ajoi ku tein jäljen Heurekan nurtseille. Sikka oli ihan tottis/tokomoodissa ku mentii nurtseille, mutta tosi nätisti meni samantien jälkimoodiin ku vein paalulle. Tuolla jäljellä oli 3 kulmaa, ja yks puoli ympyrä. Taas jäljellä vähemmän ruokaa, mitä viimeks, mutta nytte vauhti ei silti kasvanu. Kulmiin reagoi taas nopeeti ja teki hienot kulmat, tarkisti ja lähti oikeeseen suuntaan. Tuossa puoliympärässä oli eniten haastetta, mutta niitä ollaan tehty super vähän. Eli niitä pitää ruveta tekemään.
Yleisesti, kaikki esineet on noussu hienosti ilma mitää ongelmaa (joka jäljellä ollu nytte 3-5esinettä), pituudet jäljillä on vaihdellu 360-520 askeleeseen, ja oon antanu vanhentua 45min- 2h.

Tokopuolella ei mitää suurta ja ihmeellistä. Ollaan käyty treenailemassa Tiian, Novan ja Gavan kanssa hallilla. Tehtiin kehään menoja kapulahäiriöillä, sillä se nosti pahasti Sikan. Toki itse halli nostaa Sikan kierroksia , joten oon todennu että ulkotreeneissä se on 100-kertaa parempi. Käytiin tekemässä bh-treeni Nooran ja Jipin kanssa, sillä he ovat menossa bh-kokeeseen. Tein koko setin Sikalle kokeenomaisena. Vähä mietin että kuinka pahasti turhautuu, sillä oon palkkaillu sitä hyvin paljon mielentilasta, eli kuinka kova olisi palkan odotus?!? Sikka pääsi yllättämään : oli ihan super . hyvässä mielentilassa. Oltiin paikkiksessa ensin, no siinä ei mitää ihmeellistä. Tehtiin bh-kaavion mukaan kahteen kertaa seuruukaavio, ja jäävät. Tehtiin myös eteenmenoihin suoruutta niin että jätin lelun selkeesti vinoon. Vähän meinas mennä käden vääntämiseksi, sillä lelun takia meinasi kaarrattaa.
Käytiin myös Hannan ja Tikon sekä Sinin ja Ässän kanssa treenailemassa. Tehtiin perus seuruuta ku ihan vieressä tehtiin noutoja ja ruutua, silti Sikka ei nostanu kierrosta eli eteenpäin ollaan menty. Tehtiin kans eteenmenoihin suoruutta. Tällä kertaa vasemmassa laidassa oli ruutu, eka toisto lähti nätisti suoraan, 20 m jälkeen lähti kaartamaan ruutuun päin. Pari muutakin toistoa meni samalla tavalla. Loppuun saatiin onneksi pari hyvää suoraa eteenmenoa. Eli me jatketaan näitä pk-eteenmenoja häiriöillä.

Tän viikon maanantaina käytiin aksaamassa 5 viikon jälkeen. Sen näki Sikasta. Itseasiassa naurettiin Iinan kanssa, että pitäiskö mun kääriä Sikka kuplamuoviin ennen ku vien sen radalle :) Mutta käytiin Kariniemen Sannin treeneissä. Rata oli sangen vauhdikas ja vaatii koiralta hyvin paljon taitoa. Tokalle esteelle oli takaakierto jolle piti koira lähettää kaukaa ja jättää itsenäisesti tekemään. Eli Sikalle hyvin vaikeeta. Kolmosen jälkeen persjättöö tui kyllä (toki meni muutaman kerran putkeen ) Mutta meinas valua selän  taakse, koska ei koonnu niin hyvin kolmoselle. Hyvin monelta tuli vitosen rima alas, mutta näissä Sikalla ne ei tullu kertaakaan alas. Luukutus suorat oli kyllä ehottomasti Sikan vahvuus ja puomin jälkeisiin hyppyihin tuli tosi nätisti eikä ees vilassu putkea. Oli nyt on taas treenattavaa :)

Eileen perjantaina hain meille Flou-staffin hoitoon viikoksi. Nuo kaks karvakorvaa on kyllä sangen hauska kaksikko. Kaks valopäätä :) ei siis tuu tylsä viikko

Ai nii! Ja pieni päivityspentuporjoktiin!! Mutta tosiaan olin aika maanimyynyt ku mikään ei oo menny putkeen. Viime viikolla Jenni soitteli mulle hyviä uutisia. Koska se Riinan astutusreissu Latviaan meni poskelleen nii Salmiset (siis Ruutipussin kennelin ihmiset) olivat soittaneet Riinan siskon Rauhan omistajalle, jos he jossain kohtaa voisi käyttää Rauhaa. Se oli sopinut omistajalle ja todennu että itseasiassa sillä on just nyt juoksut. He päättivät käyttää sitä näistä juoksuista. Toki juoksut oli jo niiin pitkällä että ulkomaille ei enää keretty astutusreissulle, joten urokseksi valikoitui virkakoirana puollustusvoimilla oleva Ruutipussi Olli Petteri. Yhdistelmä astutettiin onnistuneesti viime viikolla pariinkin kertaan, joten nyt toivotaan parasta. Itse oon kyllä todella innoissani tästä pentueesta.

Sikka ja Flou