Semmaa semman perään

Nyt on tullu panostettua pk-puoleen ja kävin viime viikon torstaina Tottistallilla olevassa semmassa jonka aiheena oli PKn hyppytekniikka metriseen. Kouluttajana oli Misa Riiali. Misa oli mulle tuttu jo aksapuolelta. Itse koulutuksessa ei ollu mitää uutta ja ihmeellistä, sillä ku on myös vahva aksapuoli. Sikka oli esimerkkikoirakkona ja menin sillä mielin että jos sais uusia ideoita tuohon noudon purkuun ku on niin vahva, että menee nii saakelin saaliilla yli esteestä. Pistän muutamalla ranskalaisella viivalla sieltä huomioitavaa.

•   Koiran kykyyn hypätä vaikuttaa: lihaskunto (myös syvätlihakset pitää olla kunnossa), terveys, rakenne, motoriikka, ravinto, LEPO
• jos koiralla jumeja/kireyksiä nii ne näkee samantien hyppäämisessä (etenkin ensimmäisessä hypyssä)
• alkuopetus on hyvä tehdä tarjoamisen kautta -> halu hypätä
• opeta nouto erikseen!!! Ei oo reilua koiraa kohtaa, jos teet puolivalmiilla noudoilla hyppynoutoja (loukkaantumisen riski, liikaa liikkuvia osia joita koira ei handlaa)
• Hyppyä (tai aa-estettä) ei koskaan saa tehdä niin että heilutetaan lelua esteen yläpuolella -> "saalistiltti". Koiran fokus ei ole silloin esteessä, eikä hyppää rennosti. Silloin koira hyppää rynnimällä eli vahvasti etupäällä, kun pyrkimys on että koira tekee painonsiirron ja hyppää takapäällä (erityisen tärkeää moloossi-tyyppisillä koirilla joilla on jo muutenki etupää huomattavasti painavampi vs. takapää, siihen vielä kapula suuhun nii se on vielä enemmän painopiste on etupäällä)
• Kun koiralla on hyppäämiseen halu ja taito kohdallaan, estekorkeuden merkitys vähenee
• Hyppäämiseen ei tartte apuvälineitä, eikä ylikorkeita hyppyjä (esim. ei heppapuolella gp-tasoiset hepatkaan hypi treeneissä kisakorkeuksia vaan ihan matalia esteitä, miksi koirapuolella voisi mennä samoin?)
• Jokaisella koiralla on määrä x hyppyjä täyskorkeella esteellä. Sä ite päätä käytätkö kaikki heti koiran uran alussa, vai käytätkö ne säästeliäästi niin että ne riittää koiran uran loppuun saakka. 
• Jos sä omistatpienen koiran nii miksi sen koiran on pakko hypätä takasi painava kapula joilloin koiran painopiste on entistä enemmän etupäällä. Sä voit hyvin opettaa koiran kiertämään esteen ja ottaa siitä -5 pistettä, kuin se että rikot koiran

Tänään ajelin Hämeenlinnaan seuraavaan semmaan: Kipuileva koulutus, hapuileva harrastus. Kouluttajina Outi Hermiö ja Emma Hietaranta. Koulutus oli tarkoitettu kansillistenlajien kouluttajille ja koulutusohjaajille (kansallistenlajien kilpailumäärät on tippunut huomattavasti versus kansainvälistenlajien, joten tarkoitus olisi nostaa kansallistenlajien tunnettavuutta. Tämän myötä koulutuksia tulee olemaan enemmänkin). Semman aiheena oli kuinka me kouluttajat voidaan kouluttaa ihmisiä, ja kuinka meistä voisi tulla parempia kouluttajia. Outi on siis pitkän linja koiraharrastaja, ja tuomari. Emma on taas psykologi, joka tekee paljon urheiluvalmennuksia koiraharrastajille.  Pistetään tästäkin ranskalaisilla viivoilla asioita:

• Koirien kouluttaminen on ihmisten kouluttamista mihin tarvitaan vuorovaikutustaitoja
• Vuorovaikutus koostuu 6 asiasta: läsnäolo, asenne, kuunteleminen, puhuminen, eleet ja ammattitaito. Jos joku näistä puuttuu, vuorovaikutus on täysin mahdotonta. Käytiin ryhmissä läpi jokaisen asian hyviä ja huonoja puolia. Plussia: oma aktiivisuus, innostus,, katsekontakti, tietty nöyryys, asenne, läsnä oleminen ja kiinnostus toisia kohtaan, aitous, tukeminen, yhdessä tekeminen. Miinukset: kuppikunnat, jaarittelu, "se meni ihan ok", päteminen, ennakkoluulot, yleistäminen, loukkaantuminen, puhelimen räpläys.
• Pitää muistaa että jokaisella on oma tavoite, ja ne kaikki ovat SAMAN ARVOISIA!! Toisella se voi olla sm-kisat, toisella että voi päästää koiran irti esineruutuun. Mutta silti molemmat on yhtä arvokkaita ja meidän pitää ohjaajina iloita niistä ja niiden saavuttamisesta
• Meidän avainasia ryhmää kouluttaessa on psykologinen turvallisuus, eli porukkaan kuuluminen. Se että sä voit tehdä virheitä niin että sun täytyy pelätä että sua ruvetaan arvostelemaan ja "heitetä pihalle/ulkopuolelle" ryhmästä. Me ihmiset ollaan luotu olemaan hyvin herkkiä kokemaan torjumisen uhkaa (=ulkopuolelle jääminen, negatiivinen palaute), joten mieti mitä sanoit ja kuinka sanot asian.
• Jos sulla ei oo asiasta mitään positiivista sanottavaa, niin onko pakko sanoa se negatiivinen asia? Älä sano negatiivista jos et osaa korjata asiaa (esim. koira poikittaa , mutta älä huomauta jos et osaa sanoa kuinka korjata asiaa). Jos on asia minkä jo koiran ohjaaja tietää että meni perseelleen, nii ei sitä tartte ruveta huutelemaan kentän laidalta (esim. heität kapulan huonosti, ohjaaja kyllä tietää asian)
• Opi tuntemaan ihmiset ja lue niitä: toiset ohjaajat nousee siitä ku niille sanoo ja nostaa vitutuksen motivaatioksensa, toiset on huomattavasti herkempiä
• Jos sä oot ite kouluttajana iloinen ja innostunut, se tarttuu: me saadaan, mitä annetaan! Mitä se hyödyttää meitä jos ollaan tylyjä koulutettavia kohtaan?
• Antakaa itsellenne ja koulutettaville mahdollisuus epäonnistua, älä pyri täydellisyyteen. Jos sallit itseltäsi 20% virheitä susta tulee rennompi. Esim. jos meet tottikseen ja siinä täydet pisteet on 100 pistettä. Jos sun tavote on saada se 100 p. ja ku lähet seuruukaavioon koira vilkaisee parikertaa jotain, ja sen myötä meni mahis siihen 100 pisteeseen -> sun oma mieli latistuu. Jos sun tavote on 90 p. , ei ole maailman loppu vaikka se koira vilkasee sen pari kertaa, sillä sulla on silti mahdollisuus siihen 90 pisteeseen. Näin pystyt kehittää itseäsi ja oppia lisää
• Kun on kyse arvostelulajista, sielä on tuomari sitä varten arvostelemassa. Lopeta itsesi arvosteleminen!
• Tunnista omat  kuin koulutettavan tunteet: epävarmuus, pettymys, stressi, turhautuminen, kiihtymys..... moni on hyvin samankaltaisia, mutta mitä paremmin tunnistat tunteet, sitä helpommin sun on päästä asian yli ja jatkaa. Oli kyse itsestäsi kouluttajana tai koulutettava.
• Välitavoitteet! Jos sulla on vain 1 tavoite, vaikkapa MM-kisat, sä et pitkälle pötki sillä tavoitteella. Pitää olla välitavoitteita
• Anna koulutettavien itse miettiä treeninsä: ainoa tapa jolloin he voivat kehittyä (jos sä ite suunnittelet treenit niin ne ei opi mitään)
• Miksi me treenataan koiraa? Me tehdään se itsemme takia, ei sen että me saadaan näyttää jollekki
• Hyväksy että sä ET ole vastuussa kaikesta!! Koirakouluttamiseen tarvitaan monta muuttuvaa tekijää. Usein kouluttajat on kokeneen sparraajia, asiantuntijoita, työmyyriä, harrastamisen ylläpitäjiä, innostajia, uuden lajin esittelijöitä, kokeisiin kannustaja, ensimmäinen kontakti uudelle harrastajalle. Ihan keikkeen ei mekään voida revetä
• Monet koulutettavat käy jossain vaiheessa käy joillain "gurulla" ja tulevat seuraaviin treeneihin täynnä tarmoa. Älä tuohoa innostusta omalla käytöksellä vaan ohjaa oikeaan suuntaan. Purkakaa treeni mitä siinä ajettiin ja miettikää toimiiko vai ei, varioitteko vai jätätte asian
• Muista, että kouluttajana susta tulee jossain vaiheessa tarpeeton koirakkoa kohtaan. Hyväksy se ja silloin sun oma "työsi" on tehty
• Anna koulutettavalle aikaa sisäistää asia (ja älä samantien ajattele kuinka tyhmä se on!) , monen on hankala sisäistää asiaa ku toiset huutelee kentän laidalta tee näin, tee noin, älä tee sitä, olit jo myöhässä kun samalla se koulutettava joutuu jo ajattelemaan montaa muuta asiaa esim. missä pitää käsiä, mistä tulee palkka, missä kehun.... . Pihellä peli poikki ja anna aikaa
• Kouluttajan on AINA laskeuduttava sille ohjaajan tasolle!! Se että kouluttuja latelee hienoja sanoja yms. mistä koulutettavalla ei oo mitään käryä, ei ainakaan auta sitä koulutettavaa. Tai jos se ei ymmärtänyt sun ohjeita, se koulutettava ei silti taaskaan ole tyhmä, vaan mieti olinko MINÄ epäselvä