maanantai 22. huhtikuuta 2019

Kisaamassa ja metsäjälkikauden korkkaus







































































































































Sannin treenien jälkeen käytiin kerran heittämässä hallilla nopee kontaktitreeni. Eli ihan vaan muistuteltiin pysäreitä. Siinä oli meijän treenit tauon jälkeen ku pitkänä perjantaina pistettiin auton nokka kohti Lietoa ja TSAUn aksakisoja. Tauon takia ja heikon "valmistautuisen" takia odotukset niistä kisoista ei ollu kovin suuret.Käytiin juoksemassa 3 agi-rataa, hyppärille en ilmonnu. Kahdella radalla tuomarina oli Mika Kangas, ja yhdellä Riikka Kankainen. Ekana juostiin Mikan radat. Ekalla radalla alku meni siihen että haettiin yhteistä rytmiä, loppu rata oli oikein hieno.  Toinen rata alku oli superhieno, mutta ku Sika tuli 10 putkesta pihalle nii näki että se oli jo lukinnu nelos-hypyn väärinpäin. Muuten se rata oli puhdas. Vikalle radalle nousi kierrokset ja tultiin kesken radan pois. Mutta Sikka pääsi yllättämään!! Olin ihan varma että Sika-eläin räjähtää atomeiksi kuradalle päästään. Mutta neiti ei ees varastanu lähdöstä, ja kontaktit oli oikeesti hyvät. Videoita radoista ei oo mutta pistän tuohon alle ratapiirrokset siinä järjestyksessä ku ne juostiin.






Toko- ja tottispuolella ollaan taas tehty paljo treeniä. Ollaan paljo tehty sekasin. Ja viime keskiviikkona käytiin Tiltulla. Nyt meillä on ollu treenien pääpaino voiman käyttö ja terävyyttä jääviiin. Ollaan tehty paljon pk-eteenmenoihin suoruutta erilaisilla häiriöillä (lelut, ruutu yms.) Samoin ollaan vielä hinkkalitu eteenmenoa erilaisista kulmista .

Metsäjälkikausiki alotettiin periaatteessa eilen, mutta virallisesti tänään. Se eilinen ei oikestaan ollu jälki vaan jotain sinne päin. Enemmänki heitin muutaman kepin ja Sikka ne ilmasi. Tänään kävin sitte oikeesti taalomassa jäljen. Tarkotus oli että teen ekana jälkenä semmosen suht helpon 600-maks 700 m pitkän jäljen. No. Puhuin siskon kanssa puhelimessa ku talloin Sikan jälkeä, ja jossain kohtaa tajusin että hitto mä oon ihan väärässä paikassa, että siitä oli pitkä matka metsäautotielle, ja siitä oli matkaa vielä autolle. Matkaa jäljelle loppu peleissä kertyi 1,68 km, keppejä 5, kulmia 5 ja vanheni noin tunnin verran. Ku jäljelle lähdin niin ikinä en oo ollu noin epävarma ku mitä nyt, sillä en todellakaan muistanu yhtään mitään jäljestä, se oli heikosti merkattu, ja kauen eka jälki mettässä. Ihan super hienosti Sikka  siitä selviytyi! Kaikki kepit nousi (mikä ei yllättäny). Oli kyllä ittelle melkonen testi ku piti niin vahvasti luottaa koiraan. Oon edelleen ihan fiiliksissä kuinka hyvin Sikka hoiti hommansa.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti