Tokon hinkkausta ja jäljen työvoitto

Viime viikko oli treenien osalta hyvin hiljaista meidän osalta sillä, meillä oli töissä menun vaihto joten mä oon tehny vaan pitkiä päiviä töissä.
Muutaman kerran ollaan päästy jotain tekemään. Viime postauksen jälkeen ollaan ajettu 2 peltojälkeä ja 3 mettäjälkeä. Pellolla puoliympyrät on alkaneet sujumaan jo paljon paremmin, nuo kulmat on meijän kompastuskivi. Kun ajan lyhyellä liinalla tekee jollailailla kulmat ( ei ne silti nättejä oo = reagoi kyllä kulmaan, mutta pyörii ennen kuin lähtee taas jatkamaan oikeaan suuntaan), nyt oon ajanu jälkeä pitkällä liinalla eli ite hillun sielä 10 m pääs, nii menee yli ja sitte vasta alkaaki pyöriminen. Joka kerta se kyllä löytää jäljen ja jatkaa matkaa, mutta näillä pitää kyllä kipeesti tehdä jotain. Listäään tähän että toinen noista peltojäljistä ajettiin kaatosateessa. Ja se oliki tän vuoden parhain peltojälki ku joutui pieni hunsvotti keskittyä vähä enemmän. Toinen jälki oliki semmosta kuraa ettei siitä jää jälkipolville todellakaa sanomista.
Mettän puolella ollaan menty isoja askeleita eteenpäin. Ja kaks viimesintä mettäjälkee on ollu kyllä haastavia. Ekan noista kolmesta talloin Husöhön, pituutta 1,11 km, 6 kulmaa, keppejä 5 mikkä kaikki nousi, vanheni reilun tunnin. Tällä jäljellä piilottelin keppejä , mutta kaikki nousi silti hienosti. Viime viikon perjantaina käyvin Luukissa tallomassa jäljen. Pitutta oli 1030 m , keppejä 6, kulmia 4 ja 1 piikki, vanheni reilun tunnin. Sielä oli jollain luokalla jonkin sortin metsäpäivä, ja ku sain jäljen tallattua koko luokallinen sinne tänne säntäileviä oppilaita kulki jälkeä pitkin vajaan 100 m. Siinä kohtaa odotukset ei enää ollu kovinkaan suuret. KÄytiin heittääs jäljen vanhentuessa nopeet tottikset ja sitte jäljelle. Jana oli suht pitkä, sillä jälki lähti n. 40 m. Hienosti Sikka irtos ja nosti jälken, tarkisti takajäljen ja lähti oikeeseen suuntaan. Siinä mistä oppilaat oli käveleet oli Sikalle todella vaikeeta, sillä Sikalle on muutenkin hyvin vaikeeta jäljestää kangasmetsässä missä ei oo aluskasvillisuutta, isoja polkuja ja niiden ylityksiä. Äärimmäisen hyvää työtä pikku-Possu teki. Keppi kyllä jäi matkan varrelle , mutta sen ymmärrän hyvin. Loppu jälki olikin sangen mallikas ja piikin selvitti hyvin (siihen nähden että tälle vuotta tais olla toinen). Ja kaikki loput kepitki nousi mallikkaasti. Siinä meni meijän 100% nostovarmuus tähän astisesta 43 esineestä/kepistä.
Tänään käytiin ajamassa taasen jälki. Kattelin Google Mapsistä randomilla hyviä mettiä ja ajoin sinne. Se mitä ekaksi katoin oliki sangen pieni (sielä oliki muutama talo mitä ei näkyny Mapsissä), joten ajelin ja pysähdyin tien varteen ku tuli semmonen hyvä paikka. Oltiin jossain Nurmijärven ja Tuusulan rajamailla. Tämän päivän jälki oli kyllä semmonen ettei oo vielä toista tullu, alku oli nättiä kangasmetsää (ekat 200 m) sen jälkeen mentiin koivumetsään missä runsaasti kaatuneita puita yms, sen jälkeen suon kautta erittäin vanhaan sekametsään mikä oli erittäin vaikea kulkuista, tiheikön kautta (2-3 metrisiä koivuja joita oli neliöllä vähintään 100) hakkuuaukealle ja sieltä vaikea kulkuisen sekamettän kautta loppu 150 m oli taas kangasmetsää. Eli alustoina ihan kaikkea. Jäljellä oli 4 tien ylitystä, ekan tein niin että kun saavuin tievarteen niin en ekana mennykkää yli vaan kävelin tien vartta 20-25 m ja sitte puikkasin ylitte. Tässä Sikka joutui todella tekemään töitä , helppoa ei ollu, mutta selvitti nätisti kohdan. Todetaan lisäksi että talloessa huomasin että sielä oli todella todella paljon hirven jälkiä, ja välillä oli pakko mennä "hirvien tekemiä polkuja" pitkin, koska muualta vaan ei päässy läpi. Mua tuli jälkeä talloessa 2 hirveä vastaan (meinasin saada sydärin ku keskityt vaan että kävelet eteenpäin ja katot jalkoihin ja yhtäkkiä 10 m päästä lähti 2 hirveä), eläinten luita tuli pari kertaa vastaa, joista ekoilta luilta lähti pari kettua luikkimaan pakoon, olisko ollu 100 m myöhemmin oli pari sääriluuta vastassa. Jana oli n. 30 m , keppejä 6, nii ja pitutta 1,63km. kulmia 6 mitkä semi alussa. Ojan ylityksissä menin 12 jälkeen laskuissa sekasi mutta hieman alle 20. Ja että helpolla ei pääse nii jälki oli merkkaamaton. Eli edellytykset kaaokselle oli erittäin hyvät. Eka lähetys janalle oli Sikalta löysä ja ei irronnut mihinkään. Lähetin uusiksi ja nyt teki "sikkamaisemman" janan lähti hyvin nappas jäljen tarkisti suunnan ja lähti porskuttamaan. Heti alkuun saatiin pieni kaatosade niskaan. Kaikki kulmat ajoi sukkana ilman mitää ongelmaa (tämmösiä ku ne olis myös pelllolla!!) Ekalle "hirvipolulle" tultaessa joutui tarkennella aika paljo ja oli hieman epävarma, mutta sen jälkeen ei mitää ongelmaa. Tuoreet hirvenjäljet, tai ketun jäljet tai ne luut ei ollu mikää ongelma sille neiti se vaan porskutti menemään. Loput tien ylitykset oli sangen mallikkaita. Kaikki kepit nousi ja kertaakaan ei menty hukkaan. Ehottomasti yks Sikan parhaimpia jälkiä. Tässä sen huomaa että ku itellä ei oo muuta vaihtoehtoa ku yrittää pysyä pystyssä ja kulkea Sikan perässä, nii Sikka ottaa niin hienosti vastuun jäljestä ja hoitaa hommansa paremmin ku hyvin. Jos ite tiiän missä jälki menee ja on helppo kulkuisempaa maastoa, huomaamatta lähen hieman auttamaan Sikkaa niin Sikan jäljestäminen kärsii.
Takotus olis nyt kyllä mennä jälkikokeeseen! Pitäis vaan käydä ampumassa koska totesin tuossa jäljeltä kotiin ajellessani että Sikalle ei oo ammuttu tänä vuonna vielä kertaakaa...

Nopee katsaus tokoon. Sielä työvoitta ollaan saatu kaukoihin. Ne on ollu meidän iso kompastus kivi, mutta yhtäkkiä ei oo enää sitäkää ongelmaa! Oon erityisen tyytyväinen. Suunnittelin jo ilmoovani sen kokeeseen, mutta totesin että en ilmookkaa ku sille päivälle tulee pennun haku reissu. JOten sitä nyt hieman lykätään. EVLn kierto-hyppy-hässäkässä ollaan nyt muutamaan kertaa väännetty kätte että kierretäänkö vai mennäänkö hypyn kautta kiertomerkille. Välillä Sikka kävi vain hyppäämässä ja tuli takasi. Näissä siis treenit jatkuu! Katrin kanssa käytiin Heurekan nurtseilla treenailemassa tuossa joku päivä. tehtiin taas Sikalle kapula häiriöö monessakin asiassa. Hirveesti on menty eteenpäin vaikka nämä treenit on jääny viime aikoina!

Ehkä jo hieman sivusin aihetta mutta penskanen. Mutta aisaan tuli TAAS muutama muuttuva tekijä. Viimeksi mun oli tarkotus ottaa Riinan siskosta Rauhasta joka astutettiin yhdellä puollustusvoimien koiralla Olli Pekalla. Noh, kyseinen narttu jäi tyhjäksi. Tuli itelle semmonen lopullinen niitti että antaa olla. Semmonen kunnon sekamelska vitutusta, pettymystä ja kiukkua. Myöhemmin Jenni kyllä pisti vietin että Ruutipussille olis tulossa vielä yks pentu jos kiinnostaa ottaa siitä se sijoitusnarttu, mutta toesin että tässä on jo niin monta ollu että ei kiitos. No eipä siinä. Soittelin tuossa Sikan kasvattajan kanssa muissa asioissa ja niillähän on nytte seuraava iso pentue (16 syntyi, mutta 1 kuoli), sinne oli just tullu yks peruutus narttukoirasta, ja yhtäkkiä huomasin varanneeni sen mulle. Lauantaina tuli pennuille ikää 5 viikkoa joten alle 2 viikkoo ku käyn hakemassa pikkuisen kotiin :) näillä näkymin haen sen ens viikon perjantaina (eli päivää vaille 7 viikoa). Oon kyllä niin innoissani, eli varautukaa sitte pentu saasteeseen :)