Vuoden niputusta ja muuta höpinää

Elin tuossa melkeen kuukauden ilman kannettavaa, ku vanha päätti sanoa työsopimuksensa irti. Joten sen takia pieni hiljaisuus. Nyt on uus kone sylissä, nii pakkohan sitä on tännekki päivittää.

Jälkikausi pistettiin päätökseen marraskuun puolen välin tienoilla. Keljun jäljistä en pitäny kirjaa, mutta Sikan kanssa kyllä. Tän kauden saldona oli yhteensä 35 jälkeä, eli yks vähemmän mitä viime kesänä. Jakauma pellon ja mettän välillä oli 15 metsään, 20 pellolle. Alotetaan FH:n tilastoista: eli tosiaan yhteensä 20 jälkeä, yhteensä ajettuja askelia oli 11860 eli KA 593 askelta. Kulmia kertyi 73, piikkejä 11. Esineitä nousi 69/70 joten ei huonosi ollenkaan ! Kokonaisuutena pellolla Sikka ottikin aikas isoja harppauksia, sitä pitää vaan tehä nii menee koiraki eteenpäin. Monessa suhteessa oon tyytyväinen
Mettän puolella jälkiä yhteensä 15 kpl, ja yhteensä ajettujs jälkeä kertyi 16,57km, joten KA jäljellä oli 1,10km. Keppejä nousi yhteensä 70/75 eli 95,86%. Yritettiin JK2 mutta tottis kusi. JÄljellä itsessään ei oo kovinkaan mitää suurta ja ihmeellistä. Sikka sai varmuutta, mutta näkee että tietää mitä tekee nii rupee tekemään töitä takki auki. Eli yllätyksellisyyttä tarvitaan tulevaisuudessa ja paljo.
Keljun kanssa tehtiin pohjia pellolla, muutaman helpon metsäjäljenki juniori pääsi ajamaan. Siitä on hyvä lähtee ens kaudella uudella innolla.

Agilitykausi ei kovinkaan kummonen ollu meidän kannalta. Yhteensä Sikalle kertyi 27 starttia, joista 18 starttia 2-luokassa, ja loput kolmosissa. Kakkosissa saatiin ne kolme nollaa että noustiin kolmosiin, ja sen lisäksi 2x 10 vp. Kolmosissa pelkkiä hyllyjä. Eli nolla% ei oo kovin kummonen. Toki nyt syksyllä kisat jäivät tuon Sikan kohtauksen takia (yhdet kisat sen jälkeen).

Mitäs muuta me ollaan saatu aikaan..
Joulukuun alussa kävin Jaakon yksärillä Turussa molempien koirien kanssa. Tuli kyllä tarpeeseen!! Oltiin sen päivän vika treenaaja, joten voin sanoo että meijän treeni venähti melkeen 1,5h. No ei se mitää. Suurimman osan ajasta hujahti Keljun kanssa. Saatiin hyvät kotiläksyt, mitä ollaan tehty. Yleisesti ottaen Keljun estefocus on ikäisekseen sangen hyvä: se irtoo ja lukee ohjausta hyvin. Totta kai, esim takaaleikkauksissa vaihtoi laukan vasta esteen jälkeen, eikä ennen. Eli kokemattomuuden näkee vielä. Ollaan treenattu itsenäisiä takaakiertoja, hyppy-putki erottelua, käteen tulemista yms. perus juttuja. Sekä unohtamatta me alotettiin juoksari-projekti. Ollaan tehty nytte matolla. Hyvin neiti alkoi tajuta mitä siltä halutaan joten oon jo siirtäny maton puomin alastulolle joka on maassa. Pitää nyt ruveta pistämään tännekki meidän edistystä siinä. Sikka on päässy aksassa hivenen hömppäämään ja ollu nyt pitemmän aikaa "testissä" paljoko kestää treenaamista. Ihan hyvä balanssi alkaa pikku hiljaa löytymään että neiti pysyy kunnossa.
Jaakolta saatiin Sikan kanssa virallisesti synninpäästö. Ollaan nyt melkeen 3 vuotta tehty töitä noitten takaakiertojen suhteen, ja tiettyyn pisteeseen asti on edistystä, mutta sen jälkeen ei mitää... Juteltiin Jaakon kanssa että jopa häneltä loppuu keinot . Mutta toisaalta vaikka Jaakko keksis meille jotain uutta nii käykö sille samalla tavalla: toimii tiettyyn pisteeseen saakka. Jaakkokin sanoi mulle että vaikka antaisin Sikan sille seuraavaksi puoleksi vuodeksi, edes hän ei saisi korjattua Sika-Possun takaakiertoja. Eli päätettiin että tästä eteenpäin ruvetaan tekemään aksaa omalla tyylilä- Tai siis Sikan tyylillä. Ja ruvetaan viemään eteenpäin Sikkaa niillä vahvuuksilla mitä sillä on. Toki oon menny jo niin, mutta nyt ruvetaan tekemään vielä enemmän töitä, ja viemään tällä uudella tyylillä Sikkaa eteenpäin. Eli nyt ruvetaan tekemään aksaa ihan uuden näkökulman kautta! Toisaalta nyt tuo Sikan ongelman ydinkin löytyi ku Jaakko kattoi meijän menoa. Sikallahan on todella pitkä laukka, mutta radassa oli monta paikkaa mihin normaali koira olisi hieman koonnu ja ottanu neljä laukan. Sikka meni kahdella laukalla. Eli koska Sikan motto on mahollisimman lujaa, nii se menee mahdollisimman vähillä laukoilla. Kyllähän siinä kello kiittää, mutta sitte tulee monta muuta ongelmaa. Esim. pakkovalssin, vippaukset yms. on Sikasta perseestä sillä siinä mä pakotan koiran ottamaan sen yhden ylimääräisen laukan, minkä se muuten jättäis välistä.

Toko/tottis puolella hylkäsin totaalisesti Sikan kanssa , ja yllättäen ollaan vaan hömppäilty. Keljun kanssa oon syksyn mittään kärsiny motivaatiopulasta. Sillä Sikan kanssa oon tottunu koiraan joka räjähtää, jolla on voimaa, jolla on jäätävä intensiteetti tehä töitä. Koska Kelju ei oo läheskää nii räjähtävä yms. nii juniori tuntuu jotenki laiskalta, mitäänsanomattomalta. Siitä puuttuu se jäätävä draivi. Tiedän, ne on totaalisen erilaiset koirat, enkä SAA verrata niitä toisiinsa. Marraskuussa meiltä jäi tottis valkut välistä, mutta joulukuun valkut taas avas silmiä. Valkuista oli monta pois joten oli runsaasti aikaa. Miakin totesi että onhan se esim leikissä menny valtavasti eteenpäin, mutta silti pitää tehä töitä sen eteen ja se tärkein: antaa sille aikaa kasvaa! Nytte esim. seuruussa tehään vaan ylläpitotreeniä, ja sitte ku saalis kehittyy ja neiti kehittyy ruvetaan viemään taas neitiä eteenpäin. Nyt tehään paljo muita juttuja, tekniikkatreeniä.  Ja nyt ku oikeen miettii, ohan se omalla tavalla magee kaveri. Vaan erilailla mitä Sikka.