Kahden patukan noutoja ja tolppatreeniä

Huomenna tulee kolme viikkoa Sika-Possun streskasta. Voin sanoo että viime viikko oli kyllä niiin totaalisen perseestä tuon elukan kanssa. Sikan mielestä hän on jo kunnossa, mutta mä oon ollu eri mieltä... Tällä viikolla on Sikka päässy jo lenkeillä olemaan irti, toki jos on meinannu neidillä lähtee lapasesta tuo juokseminen nii oon puuttunu. Mutta yllättävän vähän on tarttenu puutua Sikan toimintaan sen irti ollessa.  Haava itsessään meni viikossa kiinni ja on ollu kyllä helppohoitoinen. Ja joudun myöntää että se liima kesti yllättävän hyvin, vaikka kyllähän Sikka on riehunu yms nii ei oo ollu pienintäkää merkkiä että haava aukeis :) Ja senki myötä oon päässy helpommalla koska tikit aina kutittaa koiraa, jolloin nuolee haavaa, nytte Sikka ei hirveesti oo ees nuollu haavaa koska sitä ei oo kutittanukkaa.
Sikka on päässy tekemään muutaman tunnarin, jonku verran Nose workin hajuetsintöjä ulkona, toki niissä on ollu nii saakelisti virtaa että oli melko kaaottista. Pitää vaan ruveta tekemään että malttais keskittyä kunnolla

Keljun kanssa käytiin tuossa Mian valmennuksissa jälleen. Aloteltiin noutoja kahden patukan tyylillä. Ite uskon vahvasti että tää tulee olemaan Keljulle se parhain tyyli ne opettaa että saan niistä voimakkaat ja näyttävät, sillä sen saalis ku on mitä on. Eli Sikan tyylillä en saisi hyviä noutoja, siitä oon varma. Ekalla kertaa oli totaalisen pihalla mitä siltä halutaan, mutta yllättävän nopeesti oon saanu sen tajuamaan mitä halutaan. Vielä on meillä töitä tehtävänä mutta pikku hiljaa.
Keljun perkele se lähti multa lenkillä ollessa jäniksen perään ekaa kertaa!! Saakeli että meinas mennä hermo, mutta toisaalta pieni hymyn kare nousi huulille jälkikäteen ku totesin että se saalis alkaa nyt (vasta) kunnolla nousta . Ennen ei oo välittäny jäniksistä mitää. Joten nyt pitää vaan ruveta vahvistelemaan. Tästä inspiroituneena oon nyt tehny parit ihan perinteiset tolppatreenit. Ja hitto, sain tokassa treenissä siltä jopa turhautuma haukun aikaan!! Tähän mennessä se ei oo puhunu, ei pukahtanu vaikka kuinka oon yrittäny. Arjen pieniä iloja :) JOten meidän treenit tulee jälleen tästä eteenpäinki olemaan paaaaaljon leikkimistä että saa vahvisteltua. Seukkaa jatketaan edelleen vaan lyhyenä ylläpitotreeninä.

Nyt Sikan saikun takia on Kelju K Kojootti päässy tekemään myös uutaman esineruudun. Hyvin oli muistissa mitä halutaan. Ekalla kertaa vein vaan yhden lelun, toiella vein 2 lelua. Vauhtiahan ei hirveesti oo ja neiti tekee sangen perusteellista työtä, mutta ku vaan saa itsevarmuutta ja vahvistuu että tietää mitä tekee nii varmasti tulee vauhtia samalla. Kun saa hajun esineestä nii tarkentaminen oli vielä hieman vaikeeta (tehtiin pimeellä joten ei voinu käyttää näköä hyväksi ), mutta kokemusta lisää.

Yhden jäljenki Kelju pääsi ajamaan viime viikolla. Talloin pikkusen vajaa 300 m, 2 keppiä, 2 kulmaa, useita polun ylityksiä. Jälki vanheni niin kauan ku käytin molemmat tytöt lenkillä eli reilu puol tuntia (sen pitempiä lenkkejä ei Sikan kanssa vielä tehty viime viikolla). Keljukaisen mielestä maailmasta siisteintä puuhaa! Hieman meni sik-sakkia, mutta nätisti jäljesti. Vauhti ei ollu mitää päätä huimaavaa, mutta Keljun tapauksessa varmuus tuo vauhdin. Kepit ilmasi ihan super hienosti!! Yllätyin kuinka hyvin muisti mitä niitten kans tehään. Polut, kulmat ja tiesin että sielä oli harhoja nii ei mitää ongelmaa :) mun super hieno jälkikoiruus <3