Alotetaan aika järjestyksessä. Kesäkuun lopussa kytiin Sikkasen kanssa Tampereella jälkikokeessa. Tai oikestaan alotetaan jo perjantaista, sillä totesin että Sikalle ku ei oo ammuttu nii kävin ampumassa. Sika meni siitä jotenki tosi epävarmaksi, no lauantaina nostattelin ja yritin pistää "laastaria" päälle. Je sunnuntaina kokeeseen, toki ei ehkä niin hyvällä fiiliksellä. No sunnuntaina saakelin aikasin aamusta auton nokka kohti Tamperetta. Oltiin kokeen ainoo kakkosen koirakko. Koe alkoi jäljellä. Ku lähetin janalle Sikka lähti hieman vinoon. Itse jälki lähti n. 7 m ennen janan loppumista. Sikka otti takajäljen, mistä tuomari huusi pois ja lähettiin sitte oikeaan suuntaan lähetyspaikalta katsottuna oikealle. Itse jälki oli todella mukava!! Vaihtelevaa maastoa, Sikka ajoi todella hyvin. Yks keppi jäi matkanvarrelle, enkä enää jaksanu lähtee ettimään sitä. Veikkaisin että se oli 2 keppi mikä jäi. Tuomarin kommenttina että lähtee hyvin määrätietoisesti jäljelle ja eteenee hyvin, regoin erittäin hyvin jälkeen mutta jäljelle lähdettäessä saisi olla varmempi.. No siitä sitte ajeltiin esineruutupaikalle. Ruutu oli rinteessä, kivassa mäntymetsässä jossa näki koiran hyvin. Sikalle kolme lähetystä kolme esinettä joille juoksi aikas lailla suoraa. Aikaa kului huimat minuutti ja 4 sekuntia. Eli se oli npee ja erittäin nätti esineruutu. Siitä saatiinki tuomarilta täydet pisteet. Ekalla esineellä joutui vähä ettiä että kelles mä tämän tuon (eli huomaa että yksin tulee treenattua). Tuomarin palautteena oli että todella nättiä tekemistä ja koira todella tietää mitä on tekemässä. Luovutuksissa sen suu on hieman levoton. Eli yhteensä maastoista saatiin 145 pistettä. Sitte siitä ajettiin tottiskentälle. Oltiin ihan ekana ja meijän piti mennä paikkikseen eka. Saatiin pariksi ykkösen koira. JO siinä kohtaa ku mentiin ilmottautumaan tuomarille Sikka oli todella paskassa mielentilassa, hyvin epävarma ja pälyili ympärille (laukausten takia). Käytiin ilmoamassa, se oli hirveetä, sain sen jotenki puoliks korrektiktina paikkispaikalle. Siinä ihan vieressä oli ipo-piilo, siinä kohtaa ku annaoin maahan-käskyn nii oli jo säntäämässä kiertämään mutta kilttinä meni maahan. ja lähtihän se kiertämään piilon.... siinä kohtaa keskeytin kokeen. Tuomarikin totes että hyvä päätös. Ku jouuttiin siinä siinä kuitenki käydä kävelemässä eli tekemässä seuruukaavio ku toinen oli paikkiksessa, neiti ees kyenny seuraamaan ku meni nii epävarmaksi ampumisen suhteen. KOkeen jälkeen tuli itelle kyllä tietyssä suhteessa pieni ahdistus ja epätoivo tuon ampumisen takia... oon nyt miettiny kuinka mä lähen purkamaan sitä. Ampua vaan perhanasti, mutta sitte pitää nostaa koiran virettä ja siitä tulee ongelmia (ääni yms). Oon nyt muutamia kertoja käytny treenaamassa tokoa ja koko koiran pääkoppa on ollu totaalinen sekasorto: epävarmuutta, yliyrittämistä, keskittymisongelmia, ja sitte menee kuppi nurin. JOtenki tullu semmonen fiilis että pitäiskö vaan luovuttaa... sillä vaikka mitä yrität tehä sen kanssa nii ei tuo pääkoppa muutu tuosta mihinkään. JOten en todellakaa tiiä mitä teen tuon kanssa ja miten lähe tätä tilannetta purkamaan. Oon nyt toisaalta yrittäny antaa itelleni armoo että se koiran huonous ei kaikkinensa johdu vaan musta vaan sen nupista. Ei oo sekää helppoo.
Alkukuusta pistettiin auton nokka kohti Kiteetä ja mentiin pe-su Saijan leirille. Pe oltiin jo aijjoos ja treenattiin ekassa ryhmässä vaikka meijän kuului treenata vasta tokassa. Perjantaina kyllä valitettavasti satoi vettä joten otettiin treeni vähä rauhallisemmin eli jätettiin kontaktit tekemättä ja vähä mietittiin kaarroksia , koska kyseessä oli kuitenki ihan tavallinen nurtsi. Lauantaina aamusta oli ekat treenit, siinä Sikalle keitti ihan totaalisesti yli. Ja pahasti. en todellakaan muista koska Sikka olis ollu tuommonen. On sillä keittäny yli, mutta noin pahasti, joskus ihan junnuna. Samaa sanoi myös Saija. Illalla oli vielä lyhyt treeni, mutta vitutuskäyrä oli sen verran korkeella että pääsi Keljukainen tekemään esteen tarjoomista. Ja juoksemaan putkiin :D Hyvin nopeesti se tajus esteen ja tehtiin jo muutam esteen pätkiä. Super-Keljunen <3
Sunnuntaina vielä vikat treenit ennen kotiin lähtöä. Ihan jäätävän juoksuradan oli Saija tehny. Mutta yks Sikan parhaimpia treenejä ikinä. Se mielentila, joten niin käsittämättömän hienoo <3 hankala rata, mutta me tehtiin se melkein nollana koko 34 estettä. Toki tein kyllä kuolemaa ku piti juosta kentän päästä päähän ja kikki melkeen 10 m esteväleillä.. Ja vain 50 rimat.
Kelju oli sangen hieno leirikoiruus!! Todella reipas, ja helppo matkakaveri. Pääsi juniori myös leikkimään Saijan Vänkän kanssaki.
 |
| Pe treeni |
 |
| La aamutreeni |
 |
| Su treeni |
Kiteeltä ku lähettiin nii jäätiin matkanvarrelle Ruokolahti/Puumala akselille vielä päiväksi mökkeilemään ystävän luokse. Ja Kelju pääsi painimaan Luna-koiruuden kanssa.
keljun kanssa on tehty muutamia jälkiä, hömpötelty seuruuta/perusasentoja mikkä osaa jo suht kivasti. JOnku verran junnataan kyllä paikoillaa. Ja nyt ku kärsin Sika-Possun kanssa motivaatiopulasta nii on jääny Keljunki kanssa tekeminen vähällä. Joka hieman harmittaa... mutta se on pentu. Vielä kerkeää.
Sikkaki on päässy ajamaan kokeen jälkeen 2 metsäjälkee ja 3 peltojälkee. Peltojälki on menny eteenpäin. Nyt pitää vaan ruveta tekemään töitä siihen paalulta lähtemiseen ku neiti juoksee nii jäätävää vauhtia sen ekan 20 m. Kelju on hyvin jo hiffannu sen kuinka askeleet menee eli lähtee jo nätisti hakemaan aina askelmaa. Pitää nyt vaan käydä sille talomassa jälkiä.
Tänää korkattiin Sika-Possun kanssa kolmoset omissa kisoissa Kivikossa. Voin sanoo että oli kyllä melkonen tappokeli!! 2 rataa jaksoin juoksta, mutta sitte rupesin itte olemaan jo sen verran heikossa kunnossa että oli pakko luovuttaa. Tuomarina oli Saviojan Anne. radat todella mukavia ja eteneviä, joissa muutama vaikee kohta. Lämmön näki ainaki mun ohjaamisessa joten sen suuremmin ei jääny jälkipolville kerrottavaa. Voin sanoo että jos luvataan näin lämmintä nii en t o d e l l a k a a n tuu enää ilmoomaan koiraa kisoihin. Eilen jo rupesin juottamaan, tänää Sikka on juotettu ja yritetty jäähdyttää ja juottaa lisää. Ja lisää jäähdyttää. Ihän jäätävn iso kiitos sillä kisat oli järkätty hyvin että oli ammeita missä pääsi kastelemaan koiraa ja kentällä oli useampi näyttelyteöltta missä häkkej', joihin sai koiran. Keljuus oli sangen pätevä kisaturisti. Pääsi kattelemaan maailman menoa ja moikkaamaan seurakavereiden koiria. Jotka otti vastaan ihan super hyvin.
Tänää Keljulle tuli täyteen 14 viikkoa. Käytiin rokotuksilla ja silloon painoa oli 9.5kg eli ihan hyvänkokoinen rötkäle. Nyt neiti on keskittyny vain jalkojen JA KORVIEN kasvattamiseen.:D
Ihan vahingoilta ei olla vältytty sillä jälkikokeessa jäljellä Sikka yhdessä kohtaa veti suoraa neljältä jalalta järkyttävän korkeen pompun suoraa ylöspäin. Olin ihan sata varma että käärme, mutte neiti se jatkoi smantien jäljestämistä. Itse en mitää käärmettä nähny nii jatkettiin matkaa. Ku päästiin aurolle rupesin kattomaan koiraa että oli saanu etujalkaan ihan ylös vekin ilmeisesti kepistä. Putsasin vedellä ja jatkettiin ruutuun matkaa. Vasta ruudun jälkeen kattoin tarkemmin nii se vekki olikin sangen iso ja syvä. Ku kotiin päästiin nii käytiin sunnuntaipäivystyksessä hakemass 3 (helvetin kallista) tikkiä. Eniten ärsytti koska tikit oli huonosti tehty ja lähtivät samantien nii hoidin haavan kuitenki avohaavana. Mutta se että turhaa koira rauhotettiin ja saatiin 28 päivän karenssi. Ja menetin ison kasan rahaa. No aina ei mee maaliin asti...
Muutama kuva Sikasta leirillä Ja Keljusta ja Lunasta mökiltä:
 |
| Aina tyylillä |
 |
| Tyytyväinen koira su treenin jälkeen |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti