Tokon hinkkausta ja jäljen työvoitto

Viime viikko oli treenien osalta hyvin hiljaista meidän osalta sillä, meillä oli töissä menun vaihto joten mä oon tehny vaan pitkiä päiviä töissä.
Muutaman kerran ollaan päästy jotain tekemään. Viime postauksen jälkeen ollaan ajettu 2 peltojälkeä ja 3 mettäjälkeä. Pellolla puoliympyrät on alkaneet sujumaan jo paljon paremmin, nuo kulmat on meijän kompastuskivi. Kun ajan lyhyellä liinalla tekee jollailailla kulmat ( ei ne silti nättejä oo = reagoi kyllä kulmaan, mutta pyörii ennen kuin lähtee taas jatkamaan oikeaan suuntaan), nyt oon ajanu jälkeä pitkällä liinalla eli ite hillun sielä 10 m pääs, nii menee yli ja sitte vasta alkaaki pyöriminen. Joka kerta se kyllä löytää jäljen ja jatkaa matkaa, mutta näillä pitää kyllä kipeesti tehdä jotain. Listäään tähän että toinen noista peltojäljistä ajettiin kaatosateessa. Ja se oliki tän vuoden parhain peltojälki ku joutui pieni hunsvotti keskittyä vähä enemmän. Toinen jälki oliki semmosta kuraa ettei siitä jää jälkipolville todellakaa sanomista.
Mettän puolella ollaan menty isoja askeleita eteenpäin. Ja kaks viimesintä mettäjälkee on ollu kyllä haastavia. Ekan noista kolmesta talloin Husöhön, pituutta 1,11 km, 6 kulmaa, keppejä 5 mikkä kaikki nousi, vanheni reilun tunnin. Tällä jäljellä piilottelin keppejä , mutta kaikki nousi silti hienosti. Viime viikon perjantaina käyvin Luukissa tallomassa jäljen. Pitutta oli 1030 m , keppejä 6, kulmia 4 ja 1 piikki, vanheni reilun tunnin. Sielä oli jollain luokalla jonkin sortin metsäpäivä, ja ku sain jäljen tallattua koko luokallinen sinne tänne säntäileviä oppilaita kulki jälkeä pitkin vajaan 100 m. Siinä kohtaa odotukset ei enää ollu kovinkaan suuret. KÄytiin heittääs jäljen vanhentuessa nopeet tottikset ja sitte jäljelle. Jana oli suht pitkä, sillä jälki lähti n. 40 m. Hienosti Sikka irtos ja nosti jälken, tarkisti takajäljen ja lähti oikeeseen suuntaan. Siinä mistä oppilaat oli käveleet oli Sikalle todella vaikeeta, sillä Sikalle on muutenkin hyvin vaikeeta jäljestää kangasmetsässä missä ei oo aluskasvillisuutta, isoja polkuja ja niiden ylityksiä. Äärimmäisen hyvää työtä pikku-Possu teki. Keppi kyllä jäi matkan varrelle , mutta sen ymmärrän hyvin. Loppu jälki olikin sangen mallikas ja piikin selvitti hyvin (siihen nähden että tälle vuotta tais olla toinen). Ja kaikki loput kepitki nousi mallikkaasti. Siinä meni meijän 100% nostovarmuus tähän astisesta 43 esineestä/kepistä.
Tänään käytiin ajamassa taasen jälki. Kattelin Google Mapsistä randomilla hyviä mettiä ja ajoin sinne. Se mitä ekaksi katoin oliki sangen pieni (sielä oliki muutama talo mitä ei näkyny Mapsissä), joten ajelin ja pysähdyin tien varteen ku tuli semmonen hyvä paikka. Oltiin jossain Nurmijärven ja Tuusulan rajamailla. Tämän päivän jälki oli kyllä semmonen ettei oo vielä toista tullu, alku oli nättiä kangasmetsää (ekat 200 m) sen jälkeen mentiin koivumetsään missä runsaasti kaatuneita puita yms, sen jälkeen suon kautta erittäin vanhaan sekametsään mikä oli erittäin vaikea kulkuista, tiheikön kautta (2-3 metrisiä koivuja joita oli neliöllä vähintään 100) hakkuuaukealle ja sieltä vaikea kulkuisen sekamettän kautta loppu 150 m oli taas kangasmetsää. Eli alustoina ihan kaikkea. Jäljellä oli 4 tien ylitystä, ekan tein niin että kun saavuin tievarteen niin en ekana mennykkää yli vaan kävelin tien vartta 20-25 m ja sitte puikkasin ylitte. Tässä Sikka joutui todella tekemään töitä , helppoa ei ollu, mutta selvitti nätisti kohdan. Todetaan lisäksi että talloessa huomasin että sielä oli todella todella paljon hirven jälkiä, ja välillä oli pakko mennä "hirvien tekemiä polkuja" pitkin, koska muualta vaan ei päässy läpi. Mua tuli jälkeä talloessa 2 hirveä vastaan (meinasin saada sydärin ku keskityt vaan että kävelet eteenpäin ja katot jalkoihin ja yhtäkkiä 10 m päästä lähti 2 hirveä), eläinten luita tuli pari kertaa vastaa, joista ekoilta luilta lähti pari kettua luikkimaan pakoon, olisko ollu 100 m myöhemmin oli pari sääriluuta vastassa. Jana oli n. 30 m , keppejä 6, nii ja pitutta 1,63km. kulmia 6 mitkä semi alussa. Ojan ylityksissä menin 12 jälkeen laskuissa sekasi mutta hieman alle 20. Ja että helpolla ei pääse nii jälki oli merkkaamaton. Eli edellytykset kaaokselle oli erittäin hyvät. Eka lähetys janalle oli Sikalta löysä ja ei irronnut mihinkään. Lähetin uusiksi ja nyt teki "sikkamaisemman" janan lähti hyvin nappas jäljen tarkisti suunnan ja lähti porskuttamaan. Heti alkuun saatiin pieni kaatosade niskaan. Kaikki kulmat ajoi sukkana ilman mitää ongelmaa (tämmösiä ku ne olis myös pelllolla!!) Ekalle "hirvipolulle" tultaessa joutui tarkennella aika paljo ja oli hieman epävarma, mutta sen jälkeen ei mitää ongelmaa. Tuoreet hirvenjäljet, tai ketun jäljet tai ne luut ei ollu mikää ongelma sille neiti se vaan porskutti menemään. Loput tien ylitykset oli sangen mallikkaita. Kaikki kepit nousi ja kertaakaan ei menty hukkaan. Ehottomasti yks Sikan parhaimpia jälkiä. Tässä sen huomaa että ku itellä ei oo muuta vaihtoehtoa ku yrittää pysyä pystyssä ja kulkea Sikan perässä, nii Sikka ottaa niin hienosti vastuun jäljestä ja hoitaa hommansa paremmin ku hyvin. Jos ite tiiän missä jälki menee ja on helppo kulkuisempaa maastoa, huomaamatta lähen hieman auttamaan Sikkaa niin Sikan jäljestäminen kärsii.
Takotus olis nyt kyllä mennä jälkikokeeseen! Pitäis vaan käydä ampumassa koska totesin tuossa jäljeltä kotiin ajellessani että Sikalle ei oo ammuttu tänä vuonna vielä kertaakaa...

Nopee katsaus tokoon. Sielä työvoitta ollaan saatu kaukoihin. Ne on ollu meidän iso kompastus kivi, mutta yhtäkkiä ei oo enää sitäkää ongelmaa! Oon erityisen tyytyväinen. Suunnittelin jo ilmoovani sen kokeeseen, mutta totesin että en ilmookkaa ku sille päivälle tulee pennun haku reissu. JOten sitä nyt hieman lykätään. EVLn kierto-hyppy-hässäkässä ollaan nyt muutamaan kertaa väännetty kätte että kierretäänkö vai mennäänkö hypyn kautta kiertomerkille. Välillä Sikka kävi vain hyppäämässä ja tuli takasi. Näissä siis treenit jatkuu! Katrin kanssa käytiin Heurekan nurtseilla treenailemassa tuossa joku päivä. tehtiin taas Sikalle kapula häiriöö monessakin asiassa. Hirveesti on menty eteenpäin vaikka nämä treenit on jääny viime aikoina!

Ehkä jo hieman sivusin aihetta mutta penskanen. Mutta aisaan tuli TAAS muutama muuttuva tekijä. Viimeksi mun oli tarkotus ottaa Riinan siskosta Rauhasta joka astutettiin yhdellä puollustusvoimien koiralla Olli Pekalla. Noh, kyseinen narttu jäi tyhjäksi. Tuli itelle semmonen lopullinen niitti että antaa olla. Semmonen kunnon sekamelska vitutusta, pettymystä ja kiukkua. Myöhemmin Jenni kyllä pisti vietin että Ruutipussille olis tulossa vielä yks pentu jos kiinnostaa ottaa siitä se sijoitusnarttu, mutta toesin että tässä on jo niin monta ollu että ei kiitos. No eipä siinä. Soittelin tuossa Sikan kasvattajan kanssa muissa asioissa ja niillähän on nytte seuraava iso pentue (16 syntyi, mutta 1 kuoli), sinne oli just tullu yks peruutus narttukoirasta, ja yhtäkkiä huomasin varanneeni sen mulle. Lauantaina tuli pennuille ikää 5 viikkoa joten alle 2 viikkoo ku käyn hakemassa pikkuisen kotiin :) näillä näkymin haen sen ens viikon perjantaina (eli päivää vaille 7 viikoa). Oon kyllä niin innoissani, eli varautukaa sitte pentu saasteeseen :)

Peltojälkeä, ja Jaakon treenit

Viime viikon perjantaina käytiin moikkaamassa Jaakkoa Turussa, eli oli kaukoryhmän treenit. Jaakko se oli tehny sangen vauhdikkaan radan, jossa oli kuitenkin hyvin paljon tehtävää = linjat, ansaesteet . Jaakon kanssa katottiin nopeesti mikä tilanne meijän takaakiertojen suhteen ja isosti ollaan menty nyt siinä ollaan menty eteenpäin, mutta työt jatkuu. Mutta nyt pistettiin taas Jaakon kanssa päät yhteen ja mietittiin Sikkasen noita kokoomisia. Tähän asti oon menny lähemmäs estettä ja itse luomaan sinne painetta että jarruta perkele. Testattiin etten mee niin lähelle estettä vaan jäinki parin-kolmen metrin päähän, tein jarrun ja annoin Sikalle hyppyrauhan ja jatkettiin matkaa. Kokoominen oli samalla tasolla, olin sitte lähellä tai kaukana. Mutta se että totta kai mä kerkesin paremmin jatkoon kertomaan Sikalle minne mennään. Nyt on vaan itellä melkonen opettelu enemmän tähän lähetys, tyyliseen ohjaamiseen. Mutta tää menee nyt testiin. Sillä karu fakta on että jos mä juoksen joka esteelle annan sen paineen jarruihin/kokoomisiin, ja koska mun on aina kuitenki pakko antaa Sikalle rauha hyppäämiseen, sillä muuten tulee ihan sata varmasti rima alas, nii totta kai mulle tulee kiire jatkoon. . Sitte tässä olis järkee jos se paine auttais sielä esteellä, mutta Sikka saataa silti "mennä läpi". Joten jos jään kauemmas nii pystyn helposti mennä jatkoa varte parempaan paikkaan ja saada sitä kautta rauhaa siihen meijän tekemiseen.


Aksapuolella käytiin maanantaina heittämäs nopee treeni pihakentällä, eli nyt on virallisesti meijänki pihakausi korkattu. Käytiin tekemässä itsenäistä keinua niin että jäin taakse, muutama avokulma kepeille kovassa vauhdissa, sekä loppuun tehtiin muutamia hyppysarjoja. Tehtiin ihan perussarjaa , sekä korkeudenarviointeja. Kaikki asioita joita tulee treenattua aivan liian vähä ja harvoin.

Tokopuolella ollaan nyt treenattu aikas paljo erilaisilla porukoilla. Nyt on tullu tehtyä aika paljo kokeenomaisia , ja ne on menny suht hyvin, joten aloin kattelemaan koekalenteria, jos ilmois Sikkasen kokeeseen. Sen suuremmin en tuu avaan treenejä, mutta nyt ollaan tehty paljo ohjattua liikkuroituna (kummasti menny hurjasti eteenpäin), ja ollaan hinkattu eteentulojen suoruutta kun tullaan vinosti ja lujaa. Muutenkin siihen ollaan tehty takapäätreeniä.

Jälkipuolella ollaan käyty muutaman kerran pellolla. Nyt meillä on ollu operaationa vahvistaa kulmia ja itsevarmuutta ajamiseen kun jälki menee vinottain pellon "syiden" mukaan. Näitä vielä jatketaan samoilla teemoilla!

Semmaa semman perään

Nyt on tullu panostettua pk-puoleen ja kävin viime viikon torstaina Tottistallilla olevassa semmassa jonka aiheena oli PKn hyppytekniikka metriseen. Kouluttajana oli Misa Riiali. Misa oli mulle tuttu jo aksapuolelta. Itse koulutuksessa ei ollu mitää uutta ja ihmeellistä, sillä ku on myös vahva aksapuoli. Sikka oli esimerkkikoirakkona ja menin sillä mielin että jos sais uusia ideoita tuohon noudon purkuun ku on niin vahva, että menee nii saakelin saaliilla yli esteestä. Pistän muutamalla ranskalaisella viivalla sieltä huomioitavaa.

•   Koiran kykyyn hypätä vaikuttaa: lihaskunto (myös syvätlihakset pitää olla kunnossa), terveys, rakenne, motoriikka, ravinto, LEPO
• jos koiralla jumeja/kireyksiä nii ne näkee samantien hyppäämisessä (etenkin ensimmäisessä hypyssä)
• alkuopetus on hyvä tehdä tarjoamisen kautta -> halu hypätä
• opeta nouto erikseen!!! Ei oo reilua koiraa kohtaa, jos teet puolivalmiilla noudoilla hyppynoutoja (loukkaantumisen riski, liikaa liikkuvia osia joita koira ei handlaa)
• Hyppyä (tai aa-estettä) ei koskaan saa tehdä niin että heilutetaan lelua esteen yläpuolella -> "saalistiltti". Koiran fokus ei ole silloin esteessä, eikä hyppää rennosti. Silloin koira hyppää rynnimällä eli vahvasti etupäällä, kun pyrkimys on että koira tekee painonsiirron ja hyppää takapäällä (erityisen tärkeää moloossi-tyyppisillä koirilla joilla on jo muutenki etupää huomattavasti painavampi vs. takapää, siihen vielä kapula suuhun nii se on vielä enemmän painopiste on etupäällä)
• Kun koiralla on hyppäämiseen halu ja taito kohdallaan, estekorkeuden merkitys vähenee
• Hyppäämiseen ei tartte apuvälineitä, eikä ylikorkeita hyppyjä (esim. ei heppapuolella gp-tasoiset hepatkaan hypi treeneissä kisakorkeuksia vaan ihan matalia esteitä, miksi koirapuolella voisi mennä samoin?)
• Jokaisella koiralla on määrä x hyppyjä täyskorkeella esteellä. Sä ite päätä käytätkö kaikki heti koiran uran alussa, vai käytätkö ne säästeliäästi niin että ne riittää koiran uran loppuun saakka. 
• Jos sä omistatpienen koiran nii miksi sen koiran on pakko hypätä takasi painava kapula joilloin koiran painopiste on entistä enemmän etupäällä. Sä voit hyvin opettaa koiran kiertämään esteen ja ottaa siitä -5 pistettä, kuin se että rikot koiran

Tänään ajelin Hämeenlinnaan seuraavaan semmaan: Kipuileva koulutus, hapuileva harrastus. Kouluttajina Outi Hermiö ja Emma Hietaranta. Koulutus oli tarkoitettu kansillistenlajien kouluttajille ja koulutusohjaajille (kansallistenlajien kilpailumäärät on tippunut huomattavasti versus kansainvälistenlajien, joten tarkoitus olisi nostaa kansallistenlajien tunnettavuutta. Tämän myötä koulutuksia tulee olemaan enemmänkin). Semman aiheena oli kuinka me kouluttajat voidaan kouluttaa ihmisiä, ja kuinka meistä voisi tulla parempia kouluttajia. Outi on siis pitkän linja koiraharrastaja, ja tuomari. Emma on taas psykologi, joka tekee paljon urheiluvalmennuksia koiraharrastajille.  Pistetään tästäkin ranskalaisilla viivoilla asioita:

• Koirien kouluttaminen on ihmisten kouluttamista mihin tarvitaan vuorovaikutustaitoja
• Vuorovaikutus koostuu 6 asiasta: läsnäolo, asenne, kuunteleminen, puhuminen, eleet ja ammattitaito. Jos joku näistä puuttuu, vuorovaikutus on täysin mahdotonta. Käytiin ryhmissä läpi jokaisen asian hyviä ja huonoja puolia. Plussia: oma aktiivisuus, innostus,, katsekontakti, tietty nöyryys, asenne, läsnä oleminen ja kiinnostus toisia kohtaan, aitous, tukeminen, yhdessä tekeminen. Miinukset: kuppikunnat, jaarittelu, "se meni ihan ok", päteminen, ennakkoluulot, yleistäminen, loukkaantuminen, puhelimen räpläys.
• Pitää muistaa että jokaisella on oma tavoite, ja ne kaikki ovat SAMAN ARVOISIA!! Toisella se voi olla sm-kisat, toisella että voi päästää koiran irti esineruutuun. Mutta silti molemmat on yhtä arvokkaita ja meidän pitää ohjaajina iloita niistä ja niiden saavuttamisesta
• Meidän avainasia ryhmää kouluttaessa on psykologinen turvallisuus, eli porukkaan kuuluminen. Se että sä voit tehdä virheitä niin että sun täytyy pelätä että sua ruvetaan arvostelemaan ja "heitetä pihalle/ulkopuolelle" ryhmästä. Me ihmiset ollaan luotu olemaan hyvin herkkiä kokemaan torjumisen uhkaa (=ulkopuolelle jääminen, negatiivinen palaute), joten mieti mitä sanoit ja kuinka sanot asian.
• Jos sulla ei oo asiasta mitään positiivista sanottavaa, niin onko pakko sanoa se negatiivinen asia? Älä sano negatiivista jos et osaa korjata asiaa (esim. koira poikittaa , mutta älä huomauta jos et osaa sanoa kuinka korjata asiaa). Jos on asia minkä jo koiran ohjaaja tietää että meni perseelleen, nii ei sitä tartte ruveta huutelemaan kentän laidalta (esim. heität kapulan huonosti, ohjaaja kyllä tietää asian)
• Opi tuntemaan ihmiset ja lue niitä: toiset ohjaajat nousee siitä ku niille sanoo ja nostaa vitutuksen motivaatioksensa, toiset on huomattavasti herkempiä
• Jos sä oot ite kouluttajana iloinen ja innostunut, se tarttuu: me saadaan, mitä annetaan! Mitä se hyödyttää meitä jos ollaan tylyjä koulutettavia kohtaan?
• Antakaa itsellenne ja koulutettaville mahdollisuus epäonnistua, älä pyri täydellisyyteen. Jos sallit itseltäsi 20% virheitä susta tulee rennompi. Esim. jos meet tottikseen ja siinä täydet pisteet on 100 pistettä. Jos sun tavote on saada se 100 p. ja ku lähet seuruukaavioon koira vilkaisee parikertaa jotain, ja sen myötä meni mahis siihen 100 pisteeseen -> sun oma mieli latistuu. Jos sun tavote on 90 p. , ei ole maailman loppu vaikka se koira vilkasee sen pari kertaa, sillä sulla on silti mahdollisuus siihen 90 pisteeseen. Näin pystyt kehittää itseäsi ja oppia lisää
• Kun on kyse arvostelulajista, sielä on tuomari sitä varten arvostelemassa. Lopeta itsesi arvosteleminen!
• Tunnista omat  kuin koulutettavan tunteet: epävarmuus, pettymys, stressi, turhautuminen, kiihtymys..... moni on hyvin samankaltaisia, mutta mitä paremmin tunnistat tunteet, sitä helpommin sun on päästä asian yli ja jatkaa. Oli kyse itsestäsi kouluttajana tai koulutettava.
• Välitavoitteet! Jos sulla on vain 1 tavoite, vaikkapa MM-kisat, sä et pitkälle pötki sillä tavoitteella. Pitää olla välitavoitteita
• Anna koulutettavien itse miettiä treeninsä: ainoa tapa jolloin he voivat kehittyä (jos sä ite suunnittelet treenit niin ne ei opi mitään)
• Miksi me treenataan koiraa? Me tehdään se itsemme takia, ei sen että me saadaan näyttää jollekki
• Hyväksy että sä ET ole vastuussa kaikesta!! Koirakouluttamiseen tarvitaan monta muuttuvaa tekijää. Usein kouluttajat on kokeneen sparraajia, asiantuntijoita, työmyyriä, harrastamisen ylläpitäjiä, innostajia, uuden lajin esittelijöitä, kokeisiin kannustaja, ensimmäinen kontakti uudelle harrastajalle. Ihan keikkeen ei mekään voida revetä
• Monet koulutettavat käy jossain vaiheessa käy joillain "gurulla" ja tulevat seuraaviin treeneihin täynnä tarmoa. Älä tuohoa innostusta omalla käytöksellä vaan ohjaa oikeaan suuntaan. Purkakaa treeni mitä siinä ajettiin ja miettikää toimiiko vai ei, varioitteko vai jätätte asian
• Muista, että kouluttajana susta tulee jossain vaiheessa tarpeeton koirakkoa kohtaan. Hyväksy se ja silloin sun oma "työsi" on tehty
• Anna koulutettavalle aikaa sisäistää asia (ja älä samantien ajattele kuinka tyhmä se on!) , monen on hankala sisäistää asiaa ku toiset huutelee kentän laidalta tee näin, tee noin, älä tee sitä, olit jo myöhässä kun samalla se koulutettava joutuu jo ajattelemaan montaa muuta asiaa esim. missä pitää käsiä, mistä tulee palkka, missä kehun.... . Pihellä peli poikki ja anna aikaa
• Kouluttajan on AINA laskeuduttava sille ohjaajan tasolle!! Se että kouluttuja latelee hienoja sanoja yms. mistä koulutettavalla ei oo mitään käryä, ei ainakaan auta sitä koulutettavaa. Tai jos se ei ymmärtänyt sun ohjeita, se koulutettava ei silti taaskaan ole tyhmä, vaan mieti olinko MINÄ epäselvä

Kisaamassa ja metsäjälkikauden korkkaus

Sannin treenien jälkeen käytiin kerran heittämässä hallilla nopee kontaktitreeni. Eli ihan vaan muistuteltiin pysäreitä. Siinä oli meijän treenit tauon jälkeen ku pitkänä perjantaina pistettiin auton nokka kohti Lietoa ja TSAUn aksakisoja. Tauon takia ja heikon "valmistautuisen" takia odotukset niistä kisoista ei ollu kovin suuret.Käytiin juoksemassa 3 agi-rataa, hyppärille en ilmonnu. Kahdella radalla tuomarina oli Mika Kangas, ja yhdellä Riikka Kankainen. Ekana juostiin Mikan radat. Ekalla radalla alku meni siihen että haettiin yhteistä rytmiä, loppu rata oli oikein hieno.  Toinen rata alku oli superhieno, mutta ku Sika tuli 10 putkesta pihalle nii näki että se oli jo lukinnu nelos-hypyn väärinpäin. Muuten se rata oli puhdas. Vikalle radalle nousi kierrokset ja tultiin kesken radan pois. Mutta Sikka pääsi yllättämään!! Olin ihan varma että Sika-eläin räjähtää atomeiksi kuradalle päästään. Mutta neiti ei ees varastanu lähdöstä, ja kontaktit oli oikeesti hyvät. Videoita radoista ei oo mutta pistän tuohon alle ratapiirrokset siinä järjestyksessä ku ne juostiin.

Toko- ja tottispuolella ollaan taas tehty paljo treeniä. Ollaan paljo tehty sekasin. Ja viime keskiviikkona käytiin Tiltulla. Nyt meillä on ollu treenien pääpaino voiman käyttö ja terävyyttä jääviiin. Ollaan tehty paljon pk-eteenmenoihin suoruutta erilaisilla häiriöillä (lelut, ruutu yms.) Samoin ollaan vielä hinkkalitu eteenmenoa erilaisista kulmista .

Metsäjälkikausiki alotettiin periaatteessa eilen, mutta virallisesti tänään. Se eilinen ei oikestaan ollu jälki vaan jotain sinne päin. Enemmänki heitin muutaman kepin ja Sikka ne ilmasi. Tänään kävin sitte oikeesti taalomassa jäljen. Tarkotus oli että teen ekana jälkenä semmosen suht helpon 600-maks 700 m pitkän jäljen. No. Puhuin siskon kanssa puhelimessa ku talloin Sikan jälkeä, ja jossain kohtaa tajusin että hitto mä oon ihan väärässä paikassa, että siitä oli pitkä matka metsäautotielle, ja siitä oli matkaa vielä autolle. Matkaa jäljelle loppu peleissä kertyi 1,68 km, keppejä 5, kulmia 5 ja vanheni noin tunnin verran. Ku jäljelle lähdin niin ikinä en oo ollu noin epävarma ku mitä nyt, sillä en todellakaan muistanu yhtään mitään jäljestä, se oli heikosti merkattu, ja kauen eka jälki mettässä. Ihan super hienosti Sikka  siitä selviytyi! Kaikki kepit nousi (mikä ei yllättäny). Oli kyllä ittelle melkonen testi ku piti niin vahvasti luottaa koiraan. Oon edelleen ihan fiiliksissä kuinka hyvin Sikka hoiti hommansa.

Jälkeä ja takaisin aksaamaan

 Apirillipäivänä alotettiin meijän tämän vuoden jälkikausi. Ekalta jäljeltä en oikestaan odottanu mitää, ja tein sen sen mukaan että taas tietää missä mennää ja sen perusteella tein meille treenisuunnitelmaa. No ei varmaan yllätä että eka jälki ei ollu mikään kovin kummonen: oli ihan liikaa vauhtia ja Sikka oli todella epätarkka. Jäljellä oli 3 kulmaa, eka oli ihan ok, loput 2 oli todella huonoja: pyöri ku mikä kulmassa. Kä vin seuraavana päivänä ajamassa uuden jäljen. Pistin sinne hyvin tiheesti ruokaa, että sain Sikalta vauhtia pois ja keskittyi tekemiseen. JÄljellä oli 2 kulmaa ja 1 piikki. Ekassa kulmassa meni hieman yli mutta korjasi itte. Toinen kulma ja piikki oli oikein mallikkaita. Torstaina käytiin Heidin ja Särmän kanssa ajamassa jäljet Luukissa. Sikka oli ihan kuutamallo ku lähettiin ajamaan jälkeä. Ekat 100 askelta oli semmosta sähellystä ja käden vääntöä, mutta ku napista painamalla Sikka rupes ajamaan jälkeä kuten normaalisti. Tosi kummallista. Tuolla jäljellä ei ollu ihan niin paljoa ruokaa mitä edellisellä (alussa enemmän, lopussa vähemmän), ja loppua kohden rupes taas vauhti kasvamaan. Kulmiin reagoi todella nopeesti ja teki niissä hyvää työtä.
Eilen kävin ajamassa uuden jäljen, mutta nytte kävin tetaamassa kuinka Sikka ajoi ku tein jäljen Heurekan nurtseille. Sikka oli ihan tottis/tokomoodissa ku mentii nurtseille, mutta tosi nätisti meni samantien jälkimoodiin ku vein paalulle. Tuolla jäljellä oli 3 kulmaa, ja yks puoli ympyrä. Taas jäljellä vähemmän ruokaa, mitä viimeks, mutta nytte vauhti ei silti kasvanu. Kulmiin reagoi taas nopeeti ja teki hienot kulmat, tarkisti ja lähti oikeeseen suuntaan. Tuossa puoliympärässä oli eniten haastetta, mutta niitä ollaan tehty super vähän. Eli niitä pitää ruveta tekemään.
Yleisesti, kaikki esineet on noussu hienosti ilma mitää ongelmaa (joka jäljellä ollu nytte 3-5esinettä), pituudet jäljillä on vaihdellu 360-520 askeleeseen, ja oon antanu vanhentua 45min- 2h.

Tokopuolella ei mitää suurta ja ihmeellistä. Ollaan käyty treenailemassa Tiian, Novan ja Gavan kanssa hallilla. Tehtiin kehään menoja kapulahäiriöillä, sillä se nosti pahasti Sikan. Toki itse halli nostaa Sikan kierroksia , joten oon todennu että ulkotreeneissä se on 100-kertaa parempi. Käytiin tekemässä bh-treeni Nooran ja Jipin kanssa, sillä he ovat menossa bh-kokeeseen. Tein koko setin Sikalle kokeenomaisena. Vähä mietin että kuinka pahasti turhautuu, sillä oon palkkaillu sitä hyvin paljon mielentilasta, eli kuinka kova olisi palkan odotus?!? Sikka pääsi yllättämään : oli ihan super . hyvässä mielentilassa. Oltiin paikkiksessa ensin, no siinä ei mitää ihmeellistä. Tehtiin bh-kaavion mukaan kahteen kertaa seuruukaavio, ja jäävät. Tehtiin myös eteenmenoihin suoruutta niin että jätin lelun selkeesti vinoon. Vähän meinas mennä käden vääntämiseksi, sillä lelun takia meinasi kaarrattaa.
Käytiin myös Hannan ja Tikon sekä Sinin ja Ässän kanssa treenailemassa. Tehtiin perus seuruuta ku ihan vieressä tehtiin noutoja ja ruutua, silti Sikka ei nostanu kierrosta eli eteenpäin ollaan menty. Tehtiin kans eteenmenoihin suoruutta. Tällä kertaa vasemmassa laidassa oli ruutu, eka toisto lähti nätisti suoraan, 20 m jälkeen lähti kaartamaan ruutuun päin. Pari muutakin toistoa meni samalla tavalla. Loppuun saatiin onneksi pari hyvää suoraa eteenmenoa. Eli me jatketaan näitä pk-eteenmenoja häiriöillä.

Tän viikon maanantaina käytiin aksaamassa 5 viikon jälkeen. Sen näki Sikasta. Itseasiassa naurettiin Iinan kanssa, että pitäiskö mun kääriä Sikka kuplamuoviin ennen ku vien sen radalle :) Mutta käytiin Kariniemen Sannin treeneissä. Rata oli sangen vauhdikas ja vaatii koiralta hyvin paljon taitoa. Tokalle esteelle oli takaakierto jolle piti koira lähettää kaukaa ja jättää itsenäisesti tekemään. Eli Sikalle hyvin vaikeeta. Kolmosen jälkeen persjättöö tui kyllä (toki meni muutaman kerran putkeen ) Mutta meinas valua selän  taakse, koska ei koonnu niin hyvin kolmoselle. Hyvin monelta tuli vitosen rima alas, mutta näissä Sikalla ne ei tullu kertaakaan alas. Luukutus suorat oli kyllä ehottomasti Sikan vahvuus ja puomin jälkeisiin hyppyihin tuli tosi nätisti eikä ees vilassu putkea. Oli nyt on taas treenattavaa :)

Eileen perjantaina hain meille Flou-staffin hoitoon viikoksi. Nuo kaks karvakorvaa on kyllä sangen hauska kaksikko. Kaks valopäätä :) ei siis tuu tylsä viikko

Ai nii! Ja pieni päivityspentuporjoktiin!! Mutta tosiaan olin aika maanimyynyt ku mikään ei oo menny putkeen. Viime viikolla Jenni soitteli mulle hyviä uutisia. Koska se Riinan astutusreissu Latviaan meni poskelleen nii Salmiset (siis Ruutipussin kennelin ihmiset) olivat soittaneet Riinan siskon Rauhan omistajalle, jos he jossain kohtaa voisi käyttää Rauhaa. Se oli sopinut omistajalle ja todennu että itseasiassa sillä on just nyt juoksut. He päättivät käyttää sitä näistä juoksuista. Toki juoksut oli jo niiin pitkällä että ulkomaille ei enää keretty astutusreissulle, joten urokseksi valikoitui virkakoirana puollustusvoimilla oleva Ruutipussi Olli Petteri. Yhdistelmä astutettiin onnistuneesti viime viikolla pariinkin kertaan, joten nyt toivotaan parasta. Itse oon kyllä todella innoissani tästä pentueesta.

Sikka ja Flou

Ulkokauden virallinen korkkaus

Nyt on meijän touhu kirjaimellisesti lipsahtanu tokon puolelle. Okei tuo kynsi on syynä siihen. Kattelin että pellotki rupee olemaan sulia ja suunnittelinki jos menis huomenna jäljelle. Ongelmana on vaan että pellot on vielä sen verran märkiä nii ei vielä viitti mennä tuon kynnen kanssa. Se on jo hyvällä mallilla mutta vielä pitää vähä miettiä pohjaa. Käytiin tuossa tostaina lenkillä missä pätkä käveltiin kovalla lumella nii kynsi hieman aukes ja tuli verta.

Tiistaina käytiin Tiian ja Novan kanssa treenailemassa hallilla. Sikka pääsi tekemään monen monta kehään tuloa. Alussa pääsi ääni ja neiti olis tullu apinan raivolla kentälle, mutta useemman toiston jälkeen saatiin hyviäkin kehään tuloja. Tehtiin myös pitkä seuruu, jossa Tiia liikkuroi, mutta me ei tehty liikkoroinnin mukaan, vaan mentiin oman pään mukaan. Jätin myös lelun kentälle ja välillä käytiin pyörimässä lelun ympärillä. Ihan lelun vieressä Sikka oli hyvä ja keskittyi supertarkkaan, mutta pahin oli ku kentän toisesta päästä tultiin kohti lelua -> meinas edistää. Koko treenistä huomas että Sikkanen on ollu viikon verran ilman kunnon lenkkiä. Siis ollaan me lenkkeilty mutta oon joutunu rajottaa eikä neiti oo päässy kaahottamaan. Sen takia käytiin heittämäs keskiviikkona juoksulenkki. Sen jälkeen oli sangen tyytyväinen malinois ku pääsi kiskomaan reilun kymmenen kilsaa.

Torstaina käytiin aamusta Hannan ja Tikon sekä Maritan, Benin ja Pamin kanssa tokoilemassa Ylästössä "sika-kentällä". Eli alotettiin tokon osalta pihatreenit ku oli kenttä sulanu. Jos joku ihmettelee Sika-kenttää nii kentän laidalle on tehty iso graffitti jossa lukee sika  -  eli Sika-Possulla on oma nimikko kenttä :) Jatkettiin kehään tuloja sillä kentällä oli jää ja itse jää oli sulanu mutta reunoilla oli kasat lunta joten kenttä näytti vähän kuin kehältä. Aluksi Sikka meinas ihan revetä liitoksista sillä pääsi treenaamaan pihalla. Vähän piti eka päästä rallamaan pallon kanssa ennen ku malttoi kasata itsensä tokomoodiin. Itse kehään menot oli oikeiniki korrekteja ja hyviä. Tehtiin muutama liikkeitten väli ja loppuun tunnari.

Eilein perjantaina mentiin Kivikkoon tokoilemaan ku kenttä oli sulanu ja superhyvässä kunnossa. Tällä kertaa treenamassa oli Noora ja Jippi, Hanna ja Tiko, Satu ja Elvi sekä Katri Unon ja Hipan kanssa. Aluksi seuruuttelin Sikkaa että sain sen tasaantumaan, sillä nyt ollaan treenattu niin paljo yksin että meinas ääntä tulla ku vieressä tehtiin ruutua, ohjattua, luoksareita ja muita vauhtiliikkeitä. Yllättävän nopeesti Sikka malttoi ja teki korrektisti töitä. Tehtiin myös liikkuroituna niin että Satu vei kaulat ohjattuun mutta lähdettiin erisuuntaan seuruuttamaan ja liikkuroi pitkän seuruun. Huomas taas että on kapulat jääny vähemmälle treenille ku jäi niihin taas suht pahasti kiinni. Ruutua hinkattiin oikein urakalla ja se meni käden väännöksi ku Sikka on jääny hieman eteen. Ruudussa se on selkeesti mutta ite tahdon että paikka olis takareunassa. Loppujen lopuksi saatiin muutama hyvä toisto.

Tänään käytiin kans Kivikossa Satun ja Elvin sekä Katrin, Unon ja Hipan kanssa. Tehtiin seuruuta kapula häiriöillä. Satu heitteli ja huitoi  ja kolajutti kapuloita. Sikka kyllä skarppas hyvin. Pitää siis vaan tehdä näitä taas superpaljo enemmän!! Tehtiin myös liikkeitten välejä ja Katri siiretlikin meitä pitkiä matkoja. Näissä meillä on vielä paljo tekemistä. suuri häiriö meinas olla ku lähes nenän edessä Elvi teki ruutua ja piti malttaa. Eli jatketaan näitäkin. Eli treenattava ei lopu ;)  Loppuun tehtiin vielä evl-paikkis. Tässä Sikalla ei ollu mitää ihmeellistä. Sikan pravuuri vaikkei kisaakkaan vielä evl:ssä

Tänään käytiin shoppailemassa Sikan kanssa. Oon juostessa käyttäny Sikalla Zero DC:n Short valjaita, mutta ne ei ihan sovi sikalle, sillä ne jää liian kiinni kainaloon jolloin etujalan liike jää vajaaksi -> askel jää liian lyhyeksi. Ongelma on, koska Sikalla on niin pitkä askel nii vaatii paljon tilaa. testasin Zero DC:n Fastereita mutta ne ei istunu yhden yhtää Sikalle. Zero DC:ltä oli tullu uus valjas: Cross. Ne oli Shortin ja Fasterin väli muoto joka istui Sikalle todella hyvin ja jätti etujaloille hyvin tilaa liikkumiseen, joten ne lähti mukaan. Kaupantäti joka siinä katteli ja esitteli meille ko valjaita naureskeli kyllä Sikalle ihan huolella, ja rakastui Sikkaan. Totes että ei oo hetkeen nähny noin ihahn iloista ja silti noin hyvä päistä malia.

Uus blogi uudet kujeet

Tossa jo pitempään miettineenä että jos vaihtais blogia kokonaan koska se alkuperäinen Nipsun ja Aavan matkassa on mennenn talven lumia : Nipsu on äitin koirana pohjammaalla ja Aava on pilvenpäällä joten se tuli todellakin tiensä päähän.

JOten mitäs me ollaan touhuttu Sika-Possun kanssa. Viimenen viikko on kyllä meidän osaltamenny kyllä niin poskelleen että oksat pois. Alotetaan siitä että sain viime viikon keskiviikkona huonoja uutisia mun pennun suhteen. Tähän nyt on muutenki ollu paljo muuttuvia tekijöitä. Alun perin mun piti ottaa Jennin kasvatista Kuikasta pennun. Jenny soitteli ja ehdotti että koska Kuikka ei oo ihan parhain mahdollinen rakenteellisesti ja haluan kompaktin pakkauksen ja Jenni tartti sijoitusnarttua nii Heli ja Timppa Ruutipussin kennelistä oli kiinnostunu Kuikan pennuista ja koska heille oli tulossa pentuiuta joten tarkotus oli että he vaihtavat keskenään pentuja, mutta se Jennille tuleva vaihdokki tulisi mulle sijotusnartuksi. Itse tykkään riinasta ja uros oli ihan super makee Gero (siitä oli paljo videoita you tubessa, ja kisannu viime vuonna mm. fmbb:ssä ipossa). No kaikki näytti hyvältä, Riina alotti 2 viikkoo myöhemmin juoksut mitä kuikka eli ajallisesti pentu tulisi melkein samaan aikaan. Mulle se 2 viikkoo on se ja sama. No Riinan kanssa lähettiin Latviaan astutusreissulle, mutta ku perille päästiin nii juoksut olivat jo ohi. Eli se pentue meni siinä. Nyt vähä selvitellään Jennin kanssa mitenkä tehään mun pentuprojektin kanssa. Ruutipussille on tulossa vielä 2 muuta pentuetta, siitä toisesta en halua ottaa pentua, ja se toinen kyllä kiinnostaa eli se Lystin ja Neron pentue. Mutta katsotaan mihinkä tää projekti menee. Toisaalta mietin että jos vaan puhtaasti siirtäis pentua ens vuoteen. Mutta voin sanoo että ottaa päähän ja pirusti.

Huono tuuri jatkuin viikonloppuna. Lauantaina ku lähin töihin Sikka oli normaali. No, kun tulin töistä nii homma oliki täysin eri; Sikka käveli häntä koipien välissä ja sen selkä oli pyöreä kuin kissalla. Neiti kuitenki söi normaalisti ja kävi tarpeillansa, mutta illalla ku tuli mun jalkopäähän nii välillä tärisi. Eli maha oli todella kipeä. Annoin illalla (siis yöllä) ProMaxin. Sunnuntaina  aamusta Siikka oli jo parempi, mutta näki ettei neiti ollut vielä kunnossa. Meillä olisi ollut Saijan ison radan treenit mutta Sikka oli sen verran heikossa kunnossa että jouduttiin jättää treenit välistä. Sunnnuntai illalla neiti olikin jo oma itsensä.

Maanantai aamu alkoi vasta riemukkaasti. Mulla ku käytiin aamulenkillä Sikka höppäili ittekseen kepin kanssa. Ku juoksi mun työ nii kattoin että verta oli aika lailla ympäriinsä. No yllättäen Sikalta meni kynsi, niin että ydin näkyi. Itse ku piti lähtee töihi nii paketoin jalan ja annoin rimadyliä . Töissä soittelin lääkäreitä läpi, vähä meinas olla hankalaa saada enää aikaa sille päivälle. Onneksi saatiin. No Sikka kävi sitten heittämässä päiväkännit ja poistettiin kynsi. Onneksi oli menny siististi. Nyt siis eletään paketti jalkaisena. Hyvin kynsi on lähteny kuivumaan ku sitä tuossa aamulla huolsin. maanantain Sikka oli siitä kipee, mutta tiistaina se on taas viilettäny normaaliin tapaansa.

Tiistaille meillä oli aika Ketterälle Ketulle. Olin siis voittanu lahjakortin joskus kisoista joten käytin sen nytte ku Jaanalle (mahtitassut) ei oo oikeen saanu aikoja. Onneksi tuo kynsi ei haitannu käsittelyä. Oltiin siis ekaa kertaa ja voin isosti suositella!! Johanna oli ihanan luonteva ja se että ku tuo käyttömalikan nii moni menee hieman takakireeksi ja sen näkee samantien koirassa. Eli mikä itselle on tärkeää nii ei luokitellu ekana Sikkaa mitenkään "hirveeksi raatelijaksi joka puree helposti" vaan luki koiraa huikeen hienosti. Itse lihakset Sikalla ei ollut jumissa, mutta luustollisesti oli kireyttä. Niska oli jonku verran jumissa, samoin lavat. Isoin "jumi" oli lantio joka oli jonkun verran vino oikealle puolelle. Kaikki aukes hurjan helposti ja saatiin Sikanen taas "tikkiin". Saatiin paljon kehuja siitä kuinka hyväpäinen malikka ja erityiskehut sen kunnosta: tasapainoineisesti kehittynyt (lihaksisto) ja käyttää kroppaansa huikeen hyvin. Johanna totes että taidatte paljonki jumppailla. Noh, todellisuus on hieman eri  :D

Nyt ku ollaan käsittelyn jälkeen otettu pari päivää kevyemmin (myös tuon kynnen takia), nii tänään käytiin hallilla vähä tokoilemassa. Mitää suuria vauhtijuttuja ei tehty kynnen takia, mutta tekniikkaa edestä sivulle tuloon ja tunnareita. Tehtiin me muutama jääväkin. Sikka meinas hieman räjähtää ku sen kanssa ei olla treenattu viikkoon. No mennään huomenna treenailemaan vähä lisää :)