Vuoden niputusta ja muuta höpinää

Elin tuossa melkeen kuukauden ilman kannettavaa, ku vanha päätti sanoa työsopimuksensa irti. Joten sen takia pieni hiljaisuus. Nyt on uus kone sylissä, nii pakkohan sitä on tännekki päivittää.

Jälkikausi pistettiin päätökseen marraskuun puolen välin tienoilla. Keljun jäljistä en pitäny kirjaa, mutta Sikan kanssa kyllä. Tän kauden saldona oli yhteensä 35 jälkeä, eli yks vähemmän mitä viime kesänä. Jakauma pellon ja mettän välillä oli 15 metsään, 20 pellolle. Alotetaan FH:n tilastoista: eli tosiaan yhteensä 20 jälkeä, yhteensä ajettuja askelia oli 11860 eli KA 593 askelta. Kulmia kertyi 73, piikkejä 11. Esineitä nousi 69/70 joten ei huonosi ollenkaan ! Kokonaisuutena pellolla Sikka ottikin aikas isoja harppauksia, sitä pitää vaan tehä nii menee koiraki eteenpäin. Monessa suhteessa oon tyytyväinen
Mettän puolella jälkiä yhteensä 15 kpl, ja yhteensä ajettujs jälkeä kertyi 16,57km, joten KA jäljellä oli 1,10km. Keppejä nousi yhteensä 70/75 eli 95,86%. Yritettiin JK2 mutta tottis kusi. JÄljellä itsessään ei oo kovinkaan mitää suurta ja ihmeellistä. Sikka sai varmuutta, mutta näkee että tietää mitä tekee nii rupee tekemään töitä takki auki. Eli yllätyksellisyyttä tarvitaan tulevaisuudessa ja paljo.
Keljun kanssa tehtiin pohjia pellolla, muutaman helpon metsäjäljenki juniori pääsi ajamaan. Siitä on hyvä lähtee ens kaudella uudella innolla.

Agilitykausi ei kovinkaan kummonen ollu meidän kannalta. Yhteensä Sikalle kertyi 27 starttia, joista 18 starttia 2-luokassa, ja loput kolmosissa. Kakkosissa saatiin ne kolme nollaa että noustiin kolmosiin, ja sen lisäksi 2x 10 vp. Kolmosissa pelkkiä hyllyjä. Eli nolla% ei oo kovin kummonen. Toki nyt syksyllä kisat jäivät tuon Sikan kohtauksen takia (yhdet kisat sen jälkeen).

Mitäs muuta me ollaan saatu aikaan..
Joulukuun alussa kävin Jaakon yksärillä Turussa molempien koirien kanssa. Tuli kyllä tarpeeseen!! Oltiin sen päivän vika treenaaja, joten voin sanoo että meijän treeni venähti melkeen 1,5h. No ei se mitää. Suurimman osan ajasta hujahti Keljun kanssa. Saatiin hyvät kotiläksyt, mitä ollaan tehty. Yleisesti ottaen Keljun estefocus on ikäisekseen sangen hyvä: se irtoo ja lukee ohjausta hyvin. Totta kai, esim takaaleikkauksissa vaihtoi laukan vasta esteen jälkeen, eikä ennen. Eli kokemattomuuden näkee vielä. Ollaan treenattu itsenäisiä takaakiertoja, hyppy-putki erottelua, käteen tulemista yms. perus juttuja. Sekä unohtamatta me alotettiin juoksari-projekti. Ollaan tehty nytte matolla. Hyvin neiti alkoi tajuta mitä siltä halutaan joten oon jo siirtäny maton puomin alastulolle joka on maassa. Pitää nyt ruveta pistämään tännekki meidän edistystä siinä. Sikka on päässy aksassa hivenen hömppäämään ja ollu nyt pitemmän aikaa "testissä" paljoko kestää treenaamista. Ihan hyvä balanssi alkaa pikku hiljaa löytymään että neiti pysyy kunnossa.
Jaakolta saatiin Sikan kanssa virallisesti synninpäästö. Ollaan nyt melkeen 3 vuotta tehty töitä noitten takaakiertojen suhteen, ja tiettyyn pisteeseen asti on edistystä, mutta sen jälkeen ei mitää... Juteltiin Jaakon kanssa että jopa häneltä loppuu keinot . Mutta toisaalta vaikka Jaakko keksis meille jotain uutta nii käykö sille samalla tavalla: toimii tiettyyn pisteeseen saakka. Jaakkokin sanoi mulle että vaikka antaisin Sikan sille seuraavaksi puoleksi vuodeksi, edes hän ei saisi korjattua Sika-Possun takaakiertoja. Eli päätettiin että tästä eteenpäin ruvetaan tekemään aksaa omalla tyylilä- Tai siis Sikan tyylillä. Ja ruvetaan viemään eteenpäin Sikkaa niillä vahvuuksilla mitä sillä on. Toki oon menny jo niin, mutta nyt ruvetaan tekemään vielä enemmän töitä, ja viemään tällä uudella tyylillä Sikkaa eteenpäin. Eli nyt ruvetaan tekemään aksaa ihan uuden näkökulman kautta! Toisaalta nyt tuo Sikan ongelman ydinkin löytyi ku Jaakko kattoi meijän menoa. Sikallahan on todella pitkä laukka, mutta radassa oli monta paikkaa mihin normaali koira olisi hieman koonnu ja ottanu neljä laukan. Sikka meni kahdella laukalla. Eli koska Sikan motto on mahollisimman lujaa, nii se menee mahdollisimman vähillä laukoilla. Kyllähän siinä kello kiittää, mutta sitte tulee monta muuta ongelmaa. Esim. pakkovalssin, vippaukset yms. on Sikasta perseestä sillä siinä mä pakotan koiran ottamaan sen yhden ylimääräisen laukan, minkä se muuten jättäis välistä.

Toko/tottis puolella hylkäsin totaalisesti Sikan kanssa , ja yllättäen ollaan vaan hömppäilty. Keljun kanssa oon syksyn mittään kärsiny motivaatiopulasta. Sillä Sikan kanssa oon tottunu koiraan joka räjähtää, jolla on voimaa, jolla on jäätävä intensiteetti tehä töitä. Koska Kelju ei oo läheskää nii räjähtävä yms. nii juniori tuntuu jotenki laiskalta, mitäänsanomattomalta. Siitä puuttuu se jäätävä draivi. Tiedän, ne on totaalisen erilaiset koirat, enkä SAA verrata niitä toisiinsa. Marraskuussa meiltä jäi tottis valkut välistä, mutta joulukuun valkut taas avas silmiä. Valkuista oli monta pois joten oli runsaasti aikaa. Miakin totesi että onhan se esim leikissä menny valtavasti eteenpäin, mutta silti pitää tehä töitä sen eteen ja se tärkein: antaa sille aikaa kasvaa! Nytte esim. seuruussa tehään vaan ylläpitotreeniä, ja sitte ku saalis kehittyy ja neiti kehittyy ruvetaan viemään taas neitiä eteenpäin. Nyt tehään paljo muita juttuja, tekniikkatreeniä.  Ja nyt ku oikeen miettii, ohan se omalla tavalla magee kaveri. Vaan erilailla mitä Sikka.

Aksakauden alku, jälkeä ja lihashuoltoa

Vielä kun jäkikautta on jäljellä, nii ollaan aikas paljon tullu niitä tallattua, nii mettää ku pellolle. Päätettiin Lauran kanssa että tavotteeksi otetaan FH-koe ens kesänä. Eihän Sikalle pidä saada ku kulmat paremmaksi nii olis koira valmis. Joten me ollaan tehty kulmi, lisää kulmia ja yllättäen mielentilaa. Aikas paljo Sikka on rauhottunu pellolla ku niitä jälkiä sille vaan tallaa sinne. Jännää. Ollaan me kerran käyty mettäjäljelläki. Toki se meni hieman persiilleen ku olin ollu paria päiväää ennen pellolla ja liina oli totaalisen märkä, toin sen sitte sisälle kuivumaan. Arvakkaapa muistinko ottaa sen mukaani. No en. Autossa oli onneks 3 m liina, mutta on se vaan nii perhanan lyhyt. Ajoin hieman vajaan kilsan jäljen niin että en pitäny narusta kiinni. Alussa Sikka kaahas ja ajoi vähä kuinka sattuu ku en ollukkaa jarruna. Loppua kohde se tajus ite hieman himmata ite ja meno rauhoittui huomattavasti. Tää oli ihan positiivinen juttu. Eli myös se työ pellolla rupee näkymään myös mettässä.
No totta kai Kelju K. Kojootti on päässy jäljelle. Ollaan oltu myös aikas paljo pellolla, mutta testasin sitä myös mettässä. Pellolla ollaan nyt ajeltu reilun 100 askeleen jälkiä, niin että edelleen mulla on ollu aikas lailla joka askeleella. Suurimmaksi osaksi jäljet on ollu S-mutkaa sillä alku on ollu tähän asti kaaosta ja kulman jälkeen on Kelju vasta rauhottunu jäljelle. Nyt ku on jäljet on tosiaan mutkaa mutkan perään nii on tarkkuutta ja keskittymistä tullut huomattavasti. Silti mukana on ollut kulmia. Mettäjäljellä ei oo ollu ku sielä täälä herkkua. Ekalla mettäjäljellä tais olla nami 3-5m välein, eilen ku kävin tallomassa nii herkkuja oli 5-10 metrin välein. Myös mettässä ollaan tehty kulmia, polkujen ylityksiä, ja paljon muuta mitä vaan voi tulla vastaan. En voi enempää olla tyytyväinen, Keljusta on kyllä kuoritunu melkoinen jälki-koiruus <3 . Tehdään jälkiä vielä jos ja kun kelit sallii nii sitte voi hyvillä mielin jäädä tauolle.

Aksassa alkoi tällä viikolla meidän talvikausi. Meidän treenit alkoi tiistaina Vuorelan Lotan silmien alla. Sikalla kanssa on viimeks treenattu kunnolla aksaa. ööö joskus kauan sitten, edelliseen kolmeen viikkoon sikka oli tainnu nähdän kerran aksaesteet. Sikka kävi kyllä nii todella kierroksilla ja porsasteli sen minkä kerkes. No hyvä että saadaan taas rytmiä aksapuolelle nii tästä on hyvä jatkaa.
Kelju ei oo myöskää aksannu ku kerran, mutta totesin että en ota siitä mitää painetta. Nyt vielä keskitytään enemmän jälkeen ku vaan voidaan, sitte ku jäljet menee tauolle nii on hyvä keskitttyä sitte aksaan.
Tänää käytiin juoksemassa Heiluhäntien kisoissa 3 starttia, vaikka 4 oli tarjolla. Tuomarina oli saksalainen Stefanie Stemkat. Ekana oli agirata. Jo tutustumisessa totesin että meijän taitotaso ei riitä tämmöselle radalle, koska se oli rata joka hyvin olis voinu olla MM-kisoissa. Todella vaikea, hurjasti ansaesteitä. Sikka kävi todella kuumana ja tultiinki kesken radan pois. Toisena ratana hypäri. rataprofiili ihn samanlainen. Todella vaikea. ja ihan samalla tavalla totesin että tähänkään ei meidän taitotaso riitä. Eipä kummallakaan radalla tuloksilla juhlittu. KOirakoita melkein 50 ja agiradalta tuli vain 6 tulosta, ja kisoissa oli kuitenki todella kovia nimiä (Kti Immonen, Oreniuksen Juha, Kurkisen Kim.... ) . Totesin että jos nuo suomen huiputki hyllyttää, nii se on ihan ok. että me Sikan kanssakaa ei onnistuta. Vika rata oli myös hypäri, joka oli selkeesti helpompi, suomeksi sanottuna normaalimpi rata. Tehtiin Sikan kanssa hyvä hylly. Mutta oon tyytyväinen että saatiin loppuun hyvä fiilis.

Toko/tottis puolella ei mitää uutta. Keljun kanssa treenit jatkuu. Nyt treeniaiheena on ollu etujalat ja niitten hallinta. Ne on välillä milloin missäkin ja sojottaa milloin mihinki. Paljon on saatu niihin hallistaa , mutta jatketaan edelleen näitä treenejä. Jääviin ollaan tehty erottelua ja tekniikkaa. Eteentulot on myös ottanu ison harppauksen eteenpäin. Nauratti että ku tehtiin nurtsilla joka oli hieman märkä ja liukas nii kelju vaan valui ja törmäsi muhun, eli se tulee kyllä nii vauhdilla ja ihan suoraan eteenpäin.

Keskiviikkona käytin Sikan käsittelyssä, eli viime kerrasta oli se n. 3 viikkoa. Mitää ihmeellistä ei ollu. Pää oli edelleen sangen jumissa, mutta muuten ei mitää. Nyt siirrytään normaaliin rytmiin eli mennää seuraavan kerran n. 3 kk päästä.

Pikku-Kelju rupee jo vakaati näyttää koiralle <3

Lomailua ja takasi arkeen

Viime viikolla me lomailtiin tytöjen kanssa, eli viikko vierähti kotomaisemissa pohjammaalla. Aina ku sinne menee nii mukamas suunnittelee treenaavansa koiria, mutta harvoin se pätee. Niin kävi nytki, eli koiruudet saanu elää ku pellossa koko viikon. Okei, sen verran käytiin että ajeltiin tyttöjen kanssa Turkuun kaukoryhmän treeneihin, jokka piti Jaakko. Eli huippuaksatreenit tavalliseen tapaan :)  Aiheena oli että meidät pistettiin totaalisesti pois omalta mukavuusalueelta ja pistettiin meidät miettimään. Eli radalla oli 6 esteen melkonen sekasorto, johon piti miettiä miten sen ohjaa. Jaakon sanoin,  meillä on treeneissä aina paikkoja joissa me tiedetään jo samantien kuinka ohjataan, ei me opita mitää. Mutta entäs kun tulee paikka, jossa me valmiiksi mitä tehdään, eli me oikeesti joudutaan miettiä ja pohtia jokainen oman koiransa kannalta mitenkä vois mennä. Toki ite mietin että jos se hyppää yhden esteen pitkänä mitenkä se vaikuttaa jatkoon ja missä kohtaa koira tarttee tukea, mutta sitte tulee kiire jatkoon. Toki tämähän oli tarkotus, ja lopun näkee ku ottaa koiran ja tekee pätkän. Sikaksi rimat pysyi todella hyvin ylhäällä ja saatiin muutamat todella hyvät pätkät aikaseksi.

Sunnuntaina käytiin Sikan kanssa juoksemassa Lagun kisoissa Seinäjoella 3 starttia. Tuomarina oli Arto Laitinen. Kaikki radat olivat todella mukavia, sangen vauhdikkaita ratoja. Ekalla radalla Sikka kääntyi yllättävän näppärästi väärään putken päähän mitä en ihan odottanu. Ja oli kyseessä siis este numero 6. Siihen lössähti myös samalla mun ohjaus ja hömppäiltiin radalta pois. Tokalla radalla keitti Sikka ihan totaalisesti yli. Kati ja Henri nauroivatki että : "päätitte pistää koko radan paskaksi. Enää puuttui että Sikka olis ottanu pehmomuurin palikan suuhunsa ja ravistellu sitä ku lelua konsanaan". Jep, se kertoo kaiken meidän radasta. Ja ei varmaan yllätä, että tultiin kesken radan pois.
Vika hypäri oli jo hieman parempaa menoa, toki hylly sieltä. Sen sentään kehtaan jo julkasta eli se on tässä alla:

Maanantaina käytiin heittääs nopeet tokotreenit Heurekan nurtseilla. Kelju teki seuruuta,jääviä, luoksetulon loppua (jota tehtiin myös kierroista). Sikan kanssa tehtiin ruutua ja sen korjauksia.
Tiistaina käytiin aamusta ajamassa jäljet pellolle molemmille tytöille. Kelju pääsi namijäljelle. Toki nytte tuo jälki rupee olemaan juniorin mielestä maailmasta siisteintä hommaa eli me mennää nelivedolla paalulle. Eli käveltiin aiaks monta kertaa sinne paalulle. Treenit jatkuu. Mutta itse jälki oli hieman vajaa 100 askelta, 1 kulma. Edelleen vauhtia tuppaa olemaan, mutta tykkään kovasti neidin tyylistä. Se on saanu nyt ittellensä nätin rytmin millä ajaa jälkeä. Sikalle tallasin 460 askelta pitkän, 5 kulmaa, ja vanheni melkein 1,5 tuntia. Paalulta lähti taas jäätävällä vauhdilla, joten otettiin uusiksi. Oli uusinnalla hieman parempi, mutta töitä jatketaan. Yllätys. Pari ekaa kulmaa oli aikas kehnoja, mutta muuten ihan hyvän jäljen Sika-Possu ajoi. Illalla ajeltiin Kökkelin kentälle tottistelemaan Lauran, Meten ja Satun kanssa. Tehtiin lyhyesti Keljun kanssa, ku tuntui hieman väsyneeltä. Tehtiin vähä seuruuta ja perusasentoja. Sikan kanssa keskityttiin mielentilaan. Huomasi heti, että nurtsi kenttä, toinen koira ja vieressä on toinen kenttä mistä kuului piiskan ääniä (ipo treenit) nii Sikka oli todella paska-tilassa. Eli operaationa aluksi oli saada se johonki mielentilaan. Asiaa ei auttanu että pisskasta nousi aikas hemmetisti, mutta silti oli hieman epävarma koska toinen koira oli kentällä. Aikas hirvee kombo. Pitää nyt vaan ruveta ajelemaan tiistaisin Kökkeliin nii saadaan treeniä!
Treenien lopuksi pääsi Kelju rallamaan Meten Sinko-sakemannin kanssa, joka on Keljua 1,5 viikkoa nuorempi. Kooltaan hyvin samankokoset. Olivat kyllä sangen mainiot painikaverit. Keljun mielestä ihan parasta!

Tänään keskiviikkona mulla oli Sikalle aika Johannan käsittelyyn eli Ketterälle Ketulle. Koko pää oli totaalisen jumissa, samoin selkä oli kuin betonia. Alotettiin selästä, mutta se aukes ku vaan hieman kosi selkään. Todennäkösesti johtuu siitä kohtauksesta ku kramppas, nii veti "suojauksen" päälle. Onneksi aukes todella todella helposti.  Ainoo selässä mikä vaati hieman enemmän oli se meidän "perinteinen jumi" : 4-5 väli, mutta aukes sekin helposti. Jumissa oli myös toinen perinteinen, eli vasen lapa. Sekin aukes yllättävän helposti. Samaan tapaan pientä kireyttä oli si-nivelessä. Mutta sitte mennää pääkoppaan. Koko kallonpohja oli jumissa, pahemmin vasemmalta puolelta. Pahin oli kuitenki aivoteltta. Sillähän on yhteys niin isoihin aivoihin kuin pieniin aivoihin, ja epilepsia "on pienissä aivoissa" , eli oliko tuo paha jumi syy vai seuraus?! Erittäin hyvä kysymys. Johanna mukaan se oli kuin sipulia kuoris. Sipulista ku ottaa päällimäiset kerrokset pois (eli tässä tapauksessa kevyet päällisjumit) nii sisällä on entistä syvempiä jumeja. Aikas paljon niitten kanssa tehtiin töitä ja aukastiin. Samoin jumeja oli kasvojen luitten tuntumassa , näille oli siis joku hieno nimi. Mutta pään luut jaetaan kahdeksi: on kasvojen luut ja aivojen luut. Jumit oli näitten yhtymäkohdassa (eli ohimossa ja yläleuan yhteydessä. Sen takia Sikan silmät olivat hieman erikohdissa). Tässäkin vasen puoli oli kireempi. Kun noita pään jumeja aukastiin, nii näki että helpotti koiraa huomattavasti. Koska sen verran isoja jumeja päästä aukastiin, jokka on yhteyksissä hermoihin, nii Sikka on koko loppuviikon kevyemmällä liikunnalla ja treenivapaalla. Annetaan kropan levätä kunnolla koska jos se kohtaus oli hermoperäistä, niinkuin mä oon nyt tullu tulokseen, nii parempi näin. Saatiin aika ens kuun ekoille päiville eli kolmen viikon päähän, nii katotaan missä kunnossa Sikan pää on. Kirjaimellisesti. Ja avataan sieltä lisää.

Illalla mentiin taasen lauran ja Meten kanssa treenaamaan, tällä kertaa jäljelle. Hieman kysyi motivaatiota lähtee pellon reunaan seisomaan ku vettä tulee ku saavista kaatais ja päälle kunnnon myrskytuuli. Rakkaudesta lajiin ;)   tein Keljulle nami jäljen, vanheni reilun 30 min. Mutta sinä aikana tuli vettä ihan jäätävä määrä. Keli rupes onneks selkenemään ku ruvettiin ajamaan jälkiä. Kelju selvitti hienosti jälkensä, vaikka olikin kova sivutuuli (ja suurin osa hajuista oli huuhtoutunut sateen mukana. Muille jouduttiin talloo jäljet uusiksi ku vettä satoi tunnin verran kaatamalla, ku tallottiin ja jäljen vanhetessa, nii eihän ne haissu yhden yhtää ku pistettiin koira paalulle. Ihan loppuun pääsi Kelju taas painimaan Sinko-koiruuden kanssa.
 Noh, huomiselle sovittiin samalla porukalla uudet jälkitreenit. Jos huomenna ei kastuttais!

Kelju ja Sinko (sori illalla pimeessä ei saanu parempaa kännykkäkuvaa)

Askel eteenpäin

Alotetaan Sikasta. Kohtauksen jälkeen meni muutama päivä että neiti palautui kohtauksesta. Oon muutenki hieman valitellu että Sikka on viimesen 3-4 viikkoo ollu flekmaattinen ja mettälenkeillä se on kulkenu mun vieressä tai takana. Eli oon vähä joutunu potkimaan sitä eteenpäin. Eileen käytiin mettässä ja vaniha iloinen Sika-Possu on taas takasin. Se juoksi Keljun kanssa  mettässä sen minkä jaloista pääsi. Eli kohtauksen myöstä kaikki flekmaattisuus hävis. Muutenki se on nyt jonkun verran rennommonpi. Käytiin vielä verikokeissa mutta niissä ei ollu yhtää mitää. Eli nyt todellakin jatketaan normlia elämää :)


Tuli muuten kuvattua hieman Keljun hömppäilyjä. Huomas että lämmin päivä ja muutenki oli juniori hieman väsyksissä. Kyllä se paljo jo asioita osaa :) Kelju on muutenki pieni lapsinero. Aksassa se hakee jo todella hyvin esteitä, eikä liikehäiriö haittaa yhtää. Ollaan tehty vaan muutamalla esteellä ja opiskeltu valsseja ja persjättöjä. Vauhtia löytyy jo ihan kiitettävästi että sitä saa pinkoa ihan huolella. Toki vaikuttaa että rimat on ollu 10 cm eli periaatteessa se ei hyppää vielä mitenkää, juoksee vaan. Mutta siitä on kuoriutunu melkonen agility-velho jonka mielestä juokseminen on niiiiin siiiiistiiiiii eli ehkä mä teen vielä Keljustaki aksa-koiruuden :)

Hässäkkää nii hyvässä kuin pahassa

Mun motivaatio-pula tuon Sikan kanssa junnaa edelleen paikallaa. Toki pahimmasta rupeen pääsemään nytte yli ja ehkä pieni motivaation kipinä pilkottaa tunnlin päässä. Voin sanoo, että oon hyvin paljo miettiny mitä mä haluan tehä Sikan kanssa? Mitä lajeja? Miten lähden viemään eteenpäi? Ja se tärkein, mikkä on meijän realistiset tavotteet? 

Nyt lähetään tekemään tokoa mieli avoimena ja mietitään uusia juttuja. Nyt päätin että pistän sen koko talveksi pelkälle nami palkalle. Aikoinaan Sikka oli kuukauden, mutta se oli turhaa, jote nyt vedetään koko talvi!

Aksaa ei olla treenattu oikestaan koko kesänä. Kaikki treenit mahtuu yhden käden sormiin, joten nyt aattelin ruveta taas tekemään senkin eteen enemmn töitä. Ja sen takia ilmotin Sikan ens viikonlopulle kisoihin.

Mulla oliki jo Sikalle paikka eilisiin Asunnan Iinan aksatreeneihin ku kävin tuuraamassa yhtä seuran kouluttajaa, mutta tuli melkoinen takapakki. Sikka siis sai epilepsia-tyylisen kohtauksen iltapäivästä. Sika-Possu siis makas sangyllä mun vieressä ku ite istuin kone sylissä. Yhtäkkiä Sikalta lasittui katse ja rupes tutisemaan, niin kuin sillä olis tasapaino heittelehtiny ja yritti pitää ittensä koossa. Se vain paheni ja kesti n. 10 min. Sen jälkeen kramppas vajaa 5 min. Tokenemiseen kramppauksen jälkeen en kattonu aikaa, mutta koko aika tuntui nii todella pitkältä. Kerkesin jo soittaa eläinsairaala Aistiin, mutta sieltä vain sanottiin että tarkkaile vain koiraa, ja jos ei lahde virkoamaan nii sitte pitää viedä päivystykseen. Koko loppu illan Sikka oli todella voimaton, mutta ihan ymmärrettävää koska onhan noi rankkoja. Itse hieman säikähdin , sillä itellä ei oo koskaan ollu koiraa jolla olis ollu/koskaan saanut kohtausta. Mitään nättiä katteltavaa se ei todellakaan oo. Nyt vain toivotaan että tämä jäi ekaksi ja vikaksi kohtaukseksi. Tää oli mun tietääkseni (ja nähden) Sikan ensimmäinen kohtaus. Toisaalta oon pitkiä päiviä ollu töissä nii en tiiä onko näitä tullu ennemmin. Nyt me jatketaan normaalia elämää, sillä en halua elää pelossa etto koska/kun kohtaus uusiutuu. 

Mennää vähä iloisempii aiheisiin. Kelju K. Kojootti senkun kasvaa ja rupee olemaan paikka paikoin melkonen kusipää. Mun kiltti, helppo ja tottelevainen pentu on hävinnyt taivaan tuuliin ja nyt mulla on kunnon riiviö-mali. Tällä hetkellä Kelju on n. 50 cm korkea ja painoa on semmoset 14kg, eli ihan hyvän kokonen neiti on vaikka ikää on 18,5vk. 

Eiliselle ostin Keljulle treenit Skogsterin Mia treeneihin, eli päästiin oikeesti päätevän ihmisen silmien alla treenaamaan. Ollaanhan me käyty "kunnon" tokokouluttajilla, mutta ongelmana on seuruu, en oo saanu kunnon rytmiä tekemiseen vaan Keljukkaan jalat menee ihan miten sattuu. Mia se otti multa kasan herkkuja ja testaili mikä lähtee toimimaan parhaiten Keljulle. Saatiin kotiin tuomisena muutamakin eri tyyli mikkä lähti toimimaan. Ja todetaan että jo muutaman sentin muutos käden asennossa vaikutti huimasti Keljun työskentelyyn. Sain kyllä olla tyytyväinen siihen kuinka hyvin juniori malttoin keskittyä, sillä uus kenttä , paljon uusia ihmisiä ja silti keskittyi super hyvin. Miakin kehui Keljun keskittymistä ja aktiivisuutta, ja muutenki tykkäsi pennelistä :) Mutta onhan Kelju niin huikee ku tehään töitä. Neiti kun haluaa olla se luokan hikari, joka saa kokeista 10++ ja hylly on täynnä hymytyttö-patsaita. 

Jälkeä ja kolmosten korkkaus aksassa

Ensinnäkin, varoitus että tästä tulee sangen pitkä pläjäys sillä kaikkea on jo kerenny tapahtua :)

Alotetaan aika järjestyksessä. Kesäkuun lopussa kytiin Sikkasen kanssa Tampereella jälkikokeessa. Tai oikestaan alotetaan jo perjantaista, sillä totesin että Sikalle ku ei oo ammuttu nii kävin ampumassa. Sika meni siitä jotenki tosi epävarmaksi, no lauantaina nostattelin ja yritin pistää "laastaria" päälle. Je sunnuntaina kokeeseen, toki ei ehkä niin hyvällä fiiliksellä. No sunnuntaina saakelin aikasin aamusta auton nokka kohti Tamperetta. Oltiin kokeen ainoo kakkosen koirakko. Koe alkoi jäljellä. Ku lähetin janalle Sikka lähti hieman vinoon. Itse jälki lähti n. 7 m ennen janan loppumista. Sikka otti takajäljen, mistä tuomari huusi pois ja lähettiin sitte oikeaan suuntaan lähetyspaikalta katsottuna oikealle. Itse jälki oli todella mukava!! Vaihtelevaa maastoa, Sikka ajoi todella hyvin. Yks keppi jäi matkanvarrelle, enkä enää jaksanu lähtee ettimään sitä. Veikkaisin että se oli 2 keppi mikä jäi. Tuomarin kommenttina että lähtee hyvin määrätietoisesti jäljelle ja eteenee hyvin, regoin erittäin hyvin jälkeen mutta jäljelle lähdettäessä saisi olla varmempi.. No siitä sitte ajeltiin esineruutupaikalle. Ruutu oli rinteessä, kivassa mäntymetsässä jossa näki koiran hyvin. Sikalle kolme lähetystä kolme esinettä joille juoksi aikas lailla suoraa. Aikaa kului huimat minuutti ja 4 sekuntia. Eli se oli npee ja erittäin nätti esineruutu. Siitä saatiinki tuomarilta täydet pisteet. Ekalla esineellä joutui vähä ettiä että kelles mä tämän tuon (eli huomaa että yksin tulee treenattua). Tuomarin palautteena oli että todella nättiä tekemistä ja koira todella tietää mitä on tekemässä. Luovutuksissa sen suu on hieman levoton. Eli yhteensä maastoista saatiin 145 pistettä. Sitte siitä ajettiin tottiskentälle. Oltiin ihan ekana ja meijän piti mennä paikkikseen eka. Saatiin pariksi ykkösen koira. JO siinä kohtaa ku mentiin ilmottautumaan tuomarille Sikka oli todella paskassa mielentilassa, hyvin epävarma ja pälyili ympärille (laukausten takia). Käytiin ilmoamassa, se oli hirveetä, sain sen jotenki puoliks korrektiktina paikkispaikalle. Siinä ihan vieressä oli ipo-piilo, siinä kohtaa ku annaoin maahan-käskyn nii oli jo säntäämässä kiertämään mutta kilttinä meni maahan. ja lähtihän se kiertämään piilon.... siinä kohtaa keskeytin kokeen. Tuomarikin totes että hyvä päätös. Ku jouuttiin siinä siinä kuitenki käydä kävelemässä eli tekemässä seuruukaavio ku toinen oli paikkiksessa, neiti ees kyenny seuraamaan ku meni nii epävarmaksi ampumisen suhteen.  KOkeen jälkeen tuli itelle kyllä tietyssä suhteessa pieni ahdistus ja epätoivo tuon ampumisen takia... oon nyt miettiny kuinka mä lähen purkamaan sitä. Ampua vaan perhanasti, mutta sitte pitää nostaa koiran virettä ja siitä tulee ongelmia (ääni yms). Oon nyt muutamia kertoja käytny treenaamassa tokoa ja koko koiran pääkoppa on ollu totaalinen sekasorto: epävarmuutta, yliyrittämistä, keskittymisongelmia, ja sitte menee kuppi nurin. JOtenki tullu semmonen fiilis että pitäiskö vaan luovuttaa... sillä vaikka mitä yrität tehä sen kanssa nii ei tuo pääkoppa muutu tuosta mihinkään. JOten en todellakaa tiiä mitä teen tuon kanssa ja miten lähe tätä tilannetta purkamaan. Oon nyt toisaalta yrittäny antaa itelleni armoo että se koiran huonous ei kaikkinensa johdu vaan musta vaan sen nupista. Ei oo sekää helppoo.

Alkukuusta pistettiin auton nokka kohti Kiteetä ja mentiin pe-su Saijan leirille. Pe oltiin jo aijjoos ja treenattiin ekassa ryhmässä vaikka meijän kuului treenata vasta tokassa. Perjantaina kyllä valitettavasti satoi vettä joten otettiin treeni vähä rauhallisemmin eli jätettiin kontaktit tekemättä ja vähä mietittiin kaarroksia , koska kyseessä oli kuitenki ihan tavallinen nurtsi. Lauantaina aamusta oli ekat treenit, siinä Sikalle keitti ihan totaalisesti yli. Ja pahasti. en todellakaan muista koska Sikka olis ollu tuommonen. On sillä keittäny yli, mutta noin pahasti, joskus ihan junnuna. Samaa sanoi myös Saija. Illalla oli vielä lyhyt treeni, mutta vitutuskäyrä oli sen verran korkeella että pääsi Keljukainen tekemään esteen tarjoomista. Ja juoksemaan putkiin :D Hyvin nopeesti se tajus esteen ja tehtiin jo muutam esteen pätkiä. Super-Keljunen <3
Sunnuntaina vielä vikat treenit ennen kotiin lähtöä. Ihan jäätävän juoksuradan oli Saija tehny. Mutta yks Sikan parhaimpia treenejä ikinä. Se mielentila, joten niin käsittämättömän hienoo <3 hankala rata, mutta me tehtiin se melkein nollana koko 34 estettä. Toki tein kyllä kuolemaa ku piti juosta kentän päästä päähän ja kikki melkeen 10 m esteväleillä.. Ja vain 50 rimat.
Kelju oli sangen hieno leirikoiruus!! Todella reipas, ja helppo matkakaveri. Pääsi juniori myös leikkimään Saijan Vänkän kanssaki.

Pe treeni

La aamutreeni

Su treeni

Kiteeltä ku lähettiin nii jäätiin matkanvarrelle Ruokolahti/Puumala akselille vielä päiväksi mökkeilemään ystävän luokse. Ja Kelju pääsi painimaan Luna-koiruuden kanssa.

keljun kanssa on tehty muutamia jälkiä, hömpötelty seuruuta/perusasentoja mikkä osaa jo suht kivasti. JOnku verran junnataan kyllä paikoillaa. Ja nyt ku kärsin Sika-Possun kanssa motivaatiopulasta nii on jääny Keljunki kanssa tekeminen vähällä. Joka hieman harmittaa... mutta se on pentu. Vielä kerkeää.
Sikkaki on päässy ajamaan kokeen jälkeen 2 metsäjälkee ja 3 peltojälkee. Peltojälki on menny eteenpäin. Nyt pitää vaan ruveta tekemään töitä siihen paalulta lähtemiseen ku neiti juoksee nii jäätävää vauhtia sen ekan 20 m. Kelju on hyvin jo hiffannu sen kuinka askeleet menee eli lähtee jo nätisti hakemaan aina askelmaa. Pitää nyt vaan käydä sille talomassa jälkiä.

Tänää korkattiin Sika-Possun kanssa kolmoset omissa kisoissa Kivikossa. Voin sanoo että oli kyllä melkonen tappokeli!! 2 rataa jaksoin juoksta, mutta sitte rupesin itte olemaan jo sen verran heikossa kunnossa että oli pakko luovuttaa. Tuomarina oli Saviojan Anne. radat todella mukavia ja eteneviä, joissa muutama vaikee kohta. Lämmön näki ainaki mun ohjaamisessa joten sen suuremmin ei jääny jälkipolville kerrottavaa. Voin sanoo että jos luvataan näin lämmintä nii en t o d e l l a k a a n  tuu enää ilmoomaan koiraa kisoihin. Eilen jo rupesin juottamaan, tänää Sikka on juotettu ja yritetty jäähdyttää ja juottaa lisää. Ja lisää jäähdyttää. Ihän jäätävn iso kiitos sillä kisat oli järkätty hyvin että oli ammeita missä pääsi kastelemaan koiraa ja kentällä oli useampi näyttelyteöltta missä häkkej', joihin sai koiran. Keljuus oli sangen pätevä kisaturisti. Pääsi kattelemaan maailman menoa ja moikkaamaan seurakavereiden koiria. Jotka otti vastaan ihan super hyvin.

Tänää Keljulle tuli täyteen 14 viikkoa. Käytiin rokotuksilla ja silloon painoa oli 9.5kg eli ihan hyvänkokoinen rötkäle. Nyt neiti on keskittyny vain jalkojen JA KORVIEN kasvattamiseen.:D

Ihan vahingoilta ei olla vältytty sillä jälkikokeessa jäljellä Sikka yhdessä kohtaa veti suoraa neljältä jalalta järkyttävän korkeen pompun suoraa ylöspäin. Olin ihan sata varma että käärme, mutte neiti se jatkoi smantien jäljestämistä. Itse en mitää käärmettä nähny nii jatkettiin matkaa. Ku päästiin aurolle rupesin kattomaan koiraa että oli saanu etujalkaan ihan ylös vekin ilmeisesti kepistä. Putsasin vedellä ja jatkettiin ruutuun matkaa. Vasta ruudun jälkeen kattoin tarkemmin nii se vekki olikin sangen iso ja syvä. Ku kotiin päästiin nii käytiin sunnuntaipäivystyksessä hakemass 3 (helvetin kallista) tikkiä. Eniten ärsytti koska tikit oli huonosti tehty ja lähtivät samantien nii hoidin haavan kuitenki avohaavana. Mutta se että turhaa koira rauhotettiin ja saatiin 28 päivän karenssi. Ja menetin ison kasan rahaa. No aina ei mee maaliin asti...

Muutama kuva Sikasta leirillä Ja Keljusta ja Lunasta mökiltä:

Aina tyylillä

Tyytyväinen koira su treenin jälkeen

Keljun touhuiluja

Keljun kanssa on nytte tullu touhailtua, valitttavasti juniorin haun jälkeen oon kirjaimellisesti asunu töissä hyvinkin paljo, mikä harmittaa kyllä suuresti. Mutta toisaalta, ite oon sitä mieltä pentu saa olla pentu, enkä oo pitäny kiirettä minkään asian suhteen. Totta kai ollaan me jotain hömppäilty: perusasentoja ollaan tehty namin avulla, mutta pieni idea rupee olemaan. Ollaan myös opiskeltu käsikosketusta, joka kans sujuu jo suht hyvin. Maahanmenoa, siinä usein jää pylly pystyyn ku etuosa menee maahan, mutta jotain käryä on siitäkin käsiavun kanssa. Ollaan leikitty kahden lelun leikkiä. Tällä hetkellä ku rupeen leikkimään toisella kädellä nii on pakko "ankkuroida" toinen lelu missä Kelju on kiinni sillä muuten se lähtis toisen lelun perään lelu suussa. Leikkiessä jos päästän irti nii jo jollain lailla palauttaa lelun, mutta jos hetsaan ja heitän lelun eteenpäin nii palautus unohtuu. No ei voi vielä kaikkea vaatia :)
Tähän asti oon pyrkiny että vähintään yks ruoka ollaan syöty nenähommissa, eli yleensä oon heittäny ruoan pitkin poikin nurtsia ja saanu juniori etsiä nappulat. Muutaman kerran oon tallonu jäljen muotoon. Näitä ruvetaan nyt lisäämään. Ongelmana on ollu että monessa mun vaki peltojälkipaikassa on nurtsi nii törkeen korkeeta nii en viitti pentua sinne pistää.

Muuten pentu vaikuttaa kyllä ihan huikeelta tyypiltä. Hyvin erilaiselta vs. Sikka. Tää pikku-malinöössi on huomattavasti rauhallisempi ja äärimmäisen paljon tasasempi mitä Sika. Se osaa rauhoittua nätisti kotona, ja ei oo ollu mitää suurempia iltavillejä. Mutta sitte ku tehään nii sitte tehään.

Ollaan tavattu uusia koirakavereita, jokka on pentuystävällisiä. Hieman on Kaljua jännittänyt mutta hienosti on rohkaistunut. Käytiin tossa moikkaamassa 12 viikkosta Sysi-aussieta. Sysi oli jo iso narttu, ja hieman Keljua jännitti ku kaveri halus painia samantien. Hetken rohkaistumisen jälkeen ne painattikin pellolla peräkanaa. Sikan kanssane jo tossa on myös paininut. vetoleikit oon joutunu kieltää koska siinä Sikka otta helposti tosissaan nii ei juniorin hampaat vielä kestä moista retuutusta.

Sikka on päässy todella vähäisellä touhuiluilla, ei olla lenkkeilty (pennun takia), hieman ollaan tokoa tehty

Sysi ja Kelju

Kelju tuli taloon

Vihdoin ja viimein hieman odotettu. Torstaina aamuvuoron jälkeen ajelin pohjammaalle, jossa nukuin yön ja aamusta lähdettiin Sikan kanssa ajelemaan kohti Haapavettä. Eli haettiin pentu kotiin :) kaks oli jo pentueesta lähteny aamusta jo kohti Kuopiota, eli laumasta suurinosa (13 kpl) oli vielä paikalla. Täytyy myöntää, että normaalisti miettisin 2 kertaa ennen ku meen 13 piraija-malinoissin kanssa samaan aitaukseen, mutta nyt ei tarttenu miettiä yhden yhtää. Uskalsi helposti mennä , eikä tullu syödyksi. Lauma oli kokonaisuudessaa äärimmäisen tasaienn, eikä sielä kukaan erottunu erikseen. Hobitti ehkä ulkonäkönsa takia, mutta luonteiltaan kaikki hyvin samanlaisia. Jussi sanoiki että Kuopion miehet jokka haki pari virkakoiraa sanoi että myös että ihan sama kenet sieltä mukaansa ottaisi ku ovat nii tasaisia kaikki. Jussi oli meikäläiselle varannu purppuran pannan omaavan nartun; hyvin tasasen varma kaikessa, ei se joka on ekana joka paikassa, mutta ei todellakaan myöskään viimesenä.
Kotiin ku lähdettiin nii ekat 2 km juniori hieman se vinkuin/ulisi, mutta sen jälkeen nukkui koko lopun 3 tunnin ajomatkan takas pohjammaalle. Ja nukkui koko matkan pohjammaalta pk-seudulle. Muutenki pikkuinen on osoittanu olevansa sangen pätevä ja fiksu pieni. Ja alusta varma. Tähän mennessä ollaan käyty Peten koiratarvikkeella, minne käveli kuin vanha tekijä. Tikkurilan asemalla, hallilla missä myös vähä leikittiin ja juniori nuikkui vaikka koulutin ja ympärillä oli hälinää. Ollaan opiskeltu luoksareita, istu - ja maahan-käskyjä. Ja totta kai leikitty. Paljon. Ja eri paikoissa ja eri leluilla. Pikkuinen leikkii kyllä sangen hyvin, ja söpösti muristen :)

Sikkanen on ottanu Keljun yllättävänkin hyvin vastaan. Okei, ekat pari päivää Sikanen oli hyvin välinpitämätön junioria kohtaan mutta nytte on jo hyvinki sujut pennun kanssa. Ja yllättävän hyvin sen hermo on kestäny vaikka Kelju pyörii ja hyörii sen jaloissa. Kertaakaan se ei oo ärähtäny. Kelju jopa meni ekana päivänä Sikan ruokakipolle ja Sikka oli että mamma auta, eikä sanonu sanaakaa. Sikka joka on niiiin ahmatti ja pitää huolen ruuastansa.

Enemmän Kejun toilailuja ja touhuiluja voi seurata instassa @minttutt

Tokon hinkkausta ja jäljen työvoitto

Viime viikko oli treenien osalta hyvin hiljaista meidän osalta sillä, meillä oli töissä menun vaihto joten mä oon tehny vaan pitkiä päiviä töissä.
Muutaman kerran ollaan päästy jotain tekemään. Viime postauksen jälkeen ollaan ajettu 2 peltojälkeä ja 3 mettäjälkeä. Pellolla puoliympyrät on alkaneet sujumaan jo paljon paremmin, nuo kulmat on meijän kompastuskivi. Kun ajan lyhyellä liinalla tekee jollailailla kulmat ( ei ne silti nättejä oo = reagoi kyllä kulmaan, mutta pyörii ennen kuin lähtee taas jatkamaan oikeaan suuntaan), nyt oon ajanu jälkeä pitkällä liinalla eli ite hillun sielä 10 m pääs, nii menee yli ja sitte vasta alkaaki pyöriminen. Joka kerta se kyllä löytää jäljen ja jatkaa matkaa, mutta näillä pitää kyllä kipeesti tehdä jotain. Listäään tähän että toinen noista peltojäljistä ajettiin kaatosateessa. Ja se oliki tän vuoden parhain peltojälki ku joutui pieni hunsvotti keskittyä vähä enemmän. Toinen jälki oliki semmosta kuraa ettei siitä jää jälkipolville todellakaa sanomista.
Mettän puolella ollaan menty isoja askeleita eteenpäin. Ja kaks viimesintä mettäjälkee on ollu kyllä haastavia. Ekan noista kolmesta talloin Husöhön, pituutta 1,11 km, 6 kulmaa, keppejä 5 mikkä kaikki nousi, vanheni reilun tunnin. Tällä jäljellä piilottelin keppejä , mutta kaikki nousi silti hienosti. Viime viikon perjantaina käyvin Luukissa tallomassa jäljen. Pitutta oli 1030 m , keppejä 6, kulmia 4 ja 1 piikki, vanheni reilun tunnin. Sielä oli jollain luokalla jonkin sortin metsäpäivä, ja ku sain jäljen tallattua koko luokallinen sinne tänne säntäileviä oppilaita kulki jälkeä pitkin vajaan 100 m. Siinä kohtaa odotukset ei enää ollu kovinkaan suuret. KÄytiin heittääs jäljen vanhentuessa nopeet tottikset ja sitte jäljelle. Jana oli suht pitkä, sillä jälki lähti n. 40 m. Hienosti Sikka irtos ja nosti jälken, tarkisti takajäljen ja lähti oikeeseen suuntaan. Siinä mistä oppilaat oli käveleet oli Sikalle todella vaikeeta, sillä Sikalle on muutenkin hyvin vaikeeta jäljestää kangasmetsässä missä ei oo aluskasvillisuutta, isoja polkuja ja niiden ylityksiä. Äärimmäisen hyvää työtä pikku-Possu teki. Keppi kyllä jäi matkan varrelle , mutta sen ymmärrän hyvin. Loppu jälki olikin sangen mallikas ja piikin selvitti hyvin (siihen nähden että tälle vuotta tais olla toinen). Ja kaikki loput kepitki nousi mallikkaasti. Siinä meni meijän 100% nostovarmuus tähän astisesta 43 esineestä/kepistä.
Tänään käytiin ajamassa taasen jälki. Kattelin Google Mapsistä randomilla hyviä mettiä ja ajoin sinne. Se mitä ekaksi katoin oliki sangen pieni (sielä oliki muutama talo mitä ei näkyny Mapsissä), joten ajelin ja pysähdyin tien varteen ku tuli semmonen hyvä paikka. Oltiin jossain Nurmijärven ja Tuusulan rajamailla. Tämän päivän jälki oli kyllä semmonen ettei oo vielä toista tullu, alku oli nättiä kangasmetsää (ekat 200 m) sen jälkeen mentiin koivumetsään missä runsaasti kaatuneita puita yms, sen jälkeen suon kautta erittäin vanhaan sekametsään mikä oli erittäin vaikea kulkuista, tiheikön kautta (2-3 metrisiä koivuja joita oli neliöllä vähintään 100) hakkuuaukealle ja sieltä vaikea kulkuisen sekamettän kautta loppu 150 m oli taas kangasmetsää. Eli alustoina ihan kaikkea. Jäljellä oli 4 tien ylitystä, ekan tein niin että kun saavuin tievarteen niin en ekana mennykkää yli vaan kävelin tien vartta 20-25 m ja sitte puikkasin ylitte. Tässä Sikka joutui todella tekemään töitä , helppoa ei ollu, mutta selvitti nätisti kohdan. Todetaan lisäksi että talloessa huomasin että sielä oli todella todella paljon hirven jälkiä, ja välillä oli pakko mennä "hirvien tekemiä polkuja" pitkin, koska muualta vaan ei päässy läpi. Mua tuli jälkeä talloessa 2 hirveä vastaan (meinasin saada sydärin ku keskityt vaan että kävelet eteenpäin ja katot jalkoihin ja yhtäkkiä 10 m päästä lähti 2 hirveä), eläinten luita tuli pari kertaa vastaa, joista ekoilta luilta lähti pari kettua luikkimaan pakoon, olisko ollu 100 m myöhemmin oli pari sääriluuta vastassa. Jana oli n. 30 m , keppejä 6, nii ja pitutta 1,63km. kulmia 6 mitkä semi alussa. Ojan ylityksissä menin 12 jälkeen laskuissa sekasi mutta hieman alle 20. Ja että helpolla ei pääse nii jälki oli merkkaamaton. Eli edellytykset kaaokselle oli erittäin hyvät. Eka lähetys janalle oli Sikalta löysä ja ei irronnut mihinkään. Lähetin uusiksi ja nyt teki "sikkamaisemman" janan lähti hyvin nappas jäljen tarkisti suunnan ja lähti porskuttamaan. Heti alkuun saatiin pieni kaatosade niskaan. Kaikki kulmat ajoi sukkana ilman mitää ongelmaa (tämmösiä ku ne olis myös pelllolla!!) Ekalle "hirvipolulle" tultaessa joutui tarkennella aika paljo ja oli hieman epävarma, mutta sen jälkeen ei mitää ongelmaa. Tuoreet hirvenjäljet, tai ketun jäljet tai ne luut ei ollu mikää ongelma sille neiti se vaan porskutti menemään. Loput tien ylitykset oli sangen mallikkaita. Kaikki kepit nousi ja kertaakaan ei menty hukkaan. Ehottomasti yks Sikan parhaimpia jälkiä. Tässä sen huomaa että ku itellä ei oo muuta vaihtoehtoa ku yrittää pysyä pystyssä ja kulkea Sikan perässä, nii Sikka ottaa niin hienosti vastuun jäljestä ja hoitaa hommansa paremmin ku hyvin. Jos ite tiiän missä jälki menee ja on helppo kulkuisempaa maastoa, huomaamatta lähen hieman auttamaan Sikkaa niin Sikan jäljestäminen kärsii.
Takotus olis nyt kyllä mennä jälkikokeeseen! Pitäis vaan käydä ampumassa koska totesin tuossa jäljeltä kotiin ajellessani että Sikalle ei oo ammuttu tänä vuonna vielä kertaakaa...

Nopee katsaus tokoon. Sielä työvoitta ollaan saatu kaukoihin. Ne on ollu meidän iso kompastus kivi, mutta yhtäkkiä ei oo enää sitäkää ongelmaa! Oon erityisen tyytyväinen. Suunnittelin jo ilmoovani sen kokeeseen, mutta totesin että en ilmookkaa ku sille päivälle tulee pennun haku reissu. JOten sitä nyt hieman lykätään. EVLn kierto-hyppy-hässäkässä ollaan nyt muutamaan kertaa väännetty kätte että kierretäänkö vai mennäänkö hypyn kautta kiertomerkille. Välillä Sikka kävi vain hyppäämässä ja tuli takasi. Näissä siis treenit jatkuu! Katrin kanssa käytiin Heurekan nurtseilla treenailemassa tuossa joku päivä. tehtiin taas Sikalle kapula häiriöö monessakin asiassa. Hirveesti on menty eteenpäin vaikka nämä treenit on jääny viime aikoina!

Ehkä jo hieman sivusin aihetta mutta penskanen. Mutta aisaan tuli TAAS muutama muuttuva tekijä. Viimeksi mun oli tarkotus ottaa Riinan siskosta Rauhasta joka astutettiin yhdellä puollustusvoimien koiralla Olli Pekalla. Noh, kyseinen narttu jäi tyhjäksi. Tuli itelle semmonen lopullinen niitti että antaa olla. Semmonen kunnon sekamelska vitutusta, pettymystä ja kiukkua. Myöhemmin Jenni kyllä pisti vietin että Ruutipussille olis tulossa vielä yks pentu jos kiinnostaa ottaa siitä se sijoitusnarttu, mutta toesin että tässä on jo niin monta ollu että ei kiitos. No eipä siinä. Soittelin tuossa Sikan kasvattajan kanssa muissa asioissa ja niillähän on nytte seuraava iso pentue (16 syntyi, mutta 1 kuoli), sinne oli just tullu yks peruutus narttukoirasta, ja yhtäkkiä huomasin varanneeni sen mulle. Lauantaina tuli pennuille ikää 5 viikkoa joten alle 2 viikkoo ku käyn hakemassa pikkuisen kotiin :) näillä näkymin haen sen ens viikon perjantaina (eli päivää vaille 7 viikoa). Oon kyllä niin innoissani, eli varautukaa sitte pentu saasteeseen :)

Peltojälkeä, ja Jaakon treenit

Viime viikon perjantaina käytiin moikkaamassa Jaakkoa Turussa, eli oli kaukoryhmän treenit. Jaakko se oli tehny sangen vauhdikkaan radan, jossa oli kuitenkin hyvin paljon tehtävää = linjat, ansaesteet . Jaakon kanssa katottiin nopeesti mikä tilanne meijän takaakiertojen suhteen ja isosti ollaan menty nyt siinä ollaan menty eteenpäin, mutta työt jatkuu. Mutta nyt pistettiin taas Jaakon kanssa päät yhteen ja mietittiin Sikkasen noita kokoomisia. Tähän asti oon menny lähemmäs estettä ja itse luomaan sinne painetta että jarruta perkele. Testattiin etten mee niin lähelle estettä vaan jäinki parin-kolmen metrin päähän, tein jarrun ja annoin Sikalle hyppyrauhan ja jatkettiin matkaa. Kokoominen oli samalla tasolla, olin sitte lähellä tai kaukana. Mutta se että totta kai mä kerkesin paremmin jatkoon kertomaan Sikalle minne mennään. Nyt on vaan itellä melkonen opettelu enemmän tähän lähetys, tyyliseen ohjaamiseen. Mutta tää menee nyt testiin. Sillä karu fakta on että jos mä juoksen joka esteelle annan sen paineen jarruihin/kokoomisiin, ja koska mun on aina kuitenki pakko antaa Sikalle rauha hyppäämiseen, sillä muuten tulee ihan sata varmasti rima alas, nii totta kai mulle tulee kiire jatkoon. . Sitte tässä olis järkee jos se paine auttais sielä esteellä, mutta Sikka saataa silti "mennä läpi". Joten jos jään kauemmas nii pystyn helposti mennä jatkoa varte parempaan paikkaan ja saada sitä kautta rauhaa siihen meijän tekemiseen.


Aksapuolella käytiin maanantaina heittämäs nopee treeni pihakentällä, eli nyt on virallisesti meijänki pihakausi korkattu. Käytiin tekemässä itsenäistä keinua niin että jäin taakse, muutama avokulma kepeille kovassa vauhdissa, sekä loppuun tehtiin muutamia hyppysarjoja. Tehtiin ihan perussarjaa , sekä korkeudenarviointeja. Kaikki asioita joita tulee treenattua aivan liian vähä ja harvoin.

Tokopuolella ollaan nyt treenattu aikas paljo erilaisilla porukoilla. Nyt on tullu tehtyä aika paljo kokeenomaisia , ja ne on menny suht hyvin, joten aloin kattelemaan koekalenteria, jos ilmois Sikkasen kokeeseen. Sen suuremmin en tuu avaan treenejä, mutta nyt ollaan tehty paljo ohjattua liikkuroituna (kummasti menny hurjasti eteenpäin), ja ollaan hinkattu eteentulojen suoruutta kun tullaan vinosti ja lujaa. Muutenkin siihen ollaan tehty takapäätreeniä.

Jälkipuolella ollaan käyty muutaman kerran pellolla. Nyt meillä on ollu operaationa vahvistaa kulmia ja itsevarmuutta ajamiseen kun jälki menee vinottain pellon "syiden" mukaan. Näitä vielä jatketaan samoilla teemoilla!

Semmaa semman perään

Nyt on tullu panostettua pk-puoleen ja kävin viime viikon torstaina Tottistallilla olevassa semmassa jonka aiheena oli PKn hyppytekniikka metriseen. Kouluttajana oli Misa Riiali. Misa oli mulle tuttu jo aksapuolelta. Itse koulutuksessa ei ollu mitää uutta ja ihmeellistä, sillä ku on myös vahva aksapuoli. Sikka oli esimerkkikoirakkona ja menin sillä mielin että jos sais uusia ideoita tuohon noudon purkuun ku on niin vahva, että menee nii saakelin saaliilla yli esteestä. Pistän muutamalla ranskalaisella viivalla sieltä huomioitavaa.

•   Koiran kykyyn hypätä vaikuttaa: lihaskunto (myös syvätlihakset pitää olla kunnossa), terveys, rakenne, motoriikka, ravinto, LEPO
• jos koiralla jumeja/kireyksiä nii ne näkee samantien hyppäämisessä (etenkin ensimmäisessä hypyssä)
• alkuopetus on hyvä tehdä tarjoamisen kautta -> halu hypätä
• opeta nouto erikseen!!! Ei oo reilua koiraa kohtaa, jos teet puolivalmiilla noudoilla hyppynoutoja (loukkaantumisen riski, liikaa liikkuvia osia joita koira ei handlaa)
• Hyppyä (tai aa-estettä) ei koskaan saa tehdä niin että heilutetaan lelua esteen yläpuolella -> "saalistiltti". Koiran fokus ei ole silloin esteessä, eikä hyppää rennosti. Silloin koira hyppää rynnimällä eli vahvasti etupäällä, kun pyrkimys on että koira tekee painonsiirron ja hyppää takapäällä (erityisen tärkeää moloossi-tyyppisillä koirilla joilla on jo muutenki etupää huomattavasti painavampi vs. takapää, siihen vielä kapula suuhun nii se on vielä enemmän painopiste on etupäällä)
• Kun koiralla on hyppäämiseen halu ja taito kohdallaan, estekorkeuden merkitys vähenee
• Hyppäämiseen ei tartte apuvälineitä, eikä ylikorkeita hyppyjä (esim. ei heppapuolella gp-tasoiset hepatkaan hypi treeneissä kisakorkeuksia vaan ihan matalia esteitä, miksi koirapuolella voisi mennä samoin?)
• Jokaisella koiralla on määrä x hyppyjä täyskorkeella esteellä. Sä ite päätä käytätkö kaikki heti koiran uran alussa, vai käytätkö ne säästeliäästi niin että ne riittää koiran uran loppuun saakka. 
• Jos sä omistatpienen koiran nii miksi sen koiran on pakko hypätä takasi painava kapula joilloin koiran painopiste on entistä enemmän etupäällä. Sä voit hyvin opettaa koiran kiertämään esteen ja ottaa siitä -5 pistettä, kuin se että rikot koiran

Tänään ajelin Hämeenlinnaan seuraavaan semmaan: Kipuileva koulutus, hapuileva harrastus. Kouluttajina Outi Hermiö ja Emma Hietaranta. Koulutus oli tarkoitettu kansillistenlajien kouluttajille ja koulutusohjaajille (kansallistenlajien kilpailumäärät on tippunut huomattavasti versus kansainvälistenlajien, joten tarkoitus olisi nostaa kansallistenlajien tunnettavuutta. Tämän myötä koulutuksia tulee olemaan enemmänkin). Semman aiheena oli kuinka me kouluttajat voidaan kouluttaa ihmisiä, ja kuinka meistä voisi tulla parempia kouluttajia. Outi on siis pitkän linja koiraharrastaja, ja tuomari. Emma on taas psykologi, joka tekee paljon urheiluvalmennuksia koiraharrastajille.  Pistetään tästäkin ranskalaisilla viivoilla asioita:

• Koirien kouluttaminen on ihmisten kouluttamista mihin tarvitaan vuorovaikutustaitoja
• Vuorovaikutus koostuu 6 asiasta: läsnäolo, asenne, kuunteleminen, puhuminen, eleet ja ammattitaito. Jos joku näistä puuttuu, vuorovaikutus on täysin mahdotonta. Käytiin ryhmissä läpi jokaisen asian hyviä ja huonoja puolia. Plussia: oma aktiivisuus, innostus,, katsekontakti, tietty nöyryys, asenne, läsnä oleminen ja kiinnostus toisia kohtaan, aitous, tukeminen, yhdessä tekeminen. Miinukset: kuppikunnat, jaarittelu, "se meni ihan ok", päteminen, ennakkoluulot, yleistäminen, loukkaantuminen, puhelimen räpläys.
• Pitää muistaa että jokaisella on oma tavoite, ja ne kaikki ovat SAMAN ARVOISIA!! Toisella se voi olla sm-kisat, toisella että voi päästää koiran irti esineruutuun. Mutta silti molemmat on yhtä arvokkaita ja meidän pitää ohjaajina iloita niistä ja niiden saavuttamisesta
• Meidän avainasia ryhmää kouluttaessa on psykologinen turvallisuus, eli porukkaan kuuluminen. Se että sä voit tehdä virheitä niin että sun täytyy pelätä että sua ruvetaan arvostelemaan ja "heitetä pihalle/ulkopuolelle" ryhmästä. Me ihmiset ollaan luotu olemaan hyvin herkkiä kokemaan torjumisen uhkaa (=ulkopuolelle jääminen, negatiivinen palaute), joten mieti mitä sanoit ja kuinka sanot asian.
• Jos sulla ei oo asiasta mitään positiivista sanottavaa, niin onko pakko sanoa se negatiivinen asia? Älä sano negatiivista jos et osaa korjata asiaa (esim. koira poikittaa , mutta älä huomauta jos et osaa sanoa kuinka korjata asiaa). Jos on asia minkä jo koiran ohjaaja tietää että meni perseelleen, nii ei sitä tartte ruveta huutelemaan kentän laidalta (esim. heität kapulan huonosti, ohjaaja kyllä tietää asian)
• Opi tuntemaan ihmiset ja lue niitä: toiset ohjaajat nousee siitä ku niille sanoo ja nostaa vitutuksen motivaatioksensa, toiset on huomattavasti herkempiä
• Jos sä oot ite kouluttajana iloinen ja innostunut, se tarttuu: me saadaan, mitä annetaan! Mitä se hyödyttää meitä jos ollaan tylyjä koulutettavia kohtaan?
• Antakaa itsellenne ja koulutettaville mahdollisuus epäonnistua, älä pyri täydellisyyteen. Jos sallit itseltäsi 20% virheitä susta tulee rennompi. Esim. jos meet tottikseen ja siinä täydet pisteet on 100 pistettä. Jos sun tavote on saada se 100 p. ja ku lähet seuruukaavioon koira vilkaisee parikertaa jotain, ja sen myötä meni mahis siihen 100 pisteeseen -> sun oma mieli latistuu. Jos sun tavote on 90 p. , ei ole maailman loppu vaikka se koira vilkasee sen pari kertaa, sillä sulla on silti mahdollisuus siihen 90 pisteeseen. Näin pystyt kehittää itseäsi ja oppia lisää
• Kun on kyse arvostelulajista, sielä on tuomari sitä varten arvostelemassa. Lopeta itsesi arvosteleminen!
• Tunnista omat  kuin koulutettavan tunteet: epävarmuus, pettymys, stressi, turhautuminen, kiihtymys..... moni on hyvin samankaltaisia, mutta mitä paremmin tunnistat tunteet, sitä helpommin sun on päästä asian yli ja jatkaa. Oli kyse itsestäsi kouluttajana tai koulutettava.
• Välitavoitteet! Jos sulla on vain 1 tavoite, vaikkapa MM-kisat, sä et pitkälle pötki sillä tavoitteella. Pitää olla välitavoitteita
• Anna koulutettavien itse miettiä treeninsä: ainoa tapa jolloin he voivat kehittyä (jos sä ite suunnittelet treenit niin ne ei opi mitään)
• Miksi me treenataan koiraa? Me tehdään se itsemme takia, ei sen että me saadaan näyttää jollekki
• Hyväksy että sä ET ole vastuussa kaikesta!! Koirakouluttamiseen tarvitaan monta muuttuvaa tekijää. Usein kouluttajat on kokeneen sparraajia, asiantuntijoita, työmyyriä, harrastamisen ylläpitäjiä, innostajia, uuden lajin esittelijöitä, kokeisiin kannustaja, ensimmäinen kontakti uudelle harrastajalle. Ihan keikkeen ei mekään voida revetä
• Monet koulutettavat käy jossain vaiheessa käy joillain "gurulla" ja tulevat seuraaviin treeneihin täynnä tarmoa. Älä tuohoa innostusta omalla käytöksellä vaan ohjaa oikeaan suuntaan. Purkakaa treeni mitä siinä ajettiin ja miettikää toimiiko vai ei, varioitteko vai jätätte asian
• Muista, että kouluttajana susta tulee jossain vaiheessa tarpeeton koirakkoa kohtaan. Hyväksy se ja silloin sun oma "työsi" on tehty
• Anna koulutettavalle aikaa sisäistää asia (ja älä samantien ajattele kuinka tyhmä se on!) , monen on hankala sisäistää asiaa ku toiset huutelee kentän laidalta tee näin, tee noin, älä tee sitä, olit jo myöhässä kun samalla se koulutettava joutuu jo ajattelemaan montaa muuta asiaa esim. missä pitää käsiä, mistä tulee palkka, missä kehun.... . Pihellä peli poikki ja anna aikaa
• Kouluttajan on AINA laskeuduttava sille ohjaajan tasolle!! Se että kouluttuja latelee hienoja sanoja yms. mistä koulutettavalla ei oo mitään käryä, ei ainakaan auta sitä koulutettavaa. Tai jos se ei ymmärtänyt sun ohjeita, se koulutettava ei silti taaskaan ole tyhmä, vaan mieti olinko MINÄ epäselvä

Kisaamassa ja metsäjälkikauden korkkaus

Sannin treenien jälkeen käytiin kerran heittämässä hallilla nopee kontaktitreeni. Eli ihan vaan muistuteltiin pysäreitä. Siinä oli meijän treenit tauon jälkeen ku pitkänä perjantaina pistettiin auton nokka kohti Lietoa ja TSAUn aksakisoja. Tauon takia ja heikon "valmistautuisen" takia odotukset niistä kisoista ei ollu kovin suuret.Käytiin juoksemassa 3 agi-rataa, hyppärille en ilmonnu. Kahdella radalla tuomarina oli Mika Kangas, ja yhdellä Riikka Kankainen. Ekana juostiin Mikan radat. Ekalla radalla alku meni siihen että haettiin yhteistä rytmiä, loppu rata oli oikein hieno.  Toinen rata alku oli superhieno, mutta ku Sika tuli 10 putkesta pihalle nii näki että se oli jo lukinnu nelos-hypyn väärinpäin. Muuten se rata oli puhdas. Vikalle radalle nousi kierrokset ja tultiin kesken radan pois. Mutta Sikka pääsi yllättämään!! Olin ihan varma että Sika-eläin räjähtää atomeiksi kuradalle päästään. Mutta neiti ei ees varastanu lähdöstä, ja kontaktit oli oikeesti hyvät. Videoita radoista ei oo mutta pistän tuohon alle ratapiirrokset siinä järjestyksessä ku ne juostiin.

Toko- ja tottispuolella ollaan taas tehty paljo treeniä. Ollaan paljo tehty sekasin. Ja viime keskiviikkona käytiin Tiltulla. Nyt meillä on ollu treenien pääpaino voiman käyttö ja terävyyttä jääviiin. Ollaan tehty paljon pk-eteenmenoihin suoruutta erilaisilla häiriöillä (lelut, ruutu yms.) Samoin ollaan vielä hinkkalitu eteenmenoa erilaisista kulmista .

Metsäjälkikausiki alotettiin periaatteessa eilen, mutta virallisesti tänään. Se eilinen ei oikestaan ollu jälki vaan jotain sinne päin. Enemmänki heitin muutaman kepin ja Sikka ne ilmasi. Tänään kävin sitte oikeesti taalomassa jäljen. Tarkotus oli että teen ekana jälkenä semmosen suht helpon 600-maks 700 m pitkän jäljen. No. Puhuin siskon kanssa puhelimessa ku talloin Sikan jälkeä, ja jossain kohtaa tajusin että hitto mä oon ihan väärässä paikassa, että siitä oli pitkä matka metsäautotielle, ja siitä oli matkaa vielä autolle. Matkaa jäljelle loppu peleissä kertyi 1,68 km, keppejä 5, kulmia 5 ja vanheni noin tunnin verran. Ku jäljelle lähdin niin ikinä en oo ollu noin epävarma ku mitä nyt, sillä en todellakaan muistanu yhtään mitään jäljestä, se oli heikosti merkattu, ja kauen eka jälki mettässä. Ihan super hienosti Sikka  siitä selviytyi! Kaikki kepit nousi (mikä ei yllättäny). Oli kyllä ittelle melkonen testi ku piti niin vahvasti luottaa koiraan. Oon edelleen ihan fiiliksissä kuinka hyvin Sikka hoiti hommansa.

Jälkeä ja takaisin aksaamaan

 Apirillipäivänä alotettiin meijän tämän vuoden jälkikausi. Ekalta jäljeltä en oikestaan odottanu mitää, ja tein sen sen mukaan että taas tietää missä mennää ja sen perusteella tein meille treenisuunnitelmaa. No ei varmaan yllätä että eka jälki ei ollu mikään kovin kummonen: oli ihan liikaa vauhtia ja Sikka oli todella epätarkka. Jäljellä oli 3 kulmaa, eka oli ihan ok, loput 2 oli todella huonoja: pyöri ku mikä kulmassa. Kä vin seuraavana päivänä ajamassa uuden jäljen. Pistin sinne hyvin tiheesti ruokaa, että sain Sikalta vauhtia pois ja keskittyi tekemiseen. JÄljellä oli 2 kulmaa ja 1 piikki. Ekassa kulmassa meni hieman yli mutta korjasi itte. Toinen kulma ja piikki oli oikein mallikkaita. Torstaina käytiin Heidin ja Särmän kanssa ajamassa jäljet Luukissa. Sikka oli ihan kuutamallo ku lähettiin ajamaan jälkeä. Ekat 100 askelta oli semmosta sähellystä ja käden vääntöä, mutta ku napista painamalla Sikka rupes ajamaan jälkeä kuten normaalisti. Tosi kummallista. Tuolla jäljellä ei ollu ihan niin paljoa ruokaa mitä edellisellä (alussa enemmän, lopussa vähemmän), ja loppua kohden rupes taas vauhti kasvamaan. Kulmiin reagoi todella nopeesti ja teki niissä hyvää työtä.
Eilen kävin ajamassa uuden jäljen, mutta nytte kävin tetaamassa kuinka Sikka ajoi ku tein jäljen Heurekan nurtseille. Sikka oli ihan tottis/tokomoodissa ku mentii nurtseille, mutta tosi nätisti meni samantien jälkimoodiin ku vein paalulle. Tuolla jäljellä oli 3 kulmaa, ja yks puoli ympyrä. Taas jäljellä vähemmän ruokaa, mitä viimeks, mutta nytte vauhti ei silti kasvanu. Kulmiin reagoi taas nopeeti ja teki hienot kulmat, tarkisti ja lähti oikeeseen suuntaan. Tuossa puoliympärässä oli eniten haastetta, mutta niitä ollaan tehty super vähän. Eli niitä pitää ruveta tekemään.
Yleisesti, kaikki esineet on noussu hienosti ilma mitää ongelmaa (joka jäljellä ollu nytte 3-5esinettä), pituudet jäljillä on vaihdellu 360-520 askeleeseen, ja oon antanu vanhentua 45min- 2h.

Tokopuolella ei mitää suurta ja ihmeellistä. Ollaan käyty treenailemassa Tiian, Novan ja Gavan kanssa hallilla. Tehtiin kehään menoja kapulahäiriöillä, sillä se nosti pahasti Sikan. Toki itse halli nostaa Sikan kierroksia , joten oon todennu että ulkotreeneissä se on 100-kertaa parempi. Käytiin tekemässä bh-treeni Nooran ja Jipin kanssa, sillä he ovat menossa bh-kokeeseen. Tein koko setin Sikalle kokeenomaisena. Vähä mietin että kuinka pahasti turhautuu, sillä oon palkkaillu sitä hyvin paljon mielentilasta, eli kuinka kova olisi palkan odotus?!? Sikka pääsi yllättämään : oli ihan super . hyvässä mielentilassa. Oltiin paikkiksessa ensin, no siinä ei mitää ihmeellistä. Tehtiin bh-kaavion mukaan kahteen kertaa seuruukaavio, ja jäävät. Tehtiin myös eteenmenoihin suoruutta niin että jätin lelun selkeesti vinoon. Vähän meinas mennä käden vääntämiseksi, sillä lelun takia meinasi kaarrattaa.
Käytiin myös Hannan ja Tikon sekä Sinin ja Ässän kanssa treenailemassa. Tehtiin perus seuruuta ku ihan vieressä tehtiin noutoja ja ruutua, silti Sikka ei nostanu kierrosta eli eteenpäin ollaan menty. Tehtiin kans eteenmenoihin suoruutta. Tällä kertaa vasemmassa laidassa oli ruutu, eka toisto lähti nätisti suoraan, 20 m jälkeen lähti kaartamaan ruutuun päin. Pari muutakin toistoa meni samalla tavalla. Loppuun saatiin onneksi pari hyvää suoraa eteenmenoa. Eli me jatketaan näitä pk-eteenmenoja häiriöillä.

Tän viikon maanantaina käytiin aksaamassa 5 viikon jälkeen. Sen näki Sikasta. Itseasiassa naurettiin Iinan kanssa, että pitäiskö mun kääriä Sikka kuplamuoviin ennen ku vien sen radalle :) Mutta käytiin Kariniemen Sannin treeneissä. Rata oli sangen vauhdikas ja vaatii koiralta hyvin paljon taitoa. Tokalle esteelle oli takaakierto jolle piti koira lähettää kaukaa ja jättää itsenäisesti tekemään. Eli Sikalle hyvin vaikeeta. Kolmosen jälkeen persjättöö tui kyllä (toki meni muutaman kerran putkeen ) Mutta meinas valua selän  taakse, koska ei koonnu niin hyvin kolmoselle. Hyvin monelta tuli vitosen rima alas, mutta näissä Sikalla ne ei tullu kertaakaan alas. Luukutus suorat oli kyllä ehottomasti Sikan vahvuus ja puomin jälkeisiin hyppyihin tuli tosi nätisti eikä ees vilassu putkea. Oli nyt on taas treenattavaa :)

Eileen perjantaina hain meille Flou-staffin hoitoon viikoksi. Nuo kaks karvakorvaa on kyllä sangen hauska kaksikko. Kaks valopäätä :) ei siis tuu tylsä viikko

Ai nii! Ja pieni päivityspentuporjoktiin!! Mutta tosiaan olin aika maanimyynyt ku mikään ei oo menny putkeen. Viime viikolla Jenni soitteli mulle hyviä uutisia. Koska se Riinan astutusreissu Latviaan meni poskelleen nii Salmiset (siis Ruutipussin kennelin ihmiset) olivat soittaneet Riinan siskon Rauhan omistajalle, jos he jossain kohtaa voisi käyttää Rauhaa. Se oli sopinut omistajalle ja todennu että itseasiassa sillä on just nyt juoksut. He päättivät käyttää sitä näistä juoksuista. Toki juoksut oli jo niiin pitkällä että ulkomaille ei enää keretty astutusreissulle, joten urokseksi valikoitui virkakoirana puollustusvoimilla oleva Ruutipussi Olli Petteri. Yhdistelmä astutettiin onnistuneesti viime viikolla pariinkin kertaan, joten nyt toivotaan parasta. Itse oon kyllä todella innoissani tästä pentueesta.

Sikka ja Flou